Olen kirjoittanut eräästä esimiehestäni, joka on paras esimies, mitä mulla on ollut. Miten on asian toinen laita? Tällä kertaa aion kirjoittaa mun nuoruuden eräästä esimiehestä, joka ei kohdellut mua, eikä montaa muutakaan kovin hyvin.
Missä vika? Mussa tietty
Koska olen herkkä, vika on aina mussa. Mä olen se, joka aina ymmärtää väärin, ymmärtää liikaa, lukee rivien välistä (joissa ei ole mitään), pahoittaa mielensä vaikka ei pitäisi, itkee ja valittaa.
Hmm…
Enpäs olekkaan. Olen se, joka useimmiten ymmärtää täysin oikein, vaikka toinen kokeilee aukoa päätä verhoillen sen vitsiksi. Luen rivien välistä tarvittaessa oikeita asioita. Aina negatiivisesti rivivälien täyttäjä ei edes ymmärrä, että joku voikin asian ymmärtää tai siitä jopa mielensä pahoittaa. Koen, että pahoitan mieleni jos todella on aihetta ja joskus voi olla aihetta ihan senkin vuoksi, miten asia esitetään. Jos haluat neuvoa toista, tee se rakentavasti ja kannustavasti, älä toista lytäten ja nolaten nostamalla itseäsi parempaan asemaan (tai siis näin itse luulet, jos näin toimit). Itkenkin jos itkettää ja niin saankin. Äläkä itketä mua jos et halua mun itkevän ja kiitos, älä tee sitä muillekkaan.
Nuori Nonna aikuisten maailmassa
Nuori Nonna kuitenkin rohkaistu teininä työpaikkaan, jossa elettiin aikuisten maailmassa. Koin olevani työssäni ripeä ja tehokas. Tästä sainkin positiivista palautetta, tietysti kaikilta muilta paitsi esimieheltäni. Esimieheni ei esimerkiksi antanut mun käydä vessassa joka työvuoron aikana. Sanoi vain ”päästä tippa kerralla niin ehtii kuivua”. Itse hän ehti kyllä savukkeelle, savukkeellehan ehtii aina.
Mulla on monessa työpaikassa käynyt niin, että olen aloittanut työn ja työkaverit ovat kertoneet, kuinka työtehtävät ovat rakettitiedettä (joo ei todella ole) ja harva ehtii suoritumaan niistä ajoissa. Ja kuinka sitten nämä muut joutuvat aina auttamaan niissä työtehtävissä, mitkä mulle on tarkoitettu. Olen kuitenkin hyvin nopeasti analysoinut työtehtävät läpi päässäni ja keksinyt, miten ne kannattaa tehdä, jotta ne varmasti onnistuvat. Yleensä mulla ei edes ole vaihtoehtona se, että en ”ehtisi” tai ”pystyisi” jotakin tekemään. Jostain syystä tämä onkin sitten suuri ongelma jos näistä työtehtävistä selviän ja auta armias jos teen ne vielä nopeammin mitä Seppo, joka on ollut jo 25 vuotta talossa. Noh, kaikkihan sen tietää, joku mussa silloin on oltava vikana. (?!?!) Jos sitä ”vikaa” ei kuitenkaan löydy, se on keksittävä. Näin koin käyvän mun ja kyseisen esimiehen kanssa.
Muistan kerran kun eräs työpaikkamme miespuolinen henkilö koitti kovasti leperrellä ja pokata. Oli lyönyt vetoakin, että kauan menee, kunnes saa mut pokattua. (Tämän kuulin myöhemmin.) Mua ei ihan hirveesti alunpitäenkään tämä herrasmies kiinnostanut ja kieltäydyin niiaten treffikutsusta. Kieltäydyin toisen ja kolmannenkin kerran.
Eräässä työvuorossa esimieheni tuli sättimään mua eräästä asiasta, jota en ollut edes tehnyt. Kysyin häneltä, että saisinkohan kertoa oman versioni, mutta niitä mulla kuulemma aina riittäisi. En siis saanut. Tämä työkaverini, jonka treffikutsuista kieltäydyin, oli kertonut esimiehelleni valheellista tietoa musta. Sain to-del-la paljon kuraa tästä niskaani, vaikka asia oli täysin päästä keksitty. Mulla ei kuitenkaan ollut samat säännöt töissä kuin työkaverillani. Vuosi sen jälkeen kun olin kyseisestä työpaikasta lähtenyt, sain kuulla vanhalta työkaveriltani, että hän oli kuullut jännän keskustelun. Tämä treffimies ja esimieheni olivat keskustelleet tästä asiasta, josta treffimies mua syytti ja keskustelun päätteeksi esimies oli todennut, että ”oppiihan pikkulikka omaa tonttiaan ja ymmärtää kenen niskoille ei hypitä”.
Työpaikassa sain kokea lyttäystä sekä nöyryytystä asiakkaiden nähden esimieheltäni ja esimies jopa kerran huoritteli mua. Luulin silloin, että olin vain liian heikko aikuisten työmaailmaan ja tällaista tämä nyt vain on. Muistan kerran kun soitin jopa veljelleni asiasta, ja kerroin, että mistähän tässä on kyse. Veljeni siis tunsi tämän esimieheni. Hän tarjoutui soittamaan esimiehelleni ja kysymään mistä kenkä puristaa, mutta en suostunut tähän. Ajattelin, että on noloa, jos veli soittaa mun asioilla, vaikkakin esimies sai asioihin sotkea ketä vain ja sotkikin, mutta mun olisi pitänyt kaikki pitää omana tietonani. Veljeni kuitenkin aina on sanonut mulle, että jos joku sua kiusaa, niin on vain parempi, että ne tietävät, että sulla on tällainen veli, joka peesaa. Ja se on aivan totta. Ja kiusaamistahan tämäkin oli.
Uskaltauduin kuitenkin muutaman vuoden jälkeen ottamaan yhteyttä esimieheni esimieheen, joka totesi välittömästi, että ei nämä jutut häntä yllätä ja vaihdetaan mun yksikköä. Mitään radikaalia en hänelle kertonut, mutta selvästi hänen ei tarvinnut edes saada tietää. Kovasti ihmetytti, miten tällaista kiusaajaa pidetään monien ihmisten esimiehenä.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Siirryin toiseen kohteeseen, josta sain useita uusia ystäviä ja työpanostani arvostettiin.
Nonna
Instagram
Facebook Käsikirja minusta sinulle
Sähköposti kasikirjaminustasinulle@outlook.com
