Nielurisaleikkaus – Kipua ja kuvotusta!

Mietin, että avaanko tätä nielurisaleikkauskokemustani blogissani ja varsinkin sitä, tulenko julkaisemaan kuvottavia kuvia nielustani parantumisajalta. Tulin siihen lopputulokseen, että olisin itse hyötynyt tiedosta, mitä leikkauksesta toipuminen käytännössä tarkoittaa. Lisäksi avattuani kokemuksiani Instagramissa sain useampia yhteydenottoja nielurisaleikkaukseen menossa olevilta henkilöiltä, jotka kertoivat saaneensa apua ja tukea julkaisuistani, joten avaanpa nyt kokemukseni oikein kunnolla!

En tosin ennen omaa operaatiotani lukenut erityisen aktiivisesti muiden kokemuksia, mutta hakusanalla ”nielurisaleikkaus” tuli kyllä googlailtua ja aika heikosti myös löydettyä tietoa. Alkuperäinen tietouteni aiheesta rajoittui lääkärini kommenttiin: ”Saat itse päättää menetkö operaatioon. Juuri viime viikolla nainen kommentoi toipumista kertomalla, että ensimmäisen viikon hän oli maannut sängyssä ja itkenyt ja toisen viikon maannut sohvalla ja itkenyt”. Jo tässä vaiheessa pelotti, mutta päätin kuitenkin ehdottomasti mennä leikkaukseen!

Miksi nielurisat leikataan?

Varmaan yleisin syy leikkaukselle ovat jatkuvat nielutulehdukset eli angiinat, mutta myös todella kivuliaat kurkkupaiseet. Myös nielurisojen suuurentunut koko voi häiritä puhumista, nielemistä ja jopa hengitystä sekä saattaa edesauttaa uniapnean kehittymistä. Lisäsyynä risoihin muodostuvat haisevat proput (nielurisojen onkaloihin kovettuvaa bakteerimassaa) ja sitä kautta haiseva hengitys saattavat saada ihmiset hakeutumaan leikkaukseen.

Omalla kohdallani nielurisat leikattiin jatkuvien flunssien takia, jotka lähes poikkeuksetta pitkittyivät jopa 5 viikon mittaisiksi. Toki risat olivat myös suurentuneet ja proppujakin tuli, mutteivät ne haitanneet merkittävästi elämää.

Mitä leikkauksessa tapahtuu?

Helsingissä julkisen puolen leikkaukset tehdään HUS:n Kirurgisen sairaalan Korva-, nenä- ja kurkkutautien osastolla päiväkirurgisena operaationa. Tämä tarkoittaa, että leikkauksen jälkeen pääsee samana päivänä kotiin, mutta matkalle täytyy olla joko saattaja tai täytyy käyttää Kela-taksia. Myös ensimmäisenä yönä pitää olla aikuinen valvomassa.

Tarkka leikkausaika ilmoitetaan vasta muutamia päiviä ennen toimenpidettä. Minut pyydettiin klo 7:30 sairaalaan ja olin päivän toinen leikkauspotilas. Leikkaukseen pääsin klo 9:15. Alkuun vaihdoin sairaalavaatteet ja minua haastateltiin hoitajan sekä leikkaavan lääkärin toimesta. Olisin halutessani saanut esilääkkeen, mutten huolinut sitä. Olin ihan rauhallisin mielin, vaikka olinkin tullut yksin sairaalalle.

Leikkausvalmistelut noudattanee mitä tahansa muuta leikkausta, niin en avaa niitä enempää. Heräsin jo matkalla heräämöön ja aloin kyselemään mielestäni järkeviä kysymyksiä, mutten muista enää jälkikäteen mitä kummaa olin pohtinut. Jonkin aikaa jouduin makoilla hereillä heräämössä ennen kuin minut siirrettiin osastolle. Kivuksi arvioin hoitajille 3 asteikolla 1-10. Eniten koski huuleen leikkauksessa tulleeseen nirhaumaan.

Osastolla päällimmäinen tunne oli oudon möykyn tuntuminen nielussa. Myös nielaisemin oli vaivalloista. Puhuin ihan ok, hörpin vähän mehua ja söin 2 mehujäätä, eikä ne tuottaneet juurikaan kipua tai ongelmaa. Selailin puhelinta valmiina lähtemään kotiin. Pikkuhiljaa leikkauslääkkeiden vaikutus alkoi laskea ja pyysin särkylääkettä. Sain Panacodin, joka sai minut torkahtamaan hetkeksi, mutta heräsin nopeasti omaan kuorsaukseeni, joka johtui kurkun rakenteen muutoksesta. Hetki tämän jälkeen minut valtasi pahoinvoiva olo kylmän hien ja heikotuksen säestämänä. Hoitajat eivät alkuun meinanneet antaa pahoinvointilääkettä, vaan jopa kehottivat oksentamaan (mikä on asia, mitä kammoan eniten maailmassa). Oksentaminen oli lähellä, mutta lopulta sain suoneen pahoinvointilääkettä ja pystyin taas olemaan.

Lopulta pääsin lähtemään sairaalasta Kela-taksilla n. klo 14. Kela-taksi käytti mua onneksi apteekissa, niin sain lääkkeet heti käyttöön. Mulle määrättiin Buranaa ja Panadolia (600 mg ja 1000 mg 1-3 krt/vrk) sekä Tramalia (opioidi, 50mg 3krt/vrk). Lisäksi pyysin itse vatsansuojalääkkeen, enkä voi ymmärtää miksei sitä määrätty automaattisesti, kun kuitenkin edessä oli pitkäaikainen särkylääkekuuri, jonka lisäksi luvassa olisi huonoa ravinnonsaantia?

Nielurisaleikkaus kokemuksia
Sairaalavaatteet päälle ja odottelemaan leikkausvuoroa | Leikkauksen jälkeen tuli tippaa pitää vielä jonkin aikaa
Nielurisaleikkaus mitä odottaa?
Leikkauksen jälkeen oli heti hyvä syödä kylmää – sairaala tarjosikin mehujäitä ja jääpaloja

Miten toipuminen eteni?

PÄIVÄT 1-2

 Leikkauksen jälkeen määrätään aina 2 viikkoa sairaslomaa (omalla kohdallani sain vielä 3 päivää ekstraa, kun sattui niin lähelle viikonloppua). Leikkauspäivä oli kivun osalta ehdottomasti helpoin päivä toipumisen aikana! Heti leikkauksesta lähtien nieluun alkoi kasvaa harmaa peite, joka alkoi irrota vasta viikon jälkeen leikkauksesta. Tuo peite oli olemassa ohuena jo heti osastolla ja jo silloin koin sen todella häiritseväksi. Ensimmäinen kysymykseni taisikin olla milloin tuo tunne lähtee kurkusta. Se oli kuitenkin vasta alkua. Peite kasvoi todella paksuksi, iljettäväksi ja haisevaksi mössöksi nieluun, joka häiritsi joka sekunti. Sen takia ei pystynyt kunnolla syömään, hengittämään eikä oikein maistanut mitään ruokia.

Ekana päivänä ääneni muuttui. Puhuin ja söin (jäätelöä ja jugurttia) kuitenkin ihan hyvin. Todellinen ongelma olikin pahoinvoinnin jatkuminen. Pahoinvointia tulee, jos vatsalaukkuun pääsee valumaan verta, mutta uskon, että kohdallani pahoinvointi johtui yksinomaan lääkkeistä (Tramal). Kertaakaan en kuitenkaan onneksi oksentanut (minkä veri kuulemma aina aiheuttaa). Sain toisena päivänä vaivaani pahoinvointilääkkeen, joka helpotti oloani merkittävästi.

Ensimmäinen yö oli kuitenkin kauhein, sillä illan tullen kurkkuni, kaulan imusolmukkeet, kieleni ja kitakielekkeeni turposivat niin paljon, etten pystynyt hengittämään kunnolla makuuasennossa. Heräilin 15 min välein omiin korahduksiini ja siihen, ettei happi kulje. Seuraavana aamuna soitin osastolle ja minulle määrättiin pahoinvointilääkkeen lisäksi kortisonia (2:n päivän annos) vähentämään turvotusta. Leikkauksen jälkeen on myös hyvä nukkua lähes istuma-asennossa, niin hengitystiet pysyvät paremmin auki. Kortisoni auttoi vähän, mutta vasta n. 3 viikkoa myöhemmin turvotus oli kokonaan poissa. Muuten ensimmäiset päivät olivat petollisen helppoja verrattuna jatkoon!

Nielurisaleikkaus lääkkeet
Mökkiaamupala: Chiapuddingia ja chiamansikkahilloa, pari kananmunaa ja haaleaa kahvia | Alkuperäinen lääkearsenaali
Mitä pystyy syödä nielurisaleikkauksen jälkeen?
Helpoiten alas menivät jugurtti ja jäätelö!
Nielurisaleikkaus
Tässä nielun kehityskaari leikkauksen jälkeen! Nieluun kasvoi paksu harmaa peite, kitakieleke ja kieli turposivat. (Kaikki paitsi 1. kuva otettu taskulampun valossa, jolloin hampaat ja suun kudos näyttävät ikävän kellertäviltä vaikkeivät onneksi oikeasti olleet)
Nielurisaleikkaus Tonsillectomy
Nielusta alkoi paljastua vereslihaa ennen kuin uusi limakalvo syntyi. Myös ällöttävä kielen kate kuului oirekuvaan. Nielussa oli peitettä vielä 3 viikkoa operaation jälkeen. Nielun muoto ei myöskään ole vielä täysin palautunut.

PÄIVÄT 3-4

Kolmantena päivänä kipu kasvoi merkittävästi, mutta pystyin kuitenkin puhumaan ja syömäänkin vähän (pikkuhiljaa myös haaleaa ruokaa kuten pinaattikeittoa sekä vaaleaa leipää). Syöminen tietenkin koski, mutta urhoollisesti nieleskelin ruokaa alas. Ruokamössöä tosin jäi peitteiden ja poskien välisiin onkaloihin ja jouduin kaivelemaan (desinfioidulla metallitikulla) sitä sieltä pois. 4. päivänä kieli turposi vielä entisestään ja pienikin liikauttaminen aiheutti ikävää kipua, kuten myös nielaiseminen, mutta levossa kipu ei ollut kovaa.

Näinä päivinä taisin ottaa muutaman ylimääräisen kipulääkkeen, kun kolmesti päivässä ottaminen aiheutti liian pitkät välit. Yöllä pystyin nukkumaan korkeintaan 4 tuntia, ennen kuin heräsin kipuun (kurkun kuivuminen pahentaa kipua). Näin ollen yöaikaan särkylääkkeille oli kovempi tarve. Näinä päivinä sain myös suuren avun jääpaloista! Imeskelin niitä aina ennen nukkumaanmenoa, herättyäni kipuun, heti aamulla ja aina syömisen jälkeen (tosin käytin niitä jo heti sairaalasta lähtien).

Nielurisaleikkauksesta toipuminen
Parina päivänä kävin sohvalla makaamisen lisäksi kävelyllä!

PÄIVÄT 5-8

Näinä päivinä alkoi olemaan helvetti irti! Peitteitä oli alkanut lähtemään paljastaen vereslihaa ja kivut olivat järkyttävät. Kipu säteili myös leukaan ja korviin. Ainoa hyvä asia oli, että kitakielekkeen turvotus (oli pahimmillaan peukalonpään kokoinen) oli vähän laskenut. Näinä päivinä en pystynyt juurikaan puhumaan ja jos puhuinkin, niin se oli epäselvää möngerrystä. Kuudentena päivänä soitin itku kurkussa osastolle ja sain luvan lisätä perussärkylääkkeet neljään kertaan päivässä ja tuplata Tramalin annostuksen ja nostaa sen myöskin neljään kertaan / vuorokausi.

Tämä ei kuitenkaan valitettavasti riittänyt, sillä Tramalista tuli vain pöhnäinen olo ja nukahtelin sohvalle, mutta kipua se ei poistanut, eikä ibuprofeiini ja parasetamoli riittäneet alkuunkaan kivun lievityksessä. Yöllä heräilin kipuun pahimmillaan 20 minuutin välein yltä päältä hiessä. Ruoan syöminen oli tuskallista. Söin lähinnä vain jugurttia. 8. päivänä soitin taas osastolle ja pyysin Panacodit, joita sain jatkossa ottaa 2 x 4 / vrk Buranan ja Tramalin (+ pahoinvointilääkkeen) lisäksi. Se on tällaiselle n. 55 kiloiselle aika määrä, mutta pääasia että tepsi pahimpaan kipuun! Kävin Panacodien voimalla ulkona kävelyllä ja poikkesin kaupoilla, vaikka puhua en pystynytkään!

Tänne mökille pääsin rentoutumaan toisena viikonloppuna – tosin en ole koskaan ollut niin poikki kuin sieltä palatessa

PÄIVÄT 9-12

Käänne parempaan! Puhuminen helpottui, mutta 9. päivä toi kuitenkin mukanaan kokonaisvaltaisen säryn leukaan, vaikka olinkin tuhdissa Panacod-lääkityksessä. Tunsin kuinka purentalihakset olivat aivan jumissa ja väsyneet. Puihinkin tuona päivänä huomattavasti enemmän kuin muina päivinä, sillä näin ystäviäni, kun he kyyditsivät minut mökille lepäilemään.

10 päivä oli jo huomattavasti parempi! Vaikka nielaiseminen kirveli edelleen kovasti, pystyin syömään vähän kiinteääkin ruokaa (pieniä karkkeja hehe). Ensimmäistä kertaa nukuin 10. ja 11. välisenä yönä 6 tuntia putkeen heräämättä kipuun. Huomasin myös pienen vuodon nielussa, mutta se oli tyrehtynyt ihan itsestään (jos vuoto kestää yli 15 min tai suu täyttyy verestä, täytyy soittaa ambulanssi, sillä nielun vuoto voi aiheuttaa pahimmillaan kuoleman verenhukkaan).

12. päivänä olin niin väsynyt mökkeilystä ja sosiaalisista tilanteista, että nukuin 10h yöunien lisäksi jopa kolmet päikkärit. Mulle iski myös migreeni joka sai ihme kyllä pään kipeäksi kaikista lääkkeistä huolimatta! Sinä päivänä pakotin itseni myös syömään ekaa kertaa kunnon ruokaa! Vetäisin iltapalaksi pihvin, vaikka se sattuikin aikalailla D:

PÄIVÄT 13-14

Ekaa kertaa kykenin syömään normiruokaa. Pystyin myös jättämään yhden Panacodin ottamatta. Peitteitä oli myös lähtenyt jo aika paljon. Kieli ja imusolmukkeet olivat yhä turvoksissa ja ääni itselle vieras, mutta vointi oli 100 kertaa parempi kuin n. viikon kohdalla! Nielu oli myös epämuodostuneen näköinen ja kitakielekkeitä siellä näytti riippuvan yhden sijaan kolme!

Nielurisaleikkaus ruokavalio
Mökillä teimme päivälliseksi kasvissosekeittoa raejuustolla – tosin puolet tuosta jäi syömättä | 10. päivänä koitin syödä lehtipihviä ja rakettispagettia

SAIRASLOMAN JÄLKEEN

Ensimmäisen kerran menin kuntosalille kevyesti 16 päivää leikkauksen jälkeen ja hampurilaisaterian (josta olin haaveillut koko toipumisajan) kävin syömässä 17. päivänä. Näinä päivinä turvotus alkoi vähitellen lähteä. Rankempaan jumppaan menin 20. päivänä. Nyt eletään 22. päivää leikkauksen jälkeen ja kurkussa on edelleen vähän peitteitä ja tuntuu kuin siellä olisi jokin koivunlehti kaihertamassa jatkuvasti. Kiinteä ruoka täytyy myös ikään kuin juoda veden avulla alas. Tänään oli ensimmäinen päivä, kun pärjäsin täysin ilman särkylääkkeitä, mutta haukottelu tekee edelleen tosi kipeää. Ääni on alkanut vähän palautua, mutta nielun rakenne on silti hyvin erikoinen ylimääräisine kielekkeineen.

1571305242792
16 päivää leikkauksen jälkeen kävin kevyesti salilla ja 17. päivänä söin hampurilaisaterian (Naughty burger best!)

VINKIT NIELURISALEIKKAUKSEEN MENEVILLE

Vinkkinä muille nielurisaleikkausta läpikäyville, että älkää epäröikö soittaa osastolle ja pyytää lisää reseptejä, jos tarve vaatii! Ne pystytään määräämään etänä ja joku muu voi asioida Kela-kortillasi apteekissa (itse tein myös valtuutuksen netissä). Myös vatsansuojalääkkeen syöminen on aivan ehdoton juttu ja jääpalojen imeskely auttaa oikeasti!

Myöskään ilman pahoinvointilääkettä en olisi mitenkään pärjännyt, joten se kannattaa pyytää apuun, jos pahoinvointia ilmenee. Kauheinta, mitä voin kuvitella, olisi oksennella murjotulla kurkulla! Täytyy vielä erikseen mainita niinkin mediaseksikäs asia, että jos käytössäsi on Tramalia, Panacodia tms. niin OTA ummetuslääkettä heti ensimmäisestä päivästä lähtien! Et halua selvittää mitä käy, jos et ota!

Helpoimmat ruoat syödä olivat jäätelö ja jugurtti. Myös vispipuuro ja sosekeitot kuuluivat ruokavaliooni. Parhaimpina päivinä pinaattikeiton kanssa meni muussattua kananmunaa ja sosekeiton kanssa raejuustoa. Mitään mausteista tai tuoreita kasviksia tai hedelmiä sisältävää en suosittele syömään, sillä ne kirvelivät kurkkua!

Nielurisaleikkaus
Pari selfietä osastolla leikkauksen jälkeen!

Parasta on, ettei nielurisaleikkausta tarvitse kokea enää koskaan uudestaan! Toivottavasti nyt myös flunssat ovat historiaa!

Vaikka tämä oli vähän tällainen kauhutarina, niin kaikki kokevat kivut ja saavat oireita yksilöllisesti! Lukeudun muutenkin niihin ihmisiin, joista kurkkukipu on flunssan ikävin puoli! Kaikesta myös selviää, enkä minäkään itkenyt kahta viikkoa, vaikka lääkäri niin pelotteli! (; En itse asiassa itkenyt kertaakaan, vaikka kerran osastolle soittaessani se olikin lähellä!

Mitä ajatuksia tästä heräsi? Vastasivatko kokemuksesi omiani? Tai haluatko kysyä leikkauksesta jotain? Vastaan mielelläni! (:

Pysy menossa mukana myös Facebookissa: Life à la Sara ja Instagramissa: lifealasara 

♡: Sara

2

This Post Has 2 Comments

  1. Hei, todella paljon kiitoksia, sain paljon vinkkejä tästä. Tosin olen vielä näissä helpoissa alkupäivissä, maanantaina leikattiin. Itse pelkään tosi paljon sitä mahdollista verenvuotoa, kun katteet alkaa irtoamaan. Ainoa hyvä asia on, ettei ainakaan vielä mulla ole särkyä eli ainoa kipu tulee nielemisestä. Sitä tietty täytyy tehdä joka minuutti, mutta ne minuuttien välit :)….Toki kuvottavaa oloa tuntuu koko ajan, mutta netflix saa ajatusta vähän muualle. Hienoa, että toivut ilman sivuvaikutuksia! Kiitos!

  2. Kiva kuulla, että kokemusteni jakamisesta oli hyötyä! 🙂 Kovasti tsemppiä jatkoon! Toivottavasti säästyt kovemmilta kivuilta ja komplikaatioilta! 🙂

Vastaa

Close Menu