Mä koen, että erityisherkkyys on auttanut mua vanhempana siinä, että tiedän täysin, miltä herkistä lapsistani tuntuu missäkin tilanteessa ja sitä kautta pystyn myös tarjoamaan heille apua parhaani mukaan. Tämä on auttanut myös paljon ennakoimaan tilanteissa, koska haluan työstää erilaisia tilanteita päässäni ja kehitellä niihin parhaita mahdollisia ratkaisuja tulevia tilanteita varten. Jotta sitten niistä selvittäisiin vähemmällä ja nopeammin.
Nyt kun meillä on 3-vuotias ja 3kk ikäiset lapset, päivät ihan vain humpsahtavat ohi. Aamu sarastaa ja ilta kurkkii jo oven takana. Koska olen asennoitunut siihen, että aamusta iltaan painetaan lasten ehdoilla, tämä arki on oikeastaan tosi jees. Ainoastaan iltaisin sitä toivoo itselleen ja miehelleen tunnin hengähdystauon sohvalla sylikkäin. Joka ilta se ei onnistu vauvan heräilyn vuoksi. Mutta tämä on yksi hetki elämästäni ja jos suren oman ajan puutetta, menetän kuopuksen vauvavuoden ja taaperon leikkihetket. Jokainen tarvitsee omaa aikaa, mutta pieniä hengähdystaukoja ei kannata käyttää asioiden suremiseen. Ja aina voin toivoa hengähdystaukoa huomiselle.
Herkkä vanhempi osaa ennakoida
Erilaisten tilanteiden ennakointi auttaa myös mua vanhempana jaksamaan paremmin kun jokaista kivenmurikkaa ei tarvitse kääntää toistamiseen. Se on yksi asia, mikä auttaa erityisherkkää vanhempaa jaksamaan arjessa paremmin. Monissa asioissa kannattaa tehdä pohjatyö herkkien lasten kanssa kunnolla, jotta myöhemmin voi sitten ”päästä helpommalla”. Arki uuvuttaa herkkää vanhempaa varmasti todella paljon, jos jokainen päivä tuntuu epäselvältä selviytymiseltä, usko pois, siltä se tuntuu varmasti myös lapsistakin. Mutta aina ei tarvitse jaksaa vanhempana antaa 100%:ia.
Esikoisen vauvavuotena ajattelin, että me nukumme kaikki kolme, mä, mieheni ja vauva, ehdottomasti samassa makuuhuoneessa. Vauva tuhisi ja ähisi suurimman osan yöstä ja mies kuorsasi paikoitellen. Mä valvoin. Päässäni oli ajatus, että vauvan on nukuttava äitinsä kanssa samassa huoneessa ja mun miehen kanssa, tai se on eron alkua. Niin just. Kun sitten rohkaistun ehdottamaan miehelle, että onkohan se eron alkua jos nukut viikon eri huoneessa, jotta saisin kadonneen uneni mahdollisesti löydettyä, mies totesi, että ”no ei ole, totta kai nukun, mikä vain on sulle helpompi”. Olemme edelleen naimisissa.
Oli jälleen kypsää pelkoa meikäläiseltä. Mies, joka sulkee silmänsä illalla ja avaa ne aamulla, on aivan se ja sama, vaikka nukkuisi luolassa lepakkojen kanssa pää alaspäin.
Nyt olemme jo nukkuneet useita öitä miehen kanssa erikseen kuopuksen synnyttyä, koska en halua valvoa ja tällä kierroksella uskon siihen, että pysymme yhdessä, vaikka emme joka yö nukkuisikaan yhdessä. Olen siis ennakoinut. Esikoisen kanssa sorruin myös siihen, että analysoin liikaa hänen rytmejään, mitä ei vain aluksi ollut. Kuvittelin, että jos imetän hänet esimerkiksi klo: 21.00, hän sitten seuraavan kerran herää tissille klo 00 ja saan itse nukkua kolme tuntia. Joo ei. Nukahdettuani ~klo 22, vauva heräsi klo 22.30. Tein tätä p-a-l-j-o-n. Tällä kierroksella olen lopettanut myös tämän touhun. Menen nukkumaan kun väsyttää ja ajoissa. Vauva sitten herää x-määrän klo 18.30 – 07.00 välisellä ajalla. Siihen ei auta se, kuinka excelissä analysoisin tissittelyvälejä tai saati stressaisin niitä etukäteen. Vauva kun heräilee nälkään, pieruun, läheisyyden puutteeseen tai kakkavaippaan.
Nonna
Instagram kasikirjaminustasinulle
Facebook Käsikirja minusta sinulle
