Koirani Tilda ei ole ihan tavallinen koira

Ihan ensin vähän taustatietoa rakkaasta perheenjäsenestäni Tildasta. Tilda on puoliksi perhoskoira ja puoliksi tiibetinspanielin ja kleinspitzin sekoitus. Tildan äiti oli minun äitini koira (tiibetinspanieli+kleinspitz). Neiti täyttää ensi kuussa 7 vuotta ja on ollut mun luona 8 viikon ikäisestä.

Näin Tildan ensi kerran jouluaattona 2011. Olin haaveillut koiran hankinnasta, mutten ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin, mutta pennun nähdessäni tullessani perheeni luo joulunviettoon spontaani reaktioni oli ”mä vien tän kotiin”, ja niin minä vein! ..Ja se oli elämäni paras päätös! Jokainen koira on omistajalleen rakas ja jokaisesta löytyy omat persoonalliset piirteensä ja nyt onkin tarkoitus jakaa mun hörökorvani kommervenkit!

Ensinnäkin Tilda käy töissä. Hän on jo kolmatta vuotta uraputkessa tehden maanantaista perjantaihin klo 8-16!

..tai itse asiassa hän jää yleensä vielä kiinteistön aulaan iltavuoroon mun kollegan kanssa, kun mä lähden alakerran salille tunniksi.

Tilda saa olla töissä vapaana eikä tarvitse pelätä, että hän lähtisi minnekään omin nokkineen.

Yksikään ihminen (tai varmaan koirakaan) ei ole yhtä innoissaan maanantaiaamuna lähdössä töihin! Tilda varmistaa mukaan pääsyn töröttämällä ulko-oven edessä.

Tildalla on oma nukkumapaikka toimistokaapissa, jossa hänellä on peitto pehmikkeenä.

Vettä ja ruokaa on koko ajan tarjolla, mutta omat nappulat kelpaavat vain, jos herkkuja ei ole näköpiirissä.

Niitä ei tosin voi syödä kupin luona, vaan nappulat täytyy raahata muutama kerrallaan matolle nautittavaksi (tai ne voi myös jättää asiakkaiden ihmeteltäväksi sinne).

Tilda on tosi hiljainen ja rauhallinen koira. Ensimmäiseen puoleen vuoteen hän ei osannut edes haukkua (kunnes äitini koirat opettivat..)

Hänet saa pitämään ääntä vain kaksi asiaa:

Toimiston Janne, joka provosoi Tildaa haukkumaan ja murisemaan, jotta hän saisi kinkkua (hänet palkitaan joka kerta kinkulla tästä käytöksestä)

ja flexin näkemin, joka saa aikaan innostunutta urinaa samalla kun napataan hihnan pää suuhun.

Tilda ei tykkää englantia puhuvista ihmisistä. Sellaisen tullessa kiinteistöön saattaa Tilda vähän murahdella peloissaan kaapistaan. En tiedä miksi.

Joka kerta, kun Tilda on iloinen hän menee matolle kyljeltään ”juoksemaan”. Tätä tapahtuu yleensä, kun tulen kotiin ja Tildan syötyä tai saatua jonkun herkkupalan.

Toinen vanhemmiten opittu tapa on peiton alla nukkuminen. Hauskaa tästä tekee se, ettei sinne voi kaivautua omin avuin, vaan Tilda tulee sängylle tai sohvalle ja alkaa hypnoottisesti tuijottamaan peittoa, jolloin täytyy tajuta nostaa sen reuna häntä varten. Eräänlaista telepatiaa ilmeisesti.

Tilda menettää elämänhalunsa, jos hänelle pukee haalarin. Viitat ovat ok.

Tilda suhtautuu kaikkiin kotiimme tuleviin ihmisiin rakkaudella ja innolla, mutta ei kodin ulkopuolella juurikaan anna muiden ihmisten (ei tuttujen) silittää. Herkut kelpaavat kyllä kaikilta.

Hän tunnistaa herkunantajaihmiset töissä kävelytyylistä ja on jo valmiina rappusilla vastassa!

Tosin ihmiset rupesivat tuomaan Tildalle herkkuja siinä määrin, että mun piti laittaa pöydälle lappu ”Tilda on toistaiseksi herkkulakossa. Sitä ei välttämättä huomaa hänen käytöksestään, mutta älkää heltykö (;”

Vaikka Tilda ei suuremmin välitä tuntemattomista, niin hän rakastaa nuoria miehiä! Niitä bongaillaan kaikki työmatkat ja yritetään mennä kiehnäämään. Tämä on ilmeisesti jokin narttujen juttu. Tai sitten tämä on joku etsitään mammalle poikaystävä -projekti!

Löytyykö teidän nelijalkaisilta samoja tapoja tai mitkä on pöhköimmät päähänpinttymät? (: