POSTAUSSARJA: ERITYISHERKKÄ LAPSI OSA 7/23
Aloitan suoralla lainauksella Elaine N. Aronin HSP Erityisherkkä lapsi -kirjasta (s.90):
Lapsella ja vanhemmalla ei tarvitse olla samanlaiset luonteet. Erilaiset tempperamentit voivat rikastuttaa yhteistä elämää monin tavoin. Yhteensopivuus tarkoittaa pitkälti sitä, että jotkut ympäristöt – kulttuurit ja perheet – tukevat tietynlaista luonteenkehitystä muita enemmän. Kun vanhemmat ymmärtävät oman lapsen erilaisuuden johtuvan ympäristön vaatimusten yhteensopimattomuudesta tämän luonteen kanssa, he oppivat huomioimaan lapsensa luonteen vaatimuksia.
Ei erityisherkän vanhemman on tärkeää hyväksyä se, millainen erityisherkkä lapsi on ja pyrkiä ymmärtämään häntä parhaansa mukaan. Pohdin sellaista, yllättäen asian vierestä, että jos ei erityisherkkä ja erityisherkkä ovat parisuhteessa ja ei erityisherkkä ei edes yritä ymmärtää herkkää kumppaniaan, suhde ei pidemmän päälle voi toimia. Sama varmasti on osaksi ei erityisherkän vanhemman ja herkän lapsen kanssa. Herkkä lapsi voi muuttaa toimissaan jotakin niin, että miellyttäisi enemmän ei erityisherkkää vanhempaansa, mutta samalla muuttaa omaa minuuttaan. Kun lapsi syntyy perheeseen, se muuttaa perheen dynamiikkaa ja arkea. Sen ei kuitenkaan pitäisi muuttaa sitä, millainen isä tai äiti on pohjimmiltaan, joten ei tehdä sitä lapsellekkaan.
Koska edelleen tässä tasa-arvoisemmassa maailmassa, meillä on miehillä isinä ja naisilla äiteinä omat tapansa toimia ja odotukset ovat erilaiset, on tärkeää, että miehet isinä osallistuvat lasten kasvatukseen yhtälailla. Isät auttavat merkittävästi siinä, miten erityisherkkä lapsi toimii kotoa poistuttaessa.
Vinkki vitosia ei erityisherkille vanhemmille erityisherkän lapsen kanssa
Puolustathan aina, siis oikeasti aina, herkkää lastasi. Vaikka hän tekisi joskus väärin, asiasta voi keskustella myöhemmin kahden kesken. Erityisherkkää lasta ei ole tarvetta nolata, koska se satuttaa.
Jos lasta harmittaa ja hän hermostuu, erityisherkkä vanhempi luultavasti imee lapsen kokemat fiilikset itseensä ja harmistuu myös. Sä,ei erityisherkkänä voit pitää rauhallisen mielesi ja puhua rauhallisesti lapselle tilanteessa.
Herkät lapset pohtivat jo hyvin pienistä asti, että mitä he voivat sanoa ja kenelle. He pohtivat asioita aivan liian laajalti aivan liian monissa tilanteissa. Ei erityisherkkänä voit opettaa lastasi kertomaan mielipiteensä, halunsa ja toiveensa ääneen, niin kuin varmasti ei erityisherkkä lapsikin tekisi.
Muistathan, että jos näet muiden lasten katsovan lastasi kun viet häntä kouluun tai päiväkotiin, herkälle lapselle tämä tilanne voi näyttää niin erilaiselta. Voit auttaa itseäsi ymmärtämään lasta kysymällä häneltä ajoittain; mitä mietit? Kun meidän pikkuinen astelee päiväkotiin tai kouluun, aion ehdottomasti keskustella hänen erityisherkkyydestään opettajien ja hoitajien kanssa. Musta on tärkeää, että he saavat tietää asiasta. Lisäksi koulussa ja päiväkodissa voi olla asiantuntemusta jo asiasta ja saatat saada heiltä vinkkejä.
Erityisesti erityisherkkä lapsi on parhaimmillaan, kun hänellä on selvät rutiinit päivittäin
Meidän pikkuiselle muovautui hyvin pian oma rytmi. Halusimme taata hänelle samat ruokailu- ja uniajat. Lapsellamme oli vuoden ajan samanlainen rytmi; hän meni nukkumaan samaan aikaan illasta, heräsi aamulla samaan aikaan, nukkui kahdet päiväunet samaan aikaan ja ruokailut olivat samaan aikaan. Lapsi toimii kuin kello, niin kuin eräs ystäväni mieskin on ilmaissut ja tottahan se on, kun takaa lapselle tietyt rytmit. Nykyään painotetaan lapsentahtisuutta olla ja elää. Musta se ei ole sitä, että kun äiti paahtaa menemään omien menojen mukaan pitkin päivää, että lapsi voi kätevästi nukkua milloin vain missä vain niin kauan kuin haluaa. Vartti aamulla, kivat pikkutorkut, sitten puoltuntia iltapäivällä kun sattui nukahtamaan kauppakeskuksessa ja puoltuntia taas iltasella. Sitten yöllä heräillään 16 kertaa. Musta lapsentahtisuutta on taata lapselle ne kunnon päiväunet silloin, kun lapsi sitä selvästi tarvitsee. Lapsi kyllä ilmoittaa jo hyvin pienestä lähtien, mikä on hänelle luontainen rytmi mennä esimerkiksi nukkumaan ja se on sitten vanhemmasta kiinni haluaako sitä noudattaa. Enkä puhu tässä yhden kuukauden ikäisistä lapsista, vaan vähän jo vanhemmista, esimerkiksi meillä lapsi ilmaisi selvästi yöuniaikansa kolmen kuukauden ikäisenä.
Eräs nainen kertoi, kuinka hänen lapsensa ei nukkunut mitenkään järkevästi ja itki vain. Hän kysyi multa, mitenkäs meillä ja kerroin, että oikeastaan aika jees. Hän totesi mulle, että sittenhän sä et tiedä lasten hoidosta mitään.
Pohdin siinä sitten tovin ja tulin siihen tulokseen, että ehkäpä meistä kahdesta mä olen enemmänkin se, joka saattanee jotakin tietää. En vähättele, että hän ei nyt tietäisi mitään, mutta jos hän kommentoi mulle noin, niin koen, että saan ajatella näin; taisi olla hänen lapsensa, joka itki ja ei nukkunut ja meillä on toisinpäin. Vai mistä lähtien hän, joka on saanut kokeesta 9, ei tiedä mitään.
”Se meni ihan hyvin.”
Ymmärrät luultavasti lauseen niin, että jokin hoitamasi asia meni ihan jees, joskus vois mennä paremminkin. Erityisherkkä ymmärtää sen näin: Okei, ”ihan” hyvin. Eli toisin sanoen, ihan surkeesti. En tässäkään onnistunut. En varmasti koskaan onnistu. Mikään ei riitä, mitä koetan tehdä. Miksi hän ei auta mua tässä. Tulipas paha mieli. Mikä on muuten ”hyvin”. Se ei ainakaan tarkoita parasta tai täydellisyyttä. Hyvin on vähän kuin ok, eli ihan hyvin on varmasti enemmän huonosti kuin hyvin. Miksi hän ei voi perustella enempää. En saa tästä mitään irti. Joka tapauksessa en onnistunut riittävän hyvin.
Hain tällä sitä, että erityisherkän ajattelumaailma on hyvinkin erilainen. Jos lapsi kertoo, että jokin esimerkiksi tuntuu hänestä ikävältä, voit pyytää häntä kuvailemaan tarkemmin, jotta voit ymmärtää paremmin hänen maailmaansa. Myös keskustelu muiden erityisherkkien lasten vanhempien kanssa voi auttaa ymmärtämään paremmin tai keskustelu vanhemman herkän kanssa.
Älä suotta pelästy sitä, että lapsesi ottaa omaa aikaa ja voi tarvita sitä paljonkin. Hän myös saattaa käyttäytä eri tavoin muiden seurassa kuin sun, koska tekee sen luultavimmin miellyttääkseen muita. Sen sijaan vanhempien seurassa lapsi on oma itsensä. Herkät lapset kokevat myös läheisyyden ja kosketuksen eri tavoin. Jotkut eivät pidä halailusta ja jotkut taasen kaipaavat kainaloon päivittäin.
Erityisherkkiä lapsia on helppo käyttää hyväksi. Tarkoitan tällä sitä, että he ovat niin kilttejä, että tottelevat paremmin ja uskovat sanaasi nopeammin. Katsokaa yhdessä kasvattajina, että kaikilla perheen lapsilla on samat säännöt, ovat he herkkiä tai eivät.
Olisko siistiä jos lapsesi pelaisi jalkapalloa joukkueessa tai tanssisi showtanssia kaksi kertaa viikossa? Kannusta häntä kokeilemaan uusia juttuja, kokeilkaa yhdessä. Lapsen on helpompi lähteä kanssasi kokeilemaan uutta, jos näytät hänelle olevasi ennakkoluuloton. Mutta muista, että jos hän sanoo ei kiitos harjoitusten päätyttyä, luota hänen sanaansa. On myös hyvä muistaa se, että jos itse olet pitänyt lapsena koripallosta, tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että lapsesikin pitäisi tai pitäisi edes pitää. Erityisherkkä ei useimmiten koe, että hänen tulisi harrastaa kolmea eri harrastusta jo pienestä pitäen, hänelle voi olla paljon tärkeämpää liikuntahetket kanssasi kotipihassa tai taulujen maalaaminen omassa rauhassa. Erityisherkkä lapsi tarvitsee myös paremman valmistautumisen ja ennakoimisen moniin asioihin, joten pyri olemaan kärsivällinen hänen kanssaan. Kysy hänen mielipiteitään, mutta anna hänen myös rauhassa miettiä vastauksia.
Lapselle on tärkeää opettaa, että ei ole tarvetta vertailla itseään muihin, varsinkaan siihen, millainen sä olet ollut lapsena. Hyvin herkkä lapsi on täysin eri asia kuin ei herkkä lapsi. Jos olet lapsena saavuttanut yleisurheilussa SM-kultaa kolmena vuonna putkeen ja sen jälkeen kerran Em-kultaa, niin herkkä lapsesi ei välttämättä tule saavuttamaan, hänen ei tarvitsekkaan. Näiden asioiden kertominen ei välttämättä motivoi häntä, vaan päinvastoin madaltaa mieltä ja saa lapsen kokemaan huonommuuden tunnetta. Jos lapsi vaikuttaa muutenkin uupuneelta, takaa hänelle vanhempana hetki aikaa hengähtää ja vetäytyä omiin oloihin.
Lopuksi, ole tarkkana kun ”vitsailet” lapsellesi niin, että taustalla piilee vihje, millä vihjaillaan negatiiviseen sävyyn. Erityisherkkä lapsi kyllä aina ymmärtää vihjeesi. Ymmärrät varmasti jo sanomattakin, mitä tämä tekee väleillenne. Ole tarkkana myös siinä, millaisia ajatuksiasi sanoitat ulos, eli jos kannat huolta jostakin, teet niistä puhumalla myös erityisherkän lapsenkin huolia. Enkä tarkoita nyt sitä, että koskaan ei saisi puhua jos harmittaa, mutta kannattaa joskus miettiä, onko kaikki välttämättä sanoitettava ääneen lapsen kuullen.
Toivottavasti joku saa näistä jonkinlaista apua lapsensa kanssa.
Nonna
Instagram kasikirjaminustasinulle
Facebook Käsikirja minusta sinulle
kasikirjaminustasinulle@outlook.com
