Niinhän me kaikki nykyään!

Moi oon erityisherkkä

Ensimmäisen kerran kun asia tuli esille, luin erästä blogia, jossa kirjoittaja avoimesti kertoi olevansa erityisherkkä. Hän kuvaili ominaisuuksia, joita hänellä on ja niin kovin alkoi kuulostaa tutulta. Kirjoittaja oli juuri itse saanut selville myös olevansa erityisherkkä ja hän oli vasta lähtökuopissa ajatuksen suhteen.

Itse koin valaistumisen ja aivan kuin uusi maailma olisi auennut eteeni. JOKU SITTENKIN VOI YMMÄRTÄÄ MUA. Olin aina kokenut olevani ulkopuolinen, varsinkin isommissa ihmisryhmissä. Mun kanssa ei haluttu olla, koska näin liikaa katsomattakin ja kuulin liikaa kuuntelematta. Myös perheessäni on herkkyyttä, mutta se on jakautunut erilaisiksi herkkyys”osa-alueiksi” perheenjäsenilleni. Kerhot, koulut, harrastukset, perhe, suku, ystäväpiirit -oikeastaan kaikki yhteisöt, en ole kokenut täysin kuuluvani mihinkään, koska mua ei ole kaikki hyväksyneet sellaisena kuin olen. Mua ei ole hyväksytty kun ei ole tiedetty herkkyydestäni ja sen selvittyä osa on ymmärtänyt, osa on koittanut ymmärtää, osa ei ymmärrä vaikka haluaisi ja osa ei halua ymmärtää.

Kun kerroin olevani erityisherkkä

Mitenkä ihmiset ovat sitten vastaanottaneet tiedon siitä, että olen erityisherkkä?

”Ahaa, en olekkaan koskaan kuullut moisesta. Mistä sen sitten voi tietää?”

”Hmm, kuulostaa niin sun omakeksimältä jutulta. En ole koskaan kuullutkaan mistään erityisherkkyydestä.”(Kyseessä psykologi, joka kommentoi erityisherkkyyttä vuonna 2016)

”   ” (tämä on tyhjää täynnä, koska niin asiaan reagointiin myös)

”Ok. Mutta en ymmärrä miks ihmisen luonteesta pitää tehä diagnoosi?” Avattuani asiaa hänelle lisää, sain vastauksen: ”Joo no mut mun mielestä kuulostaa siltä et tehdään ihmisistä vielä ”sairaampia” mitä jo ovat vaikka kyse on luonteesta.” Vastasin ”ok, ei siinä sitten”. Johon sain vastauksen ”No mut miks haluut ittes lokeroida johki tollaseen? Miks asian pitää olla sairaus että oot herkkä? Niin kun kysyin että miksi haluat lokeroida ittees ja vaivata päätäs sillä et koko elämäs si ajattelet et ”oon nyt tällänen koska oon HSP ihminen””

”Juu kaikkihan me nykyään!”

”Ennen kaikki oli narsisteja, nyt kaikki on erityisherkkiä.”

”Tosi mielenkiintoista. Voisitko kertoa, miten ajattelet jos teen näin?” (Tyttö alkaa heiluttamaan käsiään kainaloiden alla) ”Tai mitä ajattelet kun tuo menee tuonne ja hän tekee noin?”

”Hyvä tietää, nyt ymmärrän sua paljon paremmin. Onneksi otit tämän puheeksi.”

”Hei hienoa kun kerroit! Mulla sattuu olemaan yksi erityisherkkä oppilas ja kaipailisin neuvoja hänen suhteen.” (Opettaja)

Yllä olevien ihmisten reagoinnit ovat ei erityisherkkien reagointeja. Näiden reaktioiden jälkeen en ole enää itse aloittanut keskustelua ei erityisherkkien kanssa HSP:stä. Keskustelen mielelläni, mutta en uskalla enää itse aloittaa asiasta keskustelua muuten kuin erityisherkkien ihmisten kanssa 🙂

Oletko sä kertonut lähimmäisillesi olevasi erityisherkkä? Miten hän reagoi sun kertomaasi?

Nonna

Seuraa mun touhuja instagramissa kasikirjaminustasinulle ja facebookissa Käsikirja minusta sinulle