Herkän lapsen hoidosta

Meillä viime marraskuussa 3 vuotta täyttänyt ei ole ollut vielä päiväkodissa, joten se maailma on itselleni vieras. Voin vain verrata sitä kerhoon, jossa taaperomme on käynyt viime syksystä asti muutamia tunteja viikossa.

Kun aloitimme kerhon, saimme mennä tutustumaan kerhoon ensimmäisille viikoille lapsemme mukaan. Olin hieman hämilläni kun olimme ensimmäisellä kerralla ainoat vanhemmat, jotka olivat paikanpäällä, muut lapset tuotiin kerhoon ja vanhemmat lähtivät pois. Jotkut vanhemmat olivat noin 15 minuuttia paikanpäällä kunnes poistuivat.

Eräs lapsi itki koko kerhon ajan ja hänen isänsä patisti lasta leikkimään muiden kanssa. Isä ei kuitenkaan itse mennyt missään vaiheessa lapsen kanssa leikkimään, vaan lähti pois paikalta. Me sitten mieheni kanssa olimme suru puserossa kerhon ajan ja totesimme molemmat toisillemme, että tekisi niin kovasti mieli mennä leikkimään tuon lapsen kanssa. Ymmärrämme myös hyvin, että joillekin lapsille sopii hyvin, että hän jää leikkimään suorilta ja vanhemmat poistuvat paikalta. Tämä lapsi itki kuitenkin useat kerrat kun hänet tuotiin ja sitten häntä ei ole enää näkynyt kerhossa alkuviikkojen jälkeen.

Mutta se, miksi kerron tästä, sai pohtimaan, että musta oli jotenkin kummallista, että olimme ihan ainoat vanhemmat, jotka olivat edes ensimmäisellä kerralla kerhon koko ajan paikanpäällä. Ymmärrän hyvin, jos lapsi on ollut jo aiemmin kerhossa, hänen kanssaan ei tarvitse jäädä. Ehkä tarkastelen tätä(kin) asiaa pitkälti herkän lapsen kannalta ja haluan olla meidän herkän tytön tukena ensimmäisinä kerhopäivinä. Totesimme, että meidän taaperolle on hyvä ympäristö tämä kerho ja hän pärjää hienosti muiden mukana. Olemme myös aktiivisesti olleet yhteydessä kerhon lastenhoitajien kanssa ja joka kerta kun haemme lapsen, käymme pikaisesti päivän kuulumiset läpi. Tämä on meille toimiva järjestely. Toivoinkin hartaasti, että taaperomme pääsisi ensi syksynä samaan kerhoon tuttujen ihanien lastenhoitajien kanssa ja niinhän pääseekin.

Jos lapsemme olisi menossa päiväkotiin, tutustuisimme sinne rauhallisesti ja ajan kanssa. Mua kiinnostaisi valtavasti millaisia alan ammattilaisia päiväkodissa olisi ja haluaisin tavata heidät useamman kerran kasvotusten. Tekisin siis varmasti kotiläksyni paremmin kuin hyvin, mitä päiväkotiin tulee. (Vaikkakin täällä hämeenlinnassa tilanne taitaa olla se, että sinne on mentävä, minne mahtuu.) Haluaisin paikan tukevan lapseni kehitystä ja arvostavan häntä sellaisenaan. Perhepäivähoitajakin voi olla joskus herkille lapsille parempi vaihtoehto. Mulle olisi kaikkein tärkeintä, että juuri meidän taapero on toivottu kyseiseen hoitopaikkaan.

Sain aikaisemmin lukijaltani toiveen käsitellä päiväkotiarkeen palaamista pitkän tauon jälkeen erityisherkän äidin ja lapsen näkökulmasta. Ajatuksia voit lukea täältä.

Nonna

Instagram kasikirjaminustasinulle
Facebook Käsikirja minusta sinulle

2

Vastaa