Mietin, että avaanko tätä nielurisaleikkauskokemustani blogissani ja varsinkin sitä, tulenko julkaisemaan kuvottavia kuvia nielustani parantumisajalta. Tulin siihen lopputulokseen, että olisin itse hyötynyt tiedosta, mitä leikkauksesta toipuminen käytännössä tarkoittaa. Lisäksi avattuani kokemuksiani Instagramissa sain useampia yhteydenottoja nielurisaleikkaukseen menossa olevilta henkilöiltä, jotka kertoivat saaneensa apua ja tukea julkaisuistani, joten avaanpa nyt kokemukseni oikein kunnolla!
En tosin ennen omaa operaatiotani lukenut erityisen aktiivisesti muiden kokemuksia, mutta hakusanalla ”nielurisaleikkaus” tuli kyllä googlailtua ja aika heikosti myös löydettyä tietoa. Alkuperäinen tietouteni aiheesta rajoittui lääkärini kommenttiin: ”Saat itse päättää menetkö operaatioon. Juuri viime viikolla nainen kommentoi toipumista kertomalla, että ensimmäisen viikon hän oli maannut sängyssä ja itkenyt ja toisen viikon maannut sohvalla ja itkenyt”. Jo tässä vaiheessa pelotti, mutta päätin kuitenkin ehdottomasti mennä leikkaukseen!
Miksi nielurisat leikataan?
Varmaan yleisin syy leikkaukselle ovat jatkuvat nielutulehdukset eli angiinat, mutta myös todella kivuliaat kurkkupaiseet. Myös nielurisojen suuurentunut koko voi häiritä puhumista, nielemistä ja jopa hengitystä sekä saattaa edesauttaa uniapnean kehittymistä. Lisäsyynä risoihin muodostuvat haisevat proput (nielurisojen onkaloihin kovettuvaa bakteerimassaa) ja sitä kautta haiseva hengitys saattavat saada ihmiset hakeutumaan leikkaukseen.
Omalla kohdallani nielurisat leikattiin jatkuvien flunssien takia, jotka lähes poikkeuksetta pitkittyivät jopa 5 viikon mittaisiksi. Toki risat olivat myös suurentuneet ja proppujakin tuli, mutteivät ne haitanneet merkittävästi elämää.
Mitä nielurisaleikkauksessa tapahtuu?
Helsingissä julkisen puolen leikkaukset tehdään HUS:n Kirurgisen sairaalan Korva-, nenä- ja kurkkutautien osastolla päiväkirurgisena operaationa. Tämä tarkoittaa, että leikkauksen jälkeen pääsee samana päivänä kotiin, mutta matkalle täytyy olla joko saattaja tai täytyy käyttää Kela-taksia. Myös ensimmäisenä yönä pitää olla aikuinen valvomassa.
Tarkka leikkausaika ilmoitetaan vasta muutamia päiviä ennen toimenpidettä. Minut pyydettiin klo 7:30 sairaalaan ja olin päivän toinen leikkauspotilas. Leikkaukseen pääsin klo 9:15. Alkuun vaihdoin sairaalavaatteet ja minua haastateltiin hoitajan sekä leikkaavan lääkärin toimesta. Olisin halutessani saanut esilääkkeen, mutten huolinut sitä. Olin ihan rauhallisin mielin, vaikka olinkin tullut yksin sairaalalle.
Leikkausvalmistelut noudattanee mitä tahansa muuta leikkausta, niin en avaa niitä enempää. Heräsin jo matkalla heräämöön ja aloin kyselemään mielestäni järkeviä kysymyksiä, mutten muista enää jälkikäteen mitä kummaa olin pohtinut. Jonkin aikaa jouduin makoilla hereillä heräämössä ennen kuin minut siirrettiin osastolle. Kivuksi arvioin hoitajille 3 asteikolla 1-10. Eniten koski huuleen leikkauksessa tulleeseen nirhaumaan.
Osastolla päällimmäinen tunne oli oudon möykyn tuntuminen nielussa. Myös nielaisemin oli vaivalloista. Puhuin ihan ok, hörpin vähän mehua ja söin 2 mehujäätä, eikä ne tuottaneet juurikaan kipua tai ongelmaa. Selailin puhelinta valmiina lähtemään kotiin. Pikkuhiljaa leikkauslääkkeiden vaikutus alkoi laskea ja pyysin särkylääkettä. Sain Panacodin, joka sai minut torkahtamaan hetkeksi, mutta heräsin nopeasti omaan kuorsaukseeni, joka johtui kurkun rakenteen muutoksesta. Hetki tämän jälkeen minut valtasi pahoinvoiva olo kylmän hien ja heikotuksen säestämänä. Hoitajat eivät alkuun meinanneet antaa pahoinvointilääkettä, vaan jopa kehottivat oksentamaan (mikä on asia, mitä kammoan eniten maailmassa). Oksentaminen oli lähellä, mutta lopulta sain suoneen pahoinvointilääkettä ja pystyin taas olemaan.
Lopulta pääsin lähtemään sairaalasta Kela-taksilla n. klo 14. Kela-taksi käytti mua onneksi apteekissa, niin sain lääkkeet heti käyttöön. Mulle määrättiin Buranaa ja Panadolia (600 mg ja 1000 mg 1-3 krt/vrk) sekä Tramalia (opioidi, 50mg 3krt/vrk). Lisäksi pyysin itse vatsansuojalääkkeen, enkä voi ymmärtää miksei sitä määrätty automaattisesti, kun kuitenkin edessä oli pitkäaikainen särkylääkekuuri, jonka lisäksi luvassa olisi huonoa ravinnonsaantia?
Miten toipuminen eteni?
PÄIVÄT 1-2
Leikkauksen jälkeen määrätään aina 2 viikkoa sairaslomaa (omalla kohdallani sain vielä 3 päivää ekstraa, kun sattui niin lähelle viikonloppua). Leikkauspäivä oli kivun osalta ehdottomasti helpoin päivä toipumisen aikana! Heti leikkauksesta lähtien nieluun alkoi kasvaa harmaa peite, joka alkoi irrota vasta viikon jälkeen leikkauksesta. Tuo peite oli olemassa ohuena jo heti osastolla ja jo silloin koin sen todella häiritseväksi. Ensimmäinen kysymykseni taisikin olla milloin tuo tunne lähtee kurkusta. Se oli kuitenkin vasta alkua. Peite kasvoi todella paksuksi, iljettäväksi ja haisevaksi mössöksi nieluun, joka häiritsi joka sekunti. Sen takia ei pystynyt kunnolla syömään, hengittämään eikä oikein maistanut mitään ruokia.
Ekana päivänä ääneni muuttui. Puhuin ja söin (jäätelöä ja jugurttia) kuitenkin ihan hyvin. Todellinen ongelma olikin pahoinvoinnin jatkuminen. Pahoinvointia tulee, jos vatsalaukkuun pääsee valumaan verta, mutta uskon, että kohdallani pahoinvointi johtui yksinomaan lääkkeistä (Tramal). Kertaakaan en kuitenkaan onneksi oksentanut (minkä veri kuulemma aina aiheuttaa). Sain toisena päivänä vaivaani pahoinvointilääkkeen, joka helpotti oloani merkittävästi.
Ensimmäinen yö oli kuitenkin kauhein, sillä illan tullen kurkkuni, kaulan imusolmukkeet, kieleni ja kitakielekkeeni turposivat niin paljon, etten pystynyt hengittämään kunnolla makuuasennossa. Heräilin 15 min välein omiin korahduksiini ja siihen, ettei happi kulje. Seuraavana aamuna soitin osastolle ja minulle määrättiin pahoinvointilääkkeen lisäksi kortisonia (2:n päivän annos) vähentämään turvotusta. Leikkauksen jälkeen on myös hyvä nukkua lähes istuma-asennossa, niin hengitystiet pysyvät paremmin auki. Kortisoni auttoi vähän, mutta vasta n. 3 viikkoa myöhemmin turvotus oli kokonaan poissa. Muuten ensimmäiset päivät olivat petollisen helppoja verrattuna jatkoon!
PÄIVÄT 3-4
Kolmantena päivänä kipu kasvoi merkittävästi, mutta pystyin kuitenkin puhumaan ja syömäänkin vähän (pikkuhiljaa myös haaleaa ruokaa kuten pinaattikeittoa sekä vaaleaa leipää). Syöminen tietenkin koski, mutta urhoollisesti nieleskelin ruokaa alas. Ruokamössöä tosin jäi peitteiden ja poskien välisiin onkaloihin ja jouduin kaivelemaan (desinfioidulla metallitikulla) sitä sieltä pois. 4. päivänä kieli turposi vielä entisestään ja pienikin liikauttaminen aiheutti ikävää kipua, kuten myös nielaiseminen, mutta levossa kipu ei ollut kovaa.
Näinä päivinä taisin ottaa muutaman ylimääräisen kipulääkkeen, kun kolmesti päivässä ottaminen aiheutti liian pitkät välit. Yöllä pystyin nukkumaan korkeintaan 4 tuntia, ennen kuin heräsin kipuun (kurkun kuivuminen pahentaa kipua). Näin ollen yöaikaan särkylääkkeille oli kovempi tarve. Näinä päivinä sain myös suuren avun jääpaloista! Imeskelin niitä aina ennen nukkumaanmenoa, herättyäni kipuun, heti aamulla ja aina syömisen jälkeen (tosin käytin niitä jo heti sairaalasta lähtien).
PÄIVÄT 5-8
Näinä päivinä alkoi olemaan helvetti irti! Peitteitä oli alkanut lähtemään paljastaen vereslihaa ja kivut olivat järkyttävät. Kipu säteili myös leukaan ja korviin. Ainoa hyvä asia oli, että kitakielekkeen turvotus (oli pahimmillaan peukalonpään kokoinen) oli vähän laskenut. Näinä päivinä en pystynyt juurikaan puhumaan ja jos puhuinkin, niin se oli epäselvää möngerrystä. Kuudentena päivänä soitin itku kurkussa osastolle ja sain luvan lisätä perussärkylääkkeet neljään kertaan päivässä ja tuplata Tramalin annostuksen ja nostaa sen myöskin neljään kertaan / vuorokausi.
Tämä ei kuitenkaan valitettavasti riittänyt, sillä Tramalista tuli vain pöhnäinen olo ja nukahtelin sohvalle, mutta kipua se ei poistanut, eikä ibuprofeiini ja parasetamoli riittäneet alkuunkaan kivun lievityksessä. Yöllä heräilin kipuun pahimmillaan 20 minuutin välein yltä päältä hiessä. Ruoan syöminen oli tuskallista. Söin lähinnä vain jugurttia. 8. päivänä soitin taas osastolle ja pyysin Panacodit, joita sain jatkossa ottaa 2 x 4 / vrk Buranan ja Tramalin (+ pahoinvointilääkkeen) lisäksi. Se on tällaiselle n. 55 kiloiselle aika määrä, mutta pääasia että tepsi pahimpaan kipuun! Kävin Panacodien voimalla ulkona kävelyllä ja poikkesin kaupoilla, vaikka puhua en pystynytkään!
PÄIVÄT 9-12
Käänne parempaan! Puhuminen helpottui, mutta 9. päivä toi kuitenkin mukanaan kokonaisvaltaisen säryn leukaan, vaikka olinkin tuhdissa Panacod-lääkityksessä. Tunsin kuinka purentalihakset olivat aivan jumissa ja väsyneet. Puihinkin tuona päivänä huomattavasti enemmän kuin muina päivinä, sillä näin ystäviäni, kun he kyyditsivät minut mökille lepäilemään.
10 päivä oli jo huomattavasti parempi! Vaikka nielaiseminen kirveli edelleen kovasti, pystyin syömään vähän kiinteääkin ruokaa (pieniä karkkeja hehe). Ensimmäistä kertaa nukuin 10. ja 11. välisenä yönä 6 tuntia putkeen heräämättä kipuun. Huomasin myös pienen vuodon nielussa, mutta se oli tyrehtynyt ihan itsestään (jos vuoto kestää yli 15 min tai suu täyttyy verestä, täytyy soittaa ambulanssi, sillä nielun vuoto voi aiheuttaa pahimmillaan kuoleman verenhukkaan).
12. päivänä olin niin väsynyt mökkeilystä ja sosiaalisista tilanteista, että nukuin 10h yöunien lisäksi jopa kolmet päikkärit. Mulle iski myös migreeni joka sai ihme kyllä pään kipeäksi kaikista lääkkeistä huolimatta! Sinä päivänä pakotin itseni myös syömään ekaa kertaa kunnon ruokaa! Vetäisin iltapalaksi pihvin, vaikka se sattuikin aikalailla D:
PÄIVÄT 13-14
Ekaa kertaa kykenin syömään normiruokaa. Pystyin myös jättämään yhden Panacodin ottamatta. Peitteitä oli myös lähtenyt jo aika paljon. Kieli ja imusolmukkeet olivat yhä turvoksissa ja ääni itselle vieras, mutta vointi oli 100 kertaa parempi kuin n. viikon kohdalla! Nielu oli myös epämuodostuneen näköinen ja kitakielekkeitä siellä näytti riippuvan yhden sijaan kolme!
SAIRASLOMAN JÄLKEEN
Ensimmäisen kerran menin kuntosalille kevyesti 16 päivää nielurisaleikkauksen jälkeen ja hampurilaisaterian (josta olin haaveillut koko toipumisajan) kävin syömässä 17. päivänä. Näinä päivinä turvotus alkoi vähitellen lähteä. Rankempaan jumppaan menin 20. päivänä. Nyt eletään 22. päivää leikkauksen jälkeen ja kurkussa on edelleen vähän peitteitä ja tuntuu kuin siellä olisi jokin koivunlehti kaihertamassa jatkuvasti. Kiinteä ruoka täytyy myös ikään kuin juoda veden avulla alas. Tänään oli ensimmäinen päivä, kun pärjäsin täysin ilman särkylääkkeitä, mutta haukottelu tekee edelleen tosi kipeää. Ääni on alkanut vähän palautua, mutta nielun rakenne on silti hyvin erikoinen ylimääräisine kielekkeineen.
VINKIT NIELURISALEIKKAUKSEEN MENEVILLE
Vinkkinä muille nielurisaleikkausta läpikäyville, että älkää epäröikö soittaa osastolle ja pyytää lisää reseptejä, jos tarve vaatii! Ne pystytään määräämään etänä ja joku muu voi asioida Kela-kortillasi apteekissa (itse tein myös valtuutuksen netissä). Myös vatsansuojalääkkeen syöminen on aivan ehdoton juttu ja jääpalojen imeskely auttaa oikeasti!
Myöskään ilman pahoinvointilääkettä en olisi mitenkään pärjännyt, joten se kannattaa pyytää apuun, jos pahoinvointia ilmenee. Kauheinta, mitä voin kuvitella, olisi oksennella murjotulla kurkulla! Täytyy vielä erikseen mainita niinkin mediaseksikäs asia, että jos käytössäsi on Tramalia, Panacodia tms. niin OTA ummetuslääkettä heti ensimmäisestä päivästä lähtien! Et halua selvittää mitä käy, jos et ota!
Helpoimmat ruoat syödä olivat jäätelö ja jugurtti. Myös vispipuuro ja sosekeitot kuuluivat ruokavaliooni. Parhaimpina päivinä pinaattikeiton kanssa meni muussattua kananmunaa ja sosekeiton kanssa raejuustoa. Mitään mausteista tai tuoreita kasviksia tai hedelmiä sisältävää en suosittele syömään, sillä ne kirvelivät kurkkua!
Parasta on, ettei nielurisaleikkausta tarvitse kokea enää koskaan uudestaan! Toivottavasti nyt myös flunssat ovat historiaa!
Vaikka tämä oli vähän tällainen kauhutarina, niin kaikki kokevat kivut ja saavat oireita yksilöllisesti! Lukeudun muutenkin niihin ihmisiin, joista kurkkukipu on flunssan ikävin puoli! Kaikesta myös selviää, enkä minäkään itkenyt kahta viikkoa, vaikka lääkäri niin pelotteli! (; En itse asiassa itkenyt kertaakaan, vaikka kerran osastolle soittaessani se olikin lähellä!
Mitä ajatuksia tästä heräsi? Vastasivatko kokemuksesi omiani? Tai haluatko kysyä leikkauksesta jotain? Vastaan mielelläni! (:
Ps. Kaikki terveyttä ja hyvinvointia käsittelevät postaukseni löydät kootusti WELLNESS-kategoriasta!
Pysy menossa mukana myös Facebookissa: Life à la Sara ja Instagramissa: lifealasara
♡: Sara
Hei, todella paljon kiitoksia, sain paljon vinkkejä tästä. Tosin olen vielä näissä helpoissa alkupäivissä, maanantaina leikattiin. Itse pelkään tosi paljon sitä mahdollista verenvuotoa, kun katteet alkaa irtoamaan. Ainoa hyvä asia on, ettei ainakaan vielä mulla ole särkyä eli ainoa kipu tulee nielemisestä. Sitä tietty täytyy tehdä joka minuutti, mutta ne minuuttien välit :)….Toki kuvottavaa oloa tuntuu koko ajan, mutta netflix saa ajatusta vähän muualle. Hienoa, että toivut ilman sivuvaikutuksia! Kiitos!
Kiva kuulla, että kokemusteni jakamisesta oli hyötyä! 🙂 Kovasti tsemppiä jatkoon! Toivottavasti säästyt kovemmilta kivuilta ja komplikaatioilta! 🙂
Moi! Ei vitsi tätä oli kiva lukea. Minulla oli leikkaus viime keskiviikkona eli olen nyt siis viikon ehtinyt haaveilla kunnon hampurilaisateriasta.?? Luin ihan tohkeissani, kun tajusin miten samaistuttavaa sinun kokemuksesi oli. Ajattelin että tämä on jostain vuodelta 2010, mutta kaksi kuukautta vanha!
Itselle tuli vähän yllätyksenä se, että mitä itse ymmärsin netin kautta niin ne pari kolme ensimmäistä päivää on kivuliaita, mutta sen jälkeen olo helpottaa jo. No todellisuudessa silloinhan se kipu alkaa! Peitteet, jotka muuten haisevat aivan hirveältä, eivät ole vielä kokonaan lähteneet. Syöminen on ollut yllättävän tuskallista. Olen pärjäillyt pääasiassa keitoilla ja mehujäillä ja ne ovatkin lähes ainoa ruoka, jonka syöminen tuskin sattuu. Nukkuminen on ollut minulle todella rentoa ja olen kiitollinen siitä, mutta aamut ovat aina olleet se kauhein hetki! Silloin kurkku on ollut ylivoimaisesti eniten kipeä. Kipu on onneksi alkanut helpottamaan, joten en parina viimepäivänä ole ottanut paljoa lääkkeitä, lähinnä aamuin ja illoin yhden.
Kiitos, että jaoit kokemuksesi laajasti. Tämä on iso tsemppi!?
Moikka! Kiitos kovasti kommentista! Ihana kuulla, että oot pystynyt samaistumaan ja saanut tsemppiä! ? Mä kanssa itse luulin melkein leikkaukseen asti, että ekojen päivien jälkeen olo alkaa kohentumaan, mutta todellisuus iskikin sitten päin pläsiä ? Sä ootkin tosiaan nyt inhottavimmasssa vaiheessa, joten kovasti tsemppiä sinne – kohta helpottaa! Sit ei kun hampurilaiselle! ?
Tuo artikkelisi nielurisojen poistosta oli ainakin minulle suureksi hyödyksi sekä tekstin, että kuvien osalta. Noin pystyin ennakoimaan edessä olevaa. Osastolta ei tuota tietoa saanut. Sieltä annettu lappu ja kehoitus soittaa osastolle olivat kotiuttamusohjeena aika surkeat. Kipujen koventuessa olisin ilman tätä blogia hätääntynyt. Puhelimessa asiointi olisi ollut ilman ääntä mahdotonta. Nyt tiesin, että tuo kuuluu toipumisprosessiin ja nappasin ylimääräisen särkylääkkeen. Eli Kiitos sinulle asiallisesta artikkelista!
Mahtava kuulla, että kirjoitukseni oli hyödyksi 🙂 Toivottavasti kaikki meni hyvin!
Moikka, itse olin myös viimeviikolla leikkauksessa. Tälläviikolla sain jälkivuodon ja jouduin soittamaan ambulanssin.. onneksi ei käynyt sen pahemmin ja ei tarvinnut edes polttaa lopulta haavaa uudestaan!? Tässä mietin vain, että kauan se kuvottava haju kesti sulla? Asiakaspalvelussa kun on töissä, niin olis ihan kiva että se ei olis enää saikun jälkeen läsnä elämässä!?
Hui! Kovasti tsemppiä toipumiseen! 🙂 Valitettavasti haju lähti vasta kun peitteetkin..
Moi, tota ois kiva jos vastaat haluisin kysyy tosta 17. päivästä nii sattuko se kuin paljon/vähän ku söit sen hampurilaisaterian vai saiks iha hyvin alas ettei kirvelly yms? Ja mikä päivä lähti sulla itellä peitteet kokonaan pois ja oliko se jo 17.päivän jälkeen (vai aikasemmin), ku pystyit syömään ihan normaalisti normaalisti ruokaa?
Ite olin nielurisaleikkauksessa ja nyt viikko siitä mennyt ja oikeastaan kaikki kirvelee aina välillä vielä ja pelkään välillä, etten tuu koskaa normaalisti syömään enää vaikka todennäkösesti kyl kaikki menee täst parempaan suuntaan ? Mulla itellä lähteny aika paljon peitteitä jo ja eikä kyllä henkikään haise (onneksi), mut ikävästi kirvelee, ei niinkäään satu enää.
Ja niin silloin 13-14 pv niin sattuko yhtään se syöminen vai menikö ihan normaalisti vaan alas? Kiitos jos vastaat! 🙂
Pahoittelen kovasti, että huomasin viestisi vasta nyt! Ei se varsinaisesti sattunut, mutta nielaiseminen tuntui ikävältä. Hommaa helpotti jos siinä samalla joi vettä. Söin normaalia ruokaa jo ennen 17. päivän hampurilaisateriaa, mutta ne olivat vähän helpommin nieltävää mallia. Peitteet taisi lähteä ihan täysin kokonaan pois jossain kuukauden kohdalla. Sulla varmasti jo alkaa tilanne siellä helpottaa! Toivottavasti kaikki meni hyvin! 🙂 Tsemppiä vielä toipumiseen!
Hei,
Itseltäni leikattiin nielurisat pois 24.2 ja nyt mennään 2.3 oli tosi kiva lukea kun kaikki mitä kirjoitit kuullosti niin tutulta. Itse en ole kyllä voinut syödä mitään muuta kuin raakoja kanamunia ja vettä tähän mennessä :/ toivon mukaan voisin lähipäivinä syyä esim. Pinaattikeittoo tjsp. Mutta en malta odottaa kun hampaat saisi purtua johonkin hamppariin esimerkiksi xD! Kipu on myös säteilly korviin ja leukaan. Hyvää alkanutta viikkoa!
Moikka! Oivoi, toivottavasti saat paremmin ruokaa alas pian! Siellä se hamppari odottelee sua 😀 Tsemppiä kovasti toipumiseen ja mukavaa viikkoa kaikesta huolimatta! 🙂
Hei,
Reilu kymmenkunta leikkausta läpikäyneenä komppaan myös että nielurisaleikkaus vie veemäisyydessään voiton helposti. Tai itse asiassa jälkitila. Leikattu huhtikuussa ja leikkaukseen hakeuduin todella pahojen hengitysvaikeuksien takia, henkireikä nielussa ennen leikkausta olematon joka nukahtaessa pieneni käytännössä umpeen ja nukkumisesta ei tullut todella yhtään mitään ja leikkausta edeltävät 1,5 kk olivat henkisesti unettomien öiden takia sietokyvyn rajoilla. Itse leikkaus meni hyvin, sairaalan mehujää varastot tuli varmaan loppuunkäytettyä kun menihän niitä vuorokauden aikana parikymmentä. Kotiinpäästyäni tuulettelinkin jo voittajan elkein neljä ensimmäistä päivää kun ei mitään kummempia kipuja ollut(toki otin säännöllisesti tramalit, buranat ja parasetamolit). 5.päivä leikkauksen jälkeen haavat aukesi ja verta tuli melkosen runsaasti, joka ihme kyllä sairaalassa tyrehtyi kun oli kylmää niskassa ja jääpaloja suussa ja ihan paikallaan istuin pari tuntia. Oma vaikutus tyrehtymiseen oli varmaan sillä kun rauhoittui päästyään sairaalaan ja tiesi avun olevan lähellä. Yöksi jouduin jäämään sairaalaan ja tyrehtyneen verenvuodon tilalle tuli aivan jäätävät kivut, joihin sainkin tramalin tilalle oxynormeja joilla kipu sitten talttui siedettäväksi seuraavaan päivään mennessä. Seuraavana yönä verenvuoto uusiitui kahdesti mutta myös tyrehtyi kotikonstein. Ekaa kertaa alkoi tuntumaan että tästähän saattaa jäädä henkiin 11 päivää leikkauksen jälkeen ja siitä olo kohenikin päivä päivältä ja reilu kahdenviikon jälkeen oli kivut poissa.
Kirjoitin kokemukset sen takia että mikäli olet menossa operaatioon ja olet kipuherkkä tai pyörryt verta nähtyäsi niin on hyvä tiedostaa mihin on menossa. Tosin vaihtoehtoja yleensä ei taida olla. Kyllä siitä henkiin jää ja lopputulos on sellainen että itse ainakin olin yhtä hymyä heti kipujen hellitettyä, että tälläistäkö elämän olisi aina kuulunutkin olla. Henki kulkee, kuorsaaminen poissa ja aamuisin hyvin levännyt olo. Vahva suositus kaikista itsemurhakivuista huolimatta.
Moikka! Kiitos kovasti kokemusten jaosta! Auttaa varmasti muita tänne juttua lukemaan tulleita! 🙂
Itsellä huomenna leikkaus edessä ja jännittää kyllä tosi paljon.
Lääkärin mukaan nielurisani ovat erittäin laajat ja todella arpeutuneet. Joskus syömisen jälkeen näin ennen leikkausta olen huomannut jo vuosia sitten, että en saa ääntäkään lähtemään kunnolla, kun nämä turhat nielurisat temppuilee.
Toivon vain, ettei viikon jälkeen ala kurkusta vuotamaan verta, niin ei tarvitsisi polttaa suonia kiinni. On tulossa juhlat kriittisten päivien kohdalle ja saatan joutua pitämään puheen, mutta jos en pysty puhumaan, niin minulta löytyy nauhoitettu puhe valmiina 😀
Itse näen kuitenkin hyödyn toipumisessa myös siinä, että ainakin kiinteät herkut pysyvät poissa ja saattaa kadota painoa jokunen kilo.
Kiitos blogista. Oli mukava lueskella kun tietää mitä tuleva tuo tullessaan. Pitää vielä hakea jotain suosittelemaasi ruokaa kotiin.
Kovasti tsemppiä toipumiseen! ? Toivottavasti juhlat ja muutenkin kaikki sujuu hyvin! Kiva, että kirjoituksestani oli hyötyä ??
Kiitos sinulle Sara tästä todenmukaisesta ja realistisesta toipumisprosessin kuvauksesta. Ja etenkin nuo nielusta otetut kuvat ovat hyvä lisä. Minä itse nimittäin säikähdin näkyä kurkussa; minulle ei ollut puhuttu mitään peitteistä tms. Olisin itsekin kaivannut tällaista tietoa 2017 keväällä HUS Kirurginen tehtyyn leikkaukseen. Muutamia lisähuomioita omalta kohdaltani:
– minä en saanut kipuun kirralta lähtiessä kuin buranaa 600 mg ja Panadolia, joten kannattaa ehkä kysellä saman tien vahvempaa kipulääkitystä jo mukaan. (Minulle oli alkuhaastatteluissa sanottu, että ”kolmiolääkkeitä tulee sitten kahtakin eri sorttia).
– kannattaa kysellä selkeästi miten/millä rytmityksellä kipulääkkeet tulee ottaa; itse en ymmärtänyt lainkaan että lääkitys pitäisi olla koko ajan ”päällä”.
– varatkaa em. ruokia pakastimeet ja jääkaappiin runsaasti, älkääkä kuvitelko tekevänne mitään ylimääräistä 2 viikon aikana. Itse olin oikeastaan sen 2 viikkoa aivan epätodellisen väsynyt (ja todella kipuinen), Pyytäkää apua, jos teillä on lapsia kotona, lasten hoitaminen on rankkaa tämän toipumisen kanssa. Mahdollinen paljon lenkitettävä koira hoitoon! Minulla oli äitini tekemässä pääasiassa ruokia, jo lasten kokeisiin luvun kuulustelu ja opettaminen oli työn ja tuskan takana. Mies oli työmatkalla. JOS vielä kivun kaa selviää, niin se väsymys oli minulla ihan epätodellista.
– katteet haisee todella ja sitä ei ehkä itse oivalla, joten ei kannata olla asiakaspalvelussa ennen kuin ne on todella lähteneet. Myös läheiset kotona pysyttelee mielellään monen metrin päässä, siitä ei pidä loukkaantua.
– jos tulee verenvuoto (kuten itselläni) niin jos verta tulee juoksemalla, niin itse en jäänyt sellaista verenvuotoa katselemaan kuin 8 min ajaksi ja sitten soitin ambulanssin (ohjeet että pitäisi odotella 15 min). Verisuoni poltettiin umpeen kirralla vaivatta. Jälkiarvio on, että vuosin 1,3 litraa (wc-pönttö, metalliastia (monta desiä) ja ambulanssissa 2 pahvista oksennusastiaa). Ei minulla tyrehtynyt millään niskassa pidettävällä jääpussilla. Kirralla en pystynyt enää kävelemään, olin pyörtyä, niin heikko olo. Ambulanssi siis matalalla kynnyksellä!
– pitäkää positiivinen mieli!! PAranette kyllä vaikka on kyllä kipeää ja voi tulla epäuskoinen olo ekan kahden viikon aikana.
– 2 viikon ihan välttämättömän toipumisen jälkeen voi mennä viikkoja, ett nielu toimii taas hyvin, ei kiristä ja nielu ”oppii” toimimaan uudella tavalla. Jälkikäteen olen ehdottoman tyytyväinen, että kävin leikkauksen, vaikka aikamoista on toipuminen.
– isot tsempit kaikille toipilaille!
Kiitos postauksestani, oon lukenut tämän varmaan 100x?
Minulla leikattiin nielurisat 12 päivää sitten ja ollut aikamoinen mylläkkä. 5 päivänä iski niin paha nestehukka, suoraan kirralle ja tippaan keskellä yötä. Seuraavana päivänä luulin että kaikki ok sit keskellä yötä alkoi verenvuoto. Uudestaan kirralle ja paikattavaksi. Kotiin päästyäni rukoilin, että komplikaatiot ois tässä eikä tarvitsis uudestaan mennä päivystykseen. 2päivää myöhemmin iski vielä pahempi verenvuoto (nielun toiselta puolelta kuin aikasempi) uudestaan paikkaus ja kotiin.
Selvisin kuitenkin näistä ja sen jälkeen vähitellen olo kohentunut vaikkakin hirveitä korvakipuja..
Kauanko meni, että nielu ns palautui aivan täysin ja pystyi syömään täysin kivuttomasti?
Mulla on menossa päivä 8 ja tää on kyllä täyttä helvettiä! Mulla olis yhet juhlat parin viikon päästä, eli 21. päivänä leikkauksesta. Jos silloin on vielä vähän katetta/peitteitä kurkussa, niin helpottaako se paha haju kuitenkin siihen mennessä. Nyt ei kehtais kellekään ees puhua 😀
Hei, olen suunnitelemassa itselleni nielurisaleikkausta toistuvan kurkkukivun ja tämän hetkisen nielutulehduksen johdosta. Haluaisin tietää kuinka kauan leikkauksesta täysin normaaliin oloon (ennen leikkausta) paraneminen keskimäärin kestää…