Kun erityisherkkä lähtee matkalle

Ajattelin kirjoittaa teille näin erityisherkän näkökulmasta siitä, millaista ajatuksen kulkua ulkomaille lähtö voi herättää. Kyse omista ajatuksistani, toki olen vastaavista asioista keskustellut muidenkin erityisherkkien kanssa. Tervetuloa matkalle mukaan.

Käsittelyssä ulkomaanmatka

Kotoa lähtö lentokentälle. Monelta pitää herätä, liian aikaisin. Kiire tulee varmasti, vaikka olisit pakannut kaksi viikkoa sitten, listannut tarvittavat asiat ja noudattanut listaa. Stressi on se isoin perkele, joka johdattelee tilannetta heti aamusta. Onko kaikki nyt varmasti?

Hypätään autoon. Mukana näyttäisi olevan mies ja taapero sekä passit, näillä mennään. Mukana on toki tuhat muutakin asiaa, mutta silti jokin aina unohtuu. Lutvitaan. Nyt ollaan zen. Matka alkaa ja vatsaa vääntää. Mitä jos vatsa menee sekaisin. Voi mennä kun stressaan. Pysähdytään matkalla pissalle. Pysähdytään vielä toisenkin kerran tunnin ajomatkalla, tiedättehän? Varmuuden vuoksi. On pissahätä ja kolme tippaa sieltä tuleekin.

Kentällä

Saavutaan kentälle. On jano ja jälleen pissahätä. Jonotetaan. Ensin väärässä jonossa ja siirrytään toiseen. En jaksaisi seistä, vaikka juuri istuin tunnin. Repun hihna hankaa olkapäätä ja olkapää vähän jo punertaa. Kiva juttu. Tällä repulla sitten mennään niin.

Saadan matkalaukut eteenpäin. Piti vaihdella laukkujen sisältöjä keskenään, kun yhdessä laukussa oli 600 grammaa liikaa painoa. Punnitsin kyllä kotonakin, mutta mukava tietää, että painan sitten itsekkin sen 600 grammaa enemmän. Hyvää lomaa mulle.

Mennään etsimään jotakin, mitä voin syödä. Koska olenhan maidoton, gluteeniton ja tonton. Ostan kaksi vesipulloa, etten turpoa lisää lentokoneessa, tämä 600 grammaa on jo ihan riittävä, minkä sain vain matkalaukkujen luovutuksessa. Ostan myös light limun, jotta saan tarvittaessa energiaa. Ja pähkinöitä. Muuta ei sitten oikein löydykkään. Onneksi leivoin tonton rieskoja itselleni aamulla. Siksi heräsinkin jo klo: 3.15. Hyvä mä, hyvä äiti ja vaimo, rieskaa itselleni. Taputan itseäni olalleni.

Kulutamme aikaa kentällä ja taapero on yllättävän tyytyväinen. Stressaan kuitenkin siitä, että jännittääkö taaperoa tämä kaikki, kuinkahan stressaantunut hän on näistä muutoksista. Samalla kuitenkin muistutan itseäni siitä, että kerran vuodessa voi poistua kotoa, kun kaikki muut vuoden päivät ovat ajallisesti täysin samanlaisia. Kyllä taapero kestää. Onhan hän mieheni lapsi.

Saavumme portillemme. Innokkaimmat jonottavat jo jonossa, vaikka portit avataan vartin kuluttua. Naurahdamme asialle miehen kanssa. Menemme vielä istumaan hetkeksi. Tai siis mieheni ja taapero menee, itse menen vessaan.

Vartti menee äkkiä ja portit avataan. Lähes kaikki ryntäväät jonoon. Me menemme mieluusti viimeisten joukossa, jotenkin täydessä koneessa istuminen yhtään ylimääräistä ei innosta. Ihmiset vähenevät ja on aika lähteä vielä tiristämään viimeiset kuuluisat kolme tippaa rakostani. Onhan edessä kolmen tunnin lentomatka lentokoneessa, jossa on vain neljä vessaa.

Juoksen vessaan.

Koneeseen

Juoksen takaisin ja siirrymme portille. Kävelemme koneeseen. Jonotamme ahtaasti hengittämättömässä putkessa ja tuntuu siltä, kuin villatakki olisi saatava about just nyt! pois päältä. Mies taluttaa taaperoa, kannattelee kassiaan ja mun reppua, samalla kun mä keksin ottaa villatakin pois. Noniin, nyt on taas helpompi hengittää.

Pääsemme koneeseen ja löydämme omat paikat. Nehän ovat vessan edessä olevat paikat. Mies ei pidä näistä paikoista kun kaikki jonottavat niskassa puolet matkasta, mutta vaimon pissatipat menevät edelle.

Lentokone nousee ja laskee. Välissä on ilmakuoppia. Ilmakuoppien vuoksi turvavöidenvalot sytytetään ja se tarkoittaa sitä, että vessaankaan ei mennä. Ei se mitään, tällä hetkellä ei vessahätä ollutkaan. Tosin nyt tuli kun valo syttyi. Kaikki jotenkin jännittää. Jännittää meneekö vatsa sekaisin. Harvoin menee, mutta sitä on niin kauheen kiva joka kerta stressata. Erityisesti turhaan. Stressaan taaperoa ja hänen oloaan. Stressaan nukkuuko hän. Nukkuuhan hän, mutta nukkuuko nyt sitten jo liian pitkään.

Saavumme perille. On syytä etsiä vessa. On kuitenkin pitkä matka (45 minuuttia) kentältä hotellille. Tästä alkaa erityisherkän rentouttava tonton loma. Juuri mikään ei voi mennä pieleen, kun ei stressaa.

Nonna

Instagram kasikirjaminustasinulle
Facebook Käsikirja minusta sinulle
kasikirjaminustasinulle@outlook.com