Suuri salaisuus

Olen voinut todella huonosti useiden viikkojen ajan ja oksentanut lähes päivittäin, joskus kahdestikin päivässä. Etova olo on aamusta iltaan ja välillä herään siihen myös öisin. Väsymys on ollut aivan järkyttävää ja voisin nukkua koko ajan joka puolella.

Tämä on ollut haasteellista arkea taaperon kanssa, koska mies on tehnyt välillä 12 tuntisia työpäiviä ja itse et aina edes pystyssä pysy eikä apua ole voinut nyt pyytää vallitsevan tilanteen vuoksi. Tai toki apua voi pyytää, mutta ei ole sitä riskiä otettu kun itse olen riskiryhmäläinen. Päivät ovat kuluneet kuitenkin yllättävän nopeasti ja olen itsekkäästi jättänyt liikuntaa, kotiasioita ja blogia vähemmälle taaperon päiväunien aikana ja olen mennyt nukkumaan usein itsekkin.

En koe huonoa omatuntoa tekemättömyydestä, mutta koen huonoa omatuntoa siitä, että en ole jaksanut olla tyttärellemme se energinen äiti. Mulle tärkeintä on ollut se, että saan olla lapsemme kanssa kotona, mutta nyt äiti ei ole ollutkaan se äiti, johon tytär on tottunut. Lapseni on ollut se, joka peittelee äidin sohvalle ja silittää. Lapseni on ollut se, joka on halannut kun olen tullut oksentamasta naama täynnä verenpurkaumia. Ja niin ei pitäisi kaksi vuotiaan joutua elämään. Se sattuu mua kovasti.

Mistä on kyse

Mistä sitten onkaan kyse? Tämä tuli meille perheenä suurena yllätyksenä. Kyse on kuitenkin maailman onnellisimmasta asiasta. Kyllä, meille tulee vauva. Olemme hyvin onnellisia asiasta. Vaikkakin raskaus on ollut huomattavasti vaikeampi kuin tyttäremme kanssa, huono olo on tuonut luottoa vauvan selviytymiseen.

Kaikki kunnia tästä raskausajasta menee mun miehelle. Kukaan ei ole koskaan tukenut mua niin paljon kuin hän. Hän ei ole sanonut yhtäkään poikkipuolista sanaa mihinkään mun valituksiin tai tekemättömyyksiin. Hän on ymmärtänyt enemmän kuin Äiti Teresa ja olen kiittänyt hänestä päivittäin. Hänen työpäivänsä alkaa normaalisti klo: 7.00, mutta hän on mennyt töihin jo klo: 5.00 tehdäkseen tunteja sisään. Hän on tullut kotiin kesken työpäivien kun olen oksentanut kaiken syömäni päivän ajalta ja antanut mun levätä. Hän ei ole valittanut kertaakaan mistään. Ei sitten kertaakaan. Ette ehkä ymmärrä kuinka kiitollinen olen hänestä. Joten KIITOS MIEHENI vielä näin julkisesti.

Niin ikävää kuin sitä on myöntää, tämä koronatilanne on ollut meille eduksi. Lomautukset töistä ovat auttaneet mua jaksamaan päivät ja totta kai saan energiaa pikku ihmeestä, joka kasvaa sisälläni. Valitettavasti pelko vauvan menetyksestä on suuri ja en pidä mitään itsestäänselvyytenä.

Meillä on siis rehellisesti tällainen tilanne kotona, mutta olemme hyvin onnellisia. Erityisherkkänä ihmisisenä raskaus on ollut tähän mennessä hyvin koskettavaa niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Jatkossa kirjoitan blogiin enemmän erityisherkän raskausajasta ja siihen liittyvä aikaisempi postaus löytyy täältä Erityisherkän raskaudesta. Raskausblogia tästä ei kuitenkaan vain tule.

Onnellisin terkuin,

Nonna

19

Tällä artikkelilla on 10 kommenttia

  1. Vilhelmiina Harell

    Onnittelut ❤️

    1. Nonna

      Kiitos <3<3

  2. Alona

    Apua! Onneksi olkoon!!!! ❤️❤️❤️❤️❤️

    1. Nonna

      Hei kiitos <3 Nyt tiedät, mistä laitoin viestiä 😀 <3

  3. idahyvarinen

    Ihanaa! Onnea😍❤️

    1. Nonna

      Kiitos <3 <3

  4. Tanja Räty

    Onnea paljon 😍😍 ja voimia raskauteen!

    1. Nonna

      Kiitos, uskon, että pian helpottaa <3 <3

  5. Nooris

    Onnea ❤️

    1. Nonna

      Kiitos <3 <3

Vastaa