Nyt julkaisuun pääsee Tunisian reissukokemusten viimeinen osa, ennen kuin ensi viikolla starttaa uusi reissu Albaniaan! Luvassa on siis Saharan 2. retkipäivän kulku! Joko olet tsekannut 1. reissupäivän postauksen?

Toisena retkipäivänä herätyskello pärähti soimaan klo 4:00. Bussi kaarsi Saharan hotellin pihasta klo 4:30, kun lähdimme ajamaan kohti auringonnousua. Ensimmäinen stoppi ja auringonnousun ihailupaikka piti olla suolajärvellä, mutta olimme vähän myöhässä aikataulusta ja pysähdyimme todistamaan mollukan nousua kiviaavikolle klo 05:45! Aivan upea näky sieltäkin katsottuna!

SUOLAJÄRVI

Kuuden paikkeilla saavutimme suolajärven, joka kantaa nimeä Chott El Djerid. Kyseessähän on valtava suolapitoisen veden peittämänä aavikkoalue, joka tosin siihen aikaan vuodesta (huhti-toukokuun vaihde) oli lähes kokonaan kuivunut. Pysähdyspaikalla oli muutamia suolalammikoita ja oli mielenkiintoista nähdä kerrostunut suola ennen sen keräämistä. Mielenkiintoista oli myös pyyhkiä suolaliejua kengästäni upottuani säärtä myöten lammikkoon, haha.

Paikalla oli myös pieni myyntikoju, jossa perinteisesti pukeutunut vanhempi tunisialainen mies myi mm. käsitöitä sekä hiekasta ja suolasta luonnon muodostamia aavikkoruusuja. Ostinkin häneltä matkamuistoksi perinteisen ruskean aavikkoruusun koristamaan kylpyhuoneeni hyllyä.

OASIS

Suolajärven jälkeen vaihdoimme menopeliä bussista aavikolle sopiviin maastureihin. Jakauduimme autoihin kuuden hengen seurueiksi. Meidän kyydillisessä oli vain nuoria suomalaisia: pariskunta Tampereelta, kaverukset Turusta ja minä ja ystäväni Espoosta. Meillä olikin erityisen hauskaa keskenämme!

Ensiksi suuntasimme kiviaavikkoa pitkin kohti Atlasvuoristoa. Meillä oli englantia taitamaton kuski, mutta se ei estänyt häntä toimimasta matkaoppaana ja selittämästä koko matkaa innoissaan kaikkea ympäröivästä alueesta. Siinä sitten nyökyttelimme hymyissä suin.

Paikka, johon Atlasvuoristossa menimme, on nimeltään Tozeur Oasis. Paikka on tunnettu ainakin matkaoppaiden keskuudessa pelkästi Oasiksena ja se on vuorista, vesiputouksista ja vehreistä palmukanjoneistaan tuttu vuoristokeidas. Se olikin yksi mun lempparipaikoista koko reissuilla!

Paikan päällä saavuttuamme lähdimme kiertämään reittiä vuoristossa. Matkalla kallioiden välissä oli mm. hyvin pieni sola, josta ei välttämättä isompi ihminen olisi mahtunut kulkemaan. Paras osuus olivat kallionkielekkeiden päältä avautuvat maisemat sekä söpö turkoosia vettä suihkuttava vesiputous.

Itsehän olin koko reissun ajan kuumeessa (ja meikittä), että kuvat eivät ole niitä kaikista hemaisevimpia, mutta halusin kuitenkin julkaista konkreettista todistusaineistoa, että siellä ollaan oltu 😀 On se kuitenkin aina mukavampi katsella kuvia, joissa on ihmisiä (ainakin omasta mielestäni)!

MOS ESPA STAR WARS SETTINGS

Oasiksen jälkeen hyppäsimme taas aavikkomobiileihimme ja suuntasimme hiekka-aavikolle ja tieverkoston ulottumattomiin! Ajelimme dyynien yli kuskin hauskuuttaessa meitä huuteluillaan. Meno olisi voinut olla hurjempaakin, mutta kyllä me pariin otteeseen tultiin sen verran isojen dyynien yli, että itse kukin vähän kiljahteli.

Lopulta päädyimme keskellä aavikkoa olevien hiekkarakennusten keskelle. Eikä minkä tahansa rakennusten, vaan kuuluisasta elokuvasta tuttuihin maisemiin! Mos Espa nimisessä paikassa olivat nimittäin lavasteet vielä paikoillaan Star Wars leffan kuvauksien jäljiltä!

Täytyy heti tässä myöntää, että itsehän en ole koskaan katsonut yhtäkään Star Warsia (enkä aio katsoakaan), että sinällään en riemusta kiljuen hyppinyt, mutta hieno paikkahan se oli! Tästä johtuen ette saa kuvien alle kovinkaan tarkkoja sepostuksia, heh!

KAIROUAN

Star Wars -kuvauspaikan jälkeen palasimme autoilla takaisin bussille koko seurueen vedellessä onnellisena tirsoja. Seuraavaksi oli reissun viimeisen kohteen vuoro. Lähdimme ajelemaan kohti Kairouania, Islamin neljänneksi pyhintä kaupunkia (pyhiinvaelluspaikka)! Siellä ideana oli vain pysähtyä muutamaan suureen kauppaan tekemään ostoksia. Kyseiset kaupat olivat fixed price -kauppoja, eli hinnat olivat valmiiksi alhaiset, eikä niistä tarvinnut tinkiä.

Kaupoissa oli myynnissä nahkatuotteita, keramiikkaa, paikallisia vaatteita, kosmetiikkaa, hopeatavaroita, kuuluisia tunisialaisia tuotteita, kuten arganöljyä, taateleita ja mausteita sekä tietenkin perinteisiä matkamuistoja. Koko yläkerta oli sen sijaan varattu matoille! Itse toin tuliaisina Tunisian reissulta (Saharan reissulta ja Soussen Medinasta) sinivalkoisen lautassarjan, mausteita, arganöljytuotteita, hopeisen rasian, hopeakaulakorun, sandaalit ja perinteisen postikortin. Lisäksi mukaan tarttui aavikkoruusun lisäksi jokin louhittu ”epäjalokivi” Oasiksesta.

Sellainen oli se Saharan retki!  Yli 1000 kilometriä ja 36 tuntia siinä meni, mutta todellakin sen arvoista! Suosittelen kyllä kaikille, niin saa Tunisiasta paljon enemmän irti! Tämä matka tosiaan tarjoili paljon upeita paikkoja ja erilaista kulttuuria!

LUE MYÖS:

Tunisian ihmeitä matkalla Saharaan

Tunisia matkakohteena

Hirvein hamam-kokemus ikinä

Muita reissujuttuja pääsee lukemaan tunnisteen Travel alta (postauksen lopussa)!