Napanuoran venytystä
Tyttäreni täytti 1,5 vuotta toukokuussa ja virallisesti en ole palannut työelämään takaisin. Olen yrittäjä sekä osa-aikaisesti töissä. Yrittäjänä olen toiminut koko ajan lapseni syntymän jälkeen, mutta osa-aikaisessa työssä olen yhden illan viikossa. Tyttäreni syntymän jälkeen olen ollut hänestä kaksi yötä erossa tanssileireillä. Lapseni kuitenkin on ollut leireillä illalla mukana ja seuraavana päivänä olemme jo päivällä olleet yhdessä. Jos mieheni (lapsen isä) ei olisi ollut yötä tyttäreni kanssa, en olisi jäänyt leireille yöksi.
Hehe, nyt kun asiaa tarkemmin miettii, taitaa napanuora olla siirtynyt miehelleni, sillä hän ei ole ollut erossa tyttärestämme. Toki hän on normaalisti töissä, joten jätetään napanuorailut nyt muille.
Olin perjantaina rakkaan ystäväni luona morsiussaunassa klo: 16.00 eteenpäin. Kun saavuin illalla kotiin, taapero oli jo unten mailla. Näimme pikkuisen kanssa aamulla muutaman tunnin, jonka aikana loin lähinnä stressitilaa itselleni ja toiselle kaasolle, joka oli kanssani järkkäilemässä launtain polttareihin brunssiaineksia. Seuraavan kerran fyysisesti sain pikkuisen syliini sunnuntaina ennen neljään. Otin toki pari facetimepuhelua pikkuiseni kanssa polttareista.
Monet varmasti nauravat mulle nyt, mutta mukavaa, että olette jostakin iloisia. Rakastan mun lasta niin paljon, että en haluisi olla hänestä erossa vuorokautta. Se on mulle hankalaa ja monet kyyneleet valuivat poskille viikonlopun aikana ikävän vuoksi. Launtain heipat ja sunnuntain jälleennäkeminen, no, ne ihan vollotin.
Kun tyttäreni oli ihan pikkuinen vauva, anoppini kertoi kuinka hänen eräs tuttunsa oli jättänyt muutaman kuukauden ikäisen vauvansa isovanhemmille hoitoon vuorokaudeksi, jotta vauvan vanhemmat pääsivät laivalle. Vauvan vanhemmat olivatkin niin myöhään kotona laivareissultaan, että päättivät hakea vauvan seuraavana päivänä. Vauva oli kaksi vuorokautta erossa vanhemmistaan ja ei suostunut enää rintaruokintaan.
Yhden vuoden ikäisen lapsen suositellaan olevan korkeintaan vuorokauden erossa vanhemmistaan, kahden vuoden ikäisen kaksi vuorokautta jne. Tämä kuulostaa musta hyvältä ja järkeenkäyvältä, koska pienen lapsen saati vauvan muisti ei vain ole kehittynyt vielä niin, että hän voisi muistaa edes tuttuja kasvoja kahden vuorokauden jälkeen. Ajattelen niin, että voin hyvin olla öitä erossa lapsestani enemmän jahka hän on vanhempi ja toki jos on edes tarvetta. Risteilyistä voin olla erossa vaikka loppuelämäni. Tiedän, että on olemassa erilaisia lapsia ja erilaisia vanhempiakin, mutta nyt puhunkin omasta äitiydestäni ja miten mulle on parasta toimia lapseni kanssa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos äidillä alkaa pää hajoilla pienen vauvan kanssa, silloin on hyvä hetki hengähtää itsensä kanssa, mutta ei sotketa nyt tähän kaiken maailman tapauksia ja vaihtoehtoja. Sotke sä siellä kotona jos siltä tuntuu ?
Anoppini totesi laivailuasiaan, että ”minun miniäni ei vauvaansa antaisi” ? ja en antaisikaan, koska en halua olla erossa vauvastani niin pitkää aikaa. Mut tee sä niin kuin sulle ja sun lapselle on parasta kaikesta huolimatta, meikäläinen vain täällä MUN blogissa pohtii ääneen miten itse toimin ?
Huvittavaa tässä ”äitimaailmassa” on se, että on saanut huomata kuinka niitä äitejä lynkataan, heidän tapoja toimia ja heitä ihan haukutaan, jotka siis pyrkivät noudattamaan parhaansa mukaan suosituksia. He ovat sitten jotenkin huonoja äitejä sen vuoksi. Hohhoijaa. Jouduin raskaana ollessani H-I-R-V-E-Ä-N paskamyrskyn silmään eräässä vauvaryhmässä kun kerroin etten syö salmiakkia raskaana ollessani, koska nykysuositusten mukaan sitä ei suositella lainkaan. Olin vailla maalaisjärkeä, naurettava tuleva äiti ja plaaplaa. Mutta eikös yleensä toisen toimia kommentoida ikävästi jos itsestä ei olekkaan samaan, tarkoitan siis kateutta. Eikös tässä kaikkien ihmisten maailmassa syvin kateus ala toisen onnesta.
Tunnen kateutta monistakin asioista, mutta toisen asiat eivät ole multa pois. Nykyään pyrin kateuden muodostamaan energiaksi itselleni -kuin boosteriksi tavoitella kadehtimiani asioita, jotta jaksaisin tavoitella niitä itselleni paremmin.
Kadehditaan yhdessä, mut sillai positiivisesti.
Instagram kasikirjaminustasinulle ja facebook Käsikirja minusta sinulle
Nonna
