Itse olen vanhempi, joka uskoo, että nimenomaan kasvattajilla on suurin merkitys siihen, miten lapsi käyttäytyy ja miten hän hoitaa/selviytyy mistäkin tilanteesta. Kasvattajat tai vanhemmat näyttävät esimerkkiä miten tulee toimia ja joskus lapsi oppii myös heidän esimerkeistä miten ei ainakaan kannata toimia. Varmasti oppimista kuitenkin tapahtuu. Erityisherkkä lapsii oppii paljon nopeammin ympärillään tapahtuvista asioista mitä ei erityisherkkä lapsi ja hän myös ymmärtää hyvin nuoresta iästä huolimatta ympäristön tapahtumat. Erityisherkälle lapselle ei kannata sanoa ”näistä sun ei tarvitse ymmärtää vielä mitään”, jos hän on ehtinyt nähdä, kuulla tai jopa aistia ympärillään jotakin negatiivista. Asia jää varmasti häntä vaivaamaan.
Mistä tiedän?
Kyllä, puhun kokemuksesta.
Muistan lapsena tapahtumia, kun olen nähnyt aikuisten suutelevan toisiaan, vaikka he ovat naimisissa, mutta eivät keskenään. Siinä sitten ala-asteikäisenä pohtii, että tulisiko mun kertoa ystäväni äidille mitä olen nähnyt. Ei ehkä. Ehkä kuitenkin näiden vanhempien tulisi suuteloida niin, että se järkytä lapsen mieltä. Kyllä silloin mietti sitä, kuinka hauras aikuisten ihmisten suhde voi olla, ottaisinko siis heistä mallia? En ota, mutta opikseni otan. Noin en ainakaan itse tee ja toivon, ettei mullekkaan tehdä.
Olen ajautunut moniin kiusallisiin tilanteisiin jo lapsesta lähtien. Tiedän, että moni lapsi ei niitä edes muistaisi tai olisi niihin kiinnittänyt huomiota. Mä kuitenkin muistan, olen ymmärtänyt ja liian usein joutunut miettimään, että onko mun velvollisuus olla typerä lapsi, joka esittää ettei tajua näkemäänsä vai onko tässä vaiheessa herkkyyteni lahja, jotta voin pelastaa jonkun tulevaisuuden paljastamalla jotakin ikävää? Onko se hyvä, että totuudella mahdollisesti rikkoo jotakin?
Tee niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän
Tämä on yksi periaatteistani. Kun nään jotakin ikävää, pohdin, haluaisinko itse asianomaisena ”uhrina” saada tietää. Useimmiten kyllä. Äkkiseltään en keksi mitään, miksi en haluaisi totuutta kuulla. Se voi satuttaa sillä hetkellä, seuraavalla viikolla ja vielä vuodenkin päästä, mutta lopunviimein totuus on totuus ja totuudet ovat tarkoitettu kuultavaksi ja tietoisuuteen.
Olen ollut kymmenen vuotta ravintola-alalla töissä ja edelleen silloin tällöin teen keikkaa alalla. Lähinnä olen ollut yökerhoissa. Ja nyt kuulkaas, VOI POJAT, K-A-I-K-K-E-E on nähty. Meitä sitoo vaitiolovelvollisuus, joten en tässä aio kertoa kenelle sun naapurisi on drinkkiä tai ehkä jotakin muutakin tarjonnut.
Noin kymmenen vuotta sitten olin itse asiakkaana eräässä yökerhossa ja kyseisessä yökerhossa en ollut töissä. Näin yhden tytön kaulailevan erään pojan kanssa pitkin iltaa. Tämä tyttö seurusteli ystäväni kanssa. Tässä seurueessa oli myös ystäväni ystäviä, mm. myös hänen paras ystävänsä. Seuraavan kerran kun näin ystäväni viikko tapahtuneesta, kysyin häneltä miten menee ja hän kertoi asioita tyttöystävästään. Hänelle sitten kummastelin, että odotin hieman erilaisia uutisia, luulin heidän siis eronneen kun tyttö oli niin avoimesti toisen miehen kainalossa. Ystäväni järkyttyi, suuttui mulle, ja lähti pois.
Meni kaksi tuntia ja hän palasikin luokseni ja kysyi, voitaisiinko jutella. Hän oli rauhoittunut ja halusi tietää mitä olin todella nähnyt. Hän oli ymmärtänyt, että ei mulla ole tarvetta hänelle valehdella. Kerroin näkemästäni.
Meni viikko ja sain ystävältäni viestin. Hän kiitteli kovasti ja kertoi kuinka paljon mua arvostaa. Hän oli antanut tyttöystävälleen ja parhaalle ystävälleen aikaa kertoa mitä oli tapahtunut, mutta he eivät kertoneet. Ystäväni oli surullinen ja pettynyt läheisimpiensä toimintaan.
Jos mulle koskaan olisi tehty noin, olisin todella olettanut tässä juoruja rakastavassa tuppukylässä jonkun tulevan kertomaan mulle tapahtumasta. Moni ei olisi kertonut, kuten nähtiin. Mulle kyse ei ole juoruamisesta, koska kerroin asiasta vain asianomaiselle. Helpoin tie on varmasti olla puuttumatta, mutta mä en ole ihminen, joka voi katsoa ystäväänsä silmiin ja puhua säästä kun tietää jotakin paljon ikävämpää.
Olisitko sä kertonut petetylle? Vai jollekkin muulle? Vai onko helpompaa olla sekaantumatta?
Nonna
Instagram
Facebook Käsikirja minusta sinulle
Sähköposti kasikirjaminustasinulle@outlook.com
