POSTAUSSARJA: ERITYISHERKKÄ LAPSI OSA 16/23
Olen kirjoittanut aiemmin siitä, miten pienten lasten kanssa kannattaa toimia ja mitä tulee ottaa huomioon, kun he kohtaavat uusia tilanteita. Haluan vielä kirjoittaa asiasta, liittyen leikki-ikäisiin uusissa tilanteissa.
Ensinnäkin lapsi pohtii tilanteissa, onko tämä turvallista ja mistä tässä on ylipäänsä kyse. Lapsi ei välttämättä heti ymmärrä miksi johonkin asiaan kannattaisi ryhtyä ja hän saattaa pohtia tarkkaankin, että jos hän nyt toimii näin, mitä sen jälkeen tapahtuu ja saako hän tilanteesta itselleen paremmin mielen. Hän myös pohtii, voiko tilanteesta tulla surullinen mieli.
Huomaan useasti, kun pyydän tytärtämme kanssani uuteen tilanteeseen, leikkiin, mihin vain, hän ottaa käsistään kiinni, painaa päänsä vähän alas ja kurkkii kulmiensa alta. Hän saattaa huokasta ja katsoa mua. Sitten kun itse ryhdyn uuteen asiaan tai menen ylipäänsä sitä lähemmäs, hän rohkaistuu myös tutkimaan asiaa lähempää. Kävimme marraskuun puolivälissä tutustumassa leikkikerhoon, jossa vanhemmat ja lapset saavat toimia yhdessä. Tyttö oli hyvin innoissaan, mutta tietysti hyvin varautunut. Koko ajan ensimmäisellä kerralla, teimme asioita yhdessä, tutkimme laatikoita ja tutustuimme tiloihin. Paikan päällä oli mukavia äitejä ja isiä lapsiensa kanssa ja koimme, että olemme tervetulleita. Päätinkin, että aion hakea meille palveluseteliä kaupungilta, jotta voimme osallistua toimintaan useamminkin.
Lapsi saattaa myös pohtia sitä, että selviytyykö juuri hän uudesta tilanteesta. Jos annan esimerkin yllä mainitsemastaani tilanteeseen liittyen.
Menimme kerhoon ja tyttäremme tarkkaili muita lapsia ja vanhempia. Kerhotila on tilava ja siellä on avaraa, joten tyttö näki hyvin joka paikkaan. Hän selvästi kiinnostui tietyistä leluista, esimerkiksi junaradasta. Junaradalla oli sillä hetkellä leikkimässä vanhempi poika, joka selvästi puhui paljon enemmän ja hänelle oli hienot leikit käynnissä. Tyttäremme arpoi tilannetta niin, että ei uskaltautunut mennä leikkiin mukaan, ehkä hän koki, ettei vielä pysy pojan leikeissä mukana. Sen sijaan tyttö meni kopan luokse, mikä oli täynnä eläimiä ja kopan läheisyydessä ei ollut muuta. Uskon, että tyttö halusi ensin tutustua leluihin ja myöhemmin uskaltautuu leikkeihin mukaan, kun vain saa rauhassa tutustua niihin omaa tahtia.
Lapsi saattaa myös pohtia sitä, että miten hänelle on tapahtunut aiemmissa vastaavissa tilanteissa. Ovatko ne ylipäänsä päättyneet hyvin vai onko hän kokenut pettymyksen. Muistan hyvin omasta lapsuudesta, kuinka kehittelin päässäni kaikenlaisia lopputulemia tapahtumille, vaikka niin ei koskaan aiemmin ollut käynyt, kunhan vain kävin päässäni läpi mahdolliset vaihtoehdot (välillä myös ihan hullujakin). Musta aikuisen tehtävä on myös ohjata lasta näissä tilanteissa oman arvion mukaan. Jos selvästi muiden lasten leikit ovat tarkoitettu esimerkiksi selvästi vanhemmille lapsille, on hyvä ohjata lapsi toisaalle leikeistä. Joskus voi käydä myös niin, että lapsi ei ole valmis johonkin uuteen tilanteeseen, silloin on hyvä antaa hänelle mahdollisuus poistua tilanteesta. Erityisherkälle lapselle sopii hyvin sanonta, parempi katsoa kuin katua. Tietenkään lasta ei voi eikä pidäkkään suojella kaikelta, tulee hänen itse oppia ja kokea epäonnistumisia, myös ne ovat hänelle tärkeitä oppimismatkoja.
Mikä avuksi
Kun pohditte lapsen kanssa uusia tilanteita, esimerkiksi mahdollista uutta harrastusta, ehdoton vinkkini on se, että ole etukäteen yhteydessä harrastukseen liittyvään aikuiseen. Oikeastaan mitään harrastusta leikki-ikäisillä ei ole ilman aikuista, joten on hyvä tutustua aikuiseen ennalta. Voi olla, että aikuinen ei yhtään vastaa sitä, mitä sä kasvattajana toivoisit esimerkiksi valmentajalta ja silloin voi olla hyvä arvioida tilanne; kannattaako herkkää lasta laittaa kyseiseen harrastukseen. Joskus myös erilainen aikuinen voi olla hyvästä. Itse olen toiminut lasten ja nuorten parissa yli 13 vuotta ja opettajana olen vain otettu, jos joku vanhempi kyselee multa jotakin ja haluaa aidosti tietää, minne harrastukseen lapsensa on viemässä. Aina, jos joku vanhempi on kertonut lapsensa arkuudesta, vilkkaudesta, mistä vain, se on vain ollut mullekkin hyödyksi tunneilla, koska olen voinut ottaa nämä asiat huomioon jo etukäteen.
Keskustelkaa kotona uusista asioista joka kantilta ja kuule, mitä lapsesi asiasta pohtii. Millaistakohan uudessa harrastuksessa on? Millaisiakohan muut lapset ovat? Entä valmentaja? Mitä jos tunnilla tulee pissahätä? Millaisetkohan varusteet tarvitaan? Mitä jos tunnilla alkaa jännittää? Onko äiti tai isi odottamassa tunnin ajan oven takana? Onko harrastuksesta mahdollisuus tulla pois kesken kaiken ja jos on, niin miten sitten toimitaan? Vaikka olisit itse pelännyt joitakin asioita lapsena, nuorena, se ei tarkoita sitä, että lapsesi tulisi niitä pelätä, jos ne ovat turvallisia asioita.
Lapselle on myös hyvä kertoa, että kaikki mitä hän kokeilee, ei välttämättä ole hänen juttujaan ja hän voi kokeilla jotain muuta myös. Kaikki eivät voi osata kaikkea eikä missään nimessä pidäkkään. Lapselle on myös hyvä tehdä konkreettiseksi se, mitä ollaan myöhemmin menossa tekemään. Asioihin voi tutustua etukäteen monilla eri tavoilla. Sitten kun uuden asian kohtaaminen on käsillä, on hyvä huolehtia erityisherkän lapsen perustarpeet kuntoon.
Nonna
Instagram kasikirjaminustasinulle
Facebook Käsikirja minusta sinulle
kasikirjaminustasinulle@outlook.com
