Olen lähiaikoina keskittynyt paljon siihen, millaista energiaa saan kenenkäkin seurasta. Olen keskittynyt myös siihen, miten jotkut muut kohtelevat mun lähimmäisiä ja kuinka myrkyllistä joidenkin seura oikeasti on toiselle.
Mua harmittaa, ärsyttää ja ottaa aivolohkoon se, että joitakuita käytetään hyväksi yhtään millään tavalla. Koska mulle on tehty nuorena-Nonnana samoin ja nykyään se ei enää käy päikseen. Jos mä en kelpaa sellaisena kuin olen ja tasavertaiseen kanssakäymiseen, vaihdan seuraa.
Nyttemmin mua on alkanut harmittamaan tietynlainen seura. Kerron tarkemmin. Eli tämä seura on omasta mielestään positiivista ja elämäniloista. Katsotaan miten hommat etenee omalla painollaan ja fiilistellään. Annetaan kaikille hyvät vibat ja sanotaan se myös ääneen. Kuitenkin selän takana kommentoidaan omien ystävien tekemisiä hyvinkin rankalla kädellä ja puututaan ystävien sellaisiin tekemisiin, mitä itse tekee parhaillaan.
Jos olen itse vaikka purkanut pahaa mieltä jostakin tapahtuneesta, en ihmisen persoonasta vaan tapahtuneesta, saatetaan haukkua, vähätellä ja lytätä tämä mun ystävä. Mun ystävät on mun ystäviä syystä ja en pidä siitä, että heitä kommentoidaan. Kaikki tekevät virheitä ja kaikenlaista tapahtuu meistä riippumattomista syistä, mutta se ei ole syy kommentoida tätä ihmistä. Mua siis harmittaa valtavan paljon se, että tehdään itse jotakin sellaista, mitä kommentoidaan negatiivisesti muiden tekemisissä ja silti luullaan itse tuottavan ympärilleen pelkkää hattaraa ja vaaleanpunaisia yksisarvisia.
Myrkyllinen seura
Myrkyllisellä seuralla tarkoitan sellaista seuraa, joka muuttaa kaiken negatiiviseksi tavalla tai toisella ja löytää vain ikäviä piirteitä kaikista ihmisistä, asioista ja tapahtumista. Ai että tällainen seura on raskasta. Raskasta on varmasti myös tällä ihmisellä itsellään itsensä kanssa. Musta paras ratkasu tähän on se, että jaksaa vain myrkyttäjälle tuputtaa positiivisia puolia asioista. Välillä on huvittavaa seurata myrkyttäjän reagointia kun ei vaan lähde mukaan niihin syviin vesiin. Kummasti hänkin sitten alkaa kehua verhojasi tai millon mitäkin.
Valitettavasti tällainen myrkyllinen seura on useimmiten kasvanut sen kantajaan kiinni. Se on kuin pisamat naamassa, siellä ne ovat, vaikka eivät aina näkyisikään. ”Pisamanaamaisen myrkyttäjän” seurasta on parasta luikkia karkuun ja olla ihan fine sen poistumisen suhteen.
Kyyninen ihminen
Kyyninen ihminen on negatiiviuuden huipentuma ja henkilö on luultavimmin joutunut kokemaan elämässään kovia ja siksi kasvattanut sitäkin kovemman kuoren itselleen. Jos ihminen on kyyninen, hänet on luultavimmin opetettu niin, ettei itkeminen ole ok ja monet asiat tulee sivuuttaa negatiivisella naamalla. Kyynikoilla luultavimmin kuohuu sisällä kovimmin, mutta niitä fiiliksiä ei päästetä ulos. Monet vanhemmat saattavat koulia erityisherkistä lapsistaan kyynikkoja jos he ovat liian herkkiä. Tämä ei missään nimessä ole hyvä asia ja tällöin yritetään tukahduttaa jotakin, minkä tulisi saada tulla ulos.
Työstä positiivisuutta
Mä uskon siihen, että meistä jokainen tarvitsee positiivista ympäristöä ja hyvää boogieta. Mä olen nuorempana ollut kova piikittelemään muita vitsillä ja kaikki eivät sitä ymmärrä. Nykyään piikittelen pienillä nuppineuloilla niitä, jotka tietävät, että en tarkoita ainakaan mitään pahaa, vaan asian on tarkoitus olla vitsi. Toki myös välillä huomaan kuinka jotkut ”ottavat itseensä”vaikkakin samalla tietävät, että asia oli vitsiksi tarkoitettu ja kuitenkin itse puhuvat muille samoin tavoin. Tämäkin on asia, mitä en ymmärrä. Miksi joku sallii itsensä heittävän mitä sattuu ja kelle sattuu ja kun joku lähtee sun kanssa samoille läppävesille, tiput sun kanootista. Hohhoijaa. Mun piikittelyihin sopii sanonta ”rakkaudesta se hevonenkin potkii”, tykkään vähä ”potkia” niitä, joista tykkään. Ei ehkä aina fiksua, mutta en mä kovin fiksu olekkaan.
Auringonkukkaista päivää kaikille, vaikka täällä meillä sataa.
Nonna
Sähköposti kasikirjaminustasinulle@outlook.com
Instagram kasikirjaminustasinulle
Facebook Käsikirja minusta sinulle
