Kaksi erityisherkkää parisuhteessa

Millaista kaikkea hyvää on siinä, että kaksi erityisherkkää ovat yhdessä parisuhteessa? Pohdin asiaa tässä kirjoituksessa. Itse en ole ollut koskaan parisuhteessa erityisherkän kanssa, mutta läheisimmät ystäväni ovat erityisherkkiä. Entä ne ongelmat puolestaan?

Isoin asia on varmasti se, että kaksi erityisherkkää ymmärtää toisiaan – ymmärretään joskus jopa jo katseesta ja tilanteista aukeaa herkille niin paljon kaikkea sellaista ymmärrettävää, mitä ei erityisherkät eivät edes huomaa. Ymmärrystä riittää varmasti, vaikka toinen ”mokaisikin” jotenkin, koska syyt siihen voivat olla hyvin selkeät myös toiselle herkälle. Tällöin erityisherkän on helpompaa varmasti antaa toiselle anteeksikin. Lisäksi jokaista asiaa ei tarvitse avata nyöriä myöten toiselle, kun toinen ymmärtää miten moninaisesti itse voi asian nähdä ja kokea.

Vaikka meitä erityisherkkiä on tietenkin keskenämme erilaisia, monet samat asiat voivat ilahduttaa meitä, kuin myös ärsyttääkin. Toinen erityisherkkä ymmärtää varmasti hyvin toista herkkää – joka viikonloppu ei kestä olla kovassa metelissä baareissa tai ette ehkä valitse harrastuksiinne paljon huomiotaherättäviä lajeja. Erityisherkät ovat usein hyvin samalla tasolla myös tunnesyvyyksissä ja ajatusmaailmat kolahtavat kovaa yhteen. Uskon, että toinen erityisherkkä arvostaa toista erityisherkkää parisuhteessa myös ihan eri tavoin kuin ei erityisherkkä, koska toista vain ymmärtää paremmin.

Arki toisen erityisherkän kanssa muovautuu varmasti nopeasti molempia miellyttäväksi, helpoksi ja rentouttavaksi. Siitä ehkä karsiutuu helposti ylimääräisyydet, mutta siinä saattaa olla myös varjopuolensa. Eihän arki vain käy tylsäksi?

 

Parisuhteen ongelmia erityisherkillä

Omasta puolestani voin kertoa, että en voisi olla parisuhteessa henkilön kanssa, joka ei kokisi minkäänlaista herkkyyttä minkään suhteen. Omasta miehestäni voin sanoa sen verran, että hän on juuri sopivasti ja sopivilla osa-alueilla mulle herkkä. Hän tuo ja luo kovuutta asioihin, joihin sitä häneltä ja suhteemme tarvitseekin. Joten en usko, että kovapäinen ja tunteeton oman elämänsä sankari on yhdenkään erityisherkän mieleen (vaikka he saattavat itse niin luulla).

Tuli mieleeni tällainen vähän pienempi asia, mutta haluan sen mainita myös. Itse olen oikeastaan aina ollut sellainen enemmän tai vähemmän toisten mielistelijä. Ennen en ole kestänyt yhtään sitä, jos joku ei pidä musta tai puhuu musta pahaa. Nykyään onneksi kestän ja en niinkään välitä, koska paskanpuhujia riittää ja he luultavasti itse oireilevat omia ongelmiaan. Kuitenkin en ole uskaltanut vaatia aina sitä, mikä mulle kuuluu tai mitä ansaitsisin. Olen vain sitten sopeutunut tilanteisiin esimerkiksi niin työpaikoilla kuin ihmissuhteissakin. Jos kaksi tällaista erityisherkkää on parisuhteessa, voiko olla niin, että he huomaamattaan jäävät johonkin varjoon tiettyjen asioiden kanssa ja tiimoilta, jos kumpikaan ei uskalla vaatia heille sitä, mikä kuuluu? En tiedä, pohdin vain. Kerro jos sä tiiät. Tähän liittyen tuli mieleeni myös riidat. Itselleni riitely itsessään ahdistaa. Jos toinen kokee samoin, jääkö helposti jotkin asiat käsittelemättä jos molemmat pelkäävät aiheuttavan riitaa nostaessaan asian pöydälle? Meillä parisuhteessa keskustellaan asioista, mutta en koe kaikkia ystävyyssuhteita sellaisiksi, että niissä uskaltaisin tuoda tiettyjä epäkohtia esiin jos toinen ”hyökkää” päälle.

Olen vuosia lukenut kirjallisuutta, mikä käsittelee ihmisten varhaiskasvatusta, ensimmäisiä vuosia ja lapsuutta. Kaikenlaiset lapsuuden ongelmat ovat saaneet pohtimaan monia tarinoita ja kun olen saanut tietoa lisää, on mielenkiintoista seurata ihmisten käyttäytymistä aikuisina. Monet tavat toimia saattaa kertoa suoraan heidän lapsuudestaan tai jopa millaisia vanhempia heillä on.

Niin moni erityisherkkä on kohdannut vääränlaista kohtelua lapsuudessaan ja se näkyy ikävällä tavalla aikuisuudessa. Nämä asiat vaativat hyvin tietoista tarkastelua omista toimistaan boksin ulkopuolelta, että en edes usko monen pystyvän siihen. Valitettavasti jos siihen ei pysty, saattaa jatkaa samaa toimintaa omien lasten kasvatuksessa, koska ei vain näe itsessään sen kummempia kipukohtia. Eikä tässä asiassa voi suoraan sormilla osoitella joidenkin vanhempia, ovathan hekin olleet joskus lapsia ja saaneet kasvatuksen ja mallinsa jostakin. Nämä asiat ovat äärimmäisen mielenkiintoisia musta ja asiat ovat vieneet mut mukanaan ihan täysin. Mutta postauksen aiheeseen liittyen, koen, että monilla erityisherkillä suoraan sanottuna lapsuus ja kasvatus ohjaavat hyvin paljon toimintaa aikuisena parisuhteessa, valitettavasti ikävällä tavalla.

Nonna

Instagram kasikirjaminustasinulle
Facebook Käsikirja minusta sinulle
kasikirjaminustasinulle@outlook.com

7

Vastaa