POSTAUSSARJA: ERITYISHERKKÄ LAPSI OSA 8/23
Sekä itsellesi, myös lapsellesi on suuri etu, että voitte yhdessä nähdä asiat samoin tavoin, eikä niitä tarvitse avata toiselle sen enempää. Se on jo suuri apu lapselle, kun lähellä on häntä erityisherkästi ymmärtävä vanhempi. Erityisherkkänä vanhempana voit auttaa lasta selviytymään haastavista tilanteista helpommin, koska luultavasti olet itse jo elänyt samat vaiheet ja olet kokemusta rikkaampana. Voit kuvailla lapsellesi mahdollisia tulevia tilanteita ja näin auttaa lasta selviämään niistä. Myös kommunikointinne kohtaa eri tavalla kuin muiden kanssa.
Muista vanhempana arvostaa itseäsi, koska lapsi ottaa susta mallia. Joten muistathan myös näyttää oman itsesi arvostamisen. Tämä auttaa myös lasta saavuttamaan myöhemmällä iällä normaalin ja tasapainoisen omanarvontunnon. Eikä tässä tilanteessa auta se, että seisot joka aamu peilin edessä teeskennellen äänen, kuinka sairaan hyvä kroppa sulla on, samalla kun puristelet jenkkakahvojasi. Lapsesi näkee kyllä teeskentelysi läpi. Pyri olemaan aidosti onnellinen herkkyydestäsi, sulla on jotakin sellaista, mitä ei kaupasta saa.
Lapsen auttaminen
Mulle ei ole mikään ongelma mennä auttamaan onnettomuudessa loukkaantuneita, enkä pelkää verta. Teen varmasti kaikkeni, vaikka apua tarvitseva olisi tuntematon. Mutta muutamina kertoina kun lapselleni on sattunut jotain, se häneen kohdistunut kipu, sattuu mua ihan valtavan paljon. Totta kai autan häntä parhaani mukaan ja teen todellakin kaikkeni häntä auttaakseni, mutta välillä huomaan, että aivan kuin itseäni olisi lapseni sijasta sattunut ja noin nelinkertaisesti. Toimin tilanteissa, mutta myönnän, että vähän hätäännyn, mitä ei muiden ihmisten kanssa tapahdu. Mä en koe, että terveysasemalle tai hätäkeskukseen soitettaisiin turhaan (jos ei pilapuhelusta ole kyse). Varmasti heistäkin olisi ihanaa todeta lääkärin tai hoitajan tilanteen tarkastettua, että kaikki onkin hyvin.
Asiaan liittyen, vinkki on se, että kerro ja näytä lapsellesi, että hän voi luottaa apuusi.
Mä olen se, joka ei pelkää mennä epäreiluihin tilanteisiin väliin. Mulle on siinä tilanteessa se ja sama, mitä kiusaajat musta ajattelevat ja näin aion, huom! Aikuismaisesti, myös toimia tyttäreni kanssa. Olen kuitenkin huomannut monesta erityisherkästä vanhemmasta, että heitä saattaa pelottaa, jännittää ja ahdistaa asettua painokkaasti puolustamaan lastaan. Tilanne saattaa herättää esimerkiksi jotakin muistoja omasta lapsuudesta. Musta on kuitenkin hyvä opetella vanhempana siihen, että päättäväisesti puolustaa lastaan ja samalla näyttää lapselle seisovansa hänen takanaan.
Lapsen ylisuojelu
Puhun nyt musta ja lapsestani. Mua välillä pelottaa se, että alanko ylisuojella lastani. Meidän tytär on hyvin herkkä, mutta todella reipas. Hän on kotona täysin eri lapsi kuin kylässä. Kylässä hän saattaa olla pitkäänkin hyvin varautunut ja tätä usein kummastellaankin. Ymmärrän lastani täysin. Musta on jotenkin kummallista, että nykymaailmassa hypetetään niitä lapsia, jotka ensimmäisinä hyppäävät jonkun puolituntemattoman syliin, laulavat siinä samalla jonkun kivan laulun ja ovat jäämässä yöylään, he ovat monen aikuisen mielestä niitä reippaita lapsia. Varmasti ovatkin, mutta mulla kolahtaa syvälle se, että joku puolituntematon lapsi vaikka heti turvautuu muhun ensinäkemältä. Musta se joskus kertoo siitä, että kotona ei ehkä ole aina turvallinen olo. Kyllä, totesin tämän asian nyt tässä, koska meidän lasta kummastellaan ihan ääneen.
Yllä kirjoittamaani tekstiin liittyen, annan teille ja itselleni vinkin; koittakaa olla ylisuojelematta lastanne. Enkä tarkoita tällä sitä, että olisin kotonani jokaisen kulman hionut ja päällystänyt kankaalla, vaan ehkä hieman yleismaailmallisesti. Vaikka lapsen apuna voi olla hänen matkallaan, kaikkea ei hänen puolestaan tule tehdä ja ratkoa. Hän saa itsekkin kääntää kiviä, niitä painaviakin.
Myös lapsesi ei automaattisesti pidä samoista asioista kun sä tai ole myöskään pitämättä. Jos sä et tykkää parsakaalista, älä suojele lastasi suotta parskaalin terveydellisiltä hyödyiltä. Anna hänen itse päättää mistä tykkää ja mistä ei. On hyvä huomata myös se, että ei ole tarvetta siirtää omia pelkojaan lapseen.
Erityisherkän lapsen kiinnostuksen kohteet
Tiedän monia erityisherkkiä lapsia, joilla ei oikeastaan ole minkäänlaista kiinnostusta liikunnallisiin harrastuksiin, mutta sitten puolestaan taiteelliset harrastukset kiinnostavat. Sekä myös toisinpäin. Herkän lapsen on varmasti helpompi jäädä harrastuksista pois, eikä häntä se asia mitenkään edes vaivaa. Paine siitä, että ei osaa, ei ole riittävä, muut nauravat, nämä kaikki asiat voivat olla liikaa herkälle ja kotiin jäämällä hän pystyy ne välttämään.
Moni erityisherkkä kuitenkin on valtavan hyvä tekemisissään, kun vain löytää itselleen mieluisen harrastuksen. Useimmiten se ei ole ryhmäliikuntaa ja harrastuksen löytyminen voi vaatia vanhemmilta kärsivällisyyttä.
Myönnän, että suurin osa vuosien varrella, mun oppilaista, ovat olleet erityisherkkiä ja on edelleen. Tämä on musta hyvä, koska mä erityisherkkänä nostatan niitä piirteitä ryhmässä esille, mitkä uskon suurimman osan olevan herkkien mieleen. Ryhmiini on aina olleet kaikki tervetulleita, mutta olen vuosien varrella huomannut, että ryhmistä on tippunut pois ne, jotka eivät ole välttämättä antaneet samaa painoarvoa tietyille asioille, joille mä olen halunnut antaa. Olen perustanut tanssiryhmäni aikoinaan sillä periaatteella, että tarjoan lapsille sekä nuorille latinalaispohjaista showtanssia niin, että tunneille ovat kaikki tervetulleita ja koreografioita harjoitellaan niin kauan, että kaikki kokevat onnistuvansa. Emme kilpaile ja jos joku joskus on halunnut toiselle kiusaa tehdä, olen välittömästi asiaan puuttunut.
Koen, että valmentajalla/opettajalla on suuri merkitys, haluaako erityisherkkä harrastaa kyseistä lajia. Jos olet viemässä lastasi uuteen harrastukseen, voi olla hyvä tutustua myös lajin valmentajaan.
Millaisia asioita teillä tulee mieleen jos olet erityisherkkä ja lapsesikin on?
Nonna
Instagram kasikirjaminustasinulle
Facebook Käsikirja minusta sinulle
kasikirjaminustasinulle@outlook.com
