POSTAUSSARJA: ERITYISHERKKÄ LAPSI OSA 4/23
Millaisia haasteita kasvattaja voi kohdata erityisherkän lapsen kanssa
Olen aiemmin maininnut siitä, että MUN mielestä kasvattajilla on suurin merkitys siihen, millainen lapsesta tulee aikuisena. Tiedän, että on tutkittu, että geeniperimällä on prosentuaalisesti hieman isompi vaikutus kuin kasvatuksella. En lähde sitä kiistämään, mutta haluan painottaa sitä, että kasvatuksella on kuitenkin suuri vaikutus lapseen ja siihen voi vaikuttaa vielä lapsen synnyttyäkin, geeniperimä on sitten se, minkä hän on saanut jo. Joten, siksi paasaan asiasta.
Tiedän, että kaikki erityisherkät lapset eivät ole helppoja, mutta silti heille toimii parhaiten rauhallinen keskustelu ja he oppivat suhteessa nopeammin kuin suurin osa ei erityisherkistä lapsista. Kaikilla lapsilla on uhmaa ja siihen ei herkkyys vaikuta mitenkään. Toisilla se esiintyy vähän rankempana kuin toisilla. Uhmaikäinenkin vain hakee rajojaan, ja rajathan ovat rakkautta.
Pikkuisellamme oli huomattavissa pientä uhmanpoikasta muutama kuukausi sitten. Kaikki oli ei ei ei ja meni asiat sitten hyvin tai huonosti, niin se vaati dramaattisen itkukohtauksen.
Yhtenä päivänä olimme koko perhe pihalla ja oli sen verran kylmä, että puimme taaperolle toppahousut ensimmäistä kertaa ja paksummat kengät. Hän tovin yritti päästä rappuja ylös asunsa kanssa ja vaikutti turhautuneelta. Mieheni otti tytön syliin ja sanoi hänelle ”jos sallitte arvon neiti, nostan teidän korkeutenne ylös tasanteelle”. Tämä oli sitten aivan liikaa ja hirveet itkupotkuraivarit. Valitettavasti tämä tuntui meistä jopa hieman hupaisalta, koska mieheni koitti vain auttaa häntä.
Näitä ylidramaattisia tapahtumia on ollut muutamia, mutta koska vanhempina tiedämme, että hänen tulee nyt itse löytää itsensä ja rajansa, niin hän saa niitä rauhassa testailla. Me sitten puolestamme tuemme häntä kohtalokkailla hetkillä.
Miksi kasvattajilla tapahtuu ylipäänsä ylilyöntejä
Näen asian niin, että siksi, koska ei tiedetä. Ei tiedetä miten tulisi toimia missäkin tilanteessa ja mikä oikeasti lopun viimein olisi viisainta lapsen kasvatuksen suhteen. Äärimmäisiin rangaistuskeinoihin (tarkoitan väkivaltaa) aletaan siinä vaiheessa, kun kasvattaja on käyttänyt kaikki korttinsa ja ei tiedä enää muusta. Peli on siinä vaiheessa aika lailla menetetty. Lapsen mieli järkkyy jo ensimmäisestä vääränlaisesta kosketuksesta ja jos lapsi on sen verran iso, että muistaa tapahtuman, hän sen sitten todella muistaa. Vaikka joskus sanoisikin antaneensa sen anteeksi. Toivon, että pohditte tuhat kertaa, ennen kuin koskette lapsiin sillä ajatuksella, että haluatte kurittaa tai satuttaa. Ja tässä ei ole muttia.
Eräs tapaus sai mut miettimään erityisherkän lapsen fiiliksiä. Tässä perheessä sekä äidillä ja isällä on erityisherkkien piirteitä, mutta he ovat pyrkineet (tai heidät on kasvatettu) piilottamaan nämä piirteet. Heidän lapsensa sen sijaan on saanut molemmilta vanhemmiltaan tämän perimän ja on selvästi erittäin herkkä lapsi monilla osa-alueilla. Nämä vanhemmat kuitenkin koittavat suorastaan tappaa lapsen herkkyyden pois, mikä on ulkopuolisen silmistä kurjaa katsottavaa. Erityisherkkyys on niin valtava osa minuutta, että suurin osa tämän pojan minuudesta menehtyy tuolla menolla samalla. Poika kuitenkin on aivan ihana, ystävällinen ja reipas, mutta ilmeisesti vanhemmat jotenkin häpeävät hänessä näitä piirteitä. Vielä kun itse olisin niin rohkea, että ottaisin asian jotenkin puheeksi vanhempien kanssa, mutta miten..?
Haasteita erityisherkän lapsen kanssa
Luin Elaine N. Aronin HSP Erityisherkkä lapsi -kirjasta kuudesta haasteesta, joita vanhemmat kohtaavat erityisherkän lapsen kanssa. Haluan ehdottomasti kirjoittaa niistä teille, joten suurin osa lopputeksistä on Aronin kirjasta poimittua (s. 71 – 86). Eli jos jokin näistä alla olevista asioista ei ole tasapainossa, erityisherkkä lapsi voi olla kärttyinen.
1. Yksityiskohtien huomioiminen
Olen tästä(kin) maininnut jo aiemmin, mutta luota siihen, mitä lapsesi sulle kertoo.
Jos hän sanoo, että nyt sattuu, niin usko häntä. Jos hän sanoo, että tuo paita ahdistaa häntä, niin se ahdistaa häntä, vaikka se ei sua ahdistaisikaan.
Pyri tyydyttämään lapsen perustarpeet.
Säännölliset ruokailu- ja unirytmit ovat kaiken A ja O erityisherkälle lapselle.
Suora lainaus Aronin kirjasta s. 72 ”Jos lapsi on tarpeeksi iso ymmärtämään, mitä sanot, huomioi ensin epämukavuuden syy ja kerro sen jälkeen hänelle, millä tavalla ja kuinka pian voit helpottaa hänen oloaan”.
Erityisherkkä lapsi saattaa pyytää sua tekemään jonkin asian kymmenen kertaa uudestaan, jos jokin siinä ei miellytä. Jos huomaat, että tilanne on menossa siihen, kerro lapsellesi, että kokeilemme tätä enää kolme kertaa ja sitten se kelpaa tältä erää. Kerro lapsellesi rajat.
Pidä oma malttisi. Vaikka kuinka tekisi mieli raivota tai huutaa lapselle joskus, pyri pitämään sanasi rauhallisella tasolla ja keskustelemaan asiat läpi.
Opeta lapsellesi vastuunkantamisesta. Erityisherkkä lapsi ymmärtää hyvin nuoresta, jos hänen antaa ymmärtää, että mitkä ovat hänen tekojaan ja mistä hänen tulee kantaa vastuu.
2. Alttius ylikuormittua ja ylivirittyä
Huolehdi siitä, että lapsi pääsee onnistumaan – tai ainakin kokemaan onnistumisen tunteen.
Erityisherkälle on ominaista se, että asioita punnitaan monelta kantilta ja niin saakin tehdä. Tällä varmistetaan se, että ollaan valmistauduttu asioihin hyvin. Kannusta ja auta lastasi tässä, koska epäonnistumisen ja häpeän -tunteet ovat erityisen raskaita herkän kantaa.
Ennakoi tilanteita. Miten asiat voivat edetä; niiden hyvät ja huonot puolet. Tällöin lapsi osaa varautua myös niihin.
Keskustele lapsen kanssa myös siitä, miten tilanne voi muuttua, jos hän onkin tilanteessa ylivirittynyt. Joskus tilanteisiin voi tulla yllättäviä muuttujia, joihin emme voi itse vaikuttaa. Erityisherkkää lasta auttaa, kun hän tiedostaa asiat etukäteen.
Näytä lapsellesi innostuksesi hänen toimistaan ja innosta häntä lisää.
3. Voimakas sisäinen elämä
Jos olet vanhempana keksinyt hyvän tavan käsitellä tunteitasi, auta myös lastasi tällä saralla.
Keskustelkaa tunteistanne. Sanota lapsellesi, mistä tunteista voi olla milloinkakin kyse.
Kun lapsi lähestyy ikäviä tunnemyrskyjä, tue ja auta lastasi pääsemään niistä yli. Pieni lapsi tarvitsee niissä apua ja ajan saatossa oppii käsittelemään niitä itse avullasi.
Ota vanhempana huomioon se, että kun lapsesi kokee kielteisiä tunteita, hänellä lisääntyy ylivirittyneisyys. Anna hänen palautua ja käsitellä tunteensa rauhassa.
4. Tietoisuus muiden tunteista
Olet varmasti empaattinen, mutta miten näytät sen muille? Anna lapsesi oppia empaattisuutta itseltäsi. On muuten tutkittua, että jos vanhempi ei ole empaattinen muita kohtaan, se vähentää lapsen kunnioitusta vanhempaansa kohtaan.
Auta muita – mutta perheenne sallimissa rajoissa. Tarkoitan tällä sitä, että on hyvä opettaa lapselle sitä, että muita voidaan ja pitää auttaa, mutta tonni joka kuukausi Unisefille on harvemmille perheille mahdollista lahjoittaa. Lisäksi keskity kasvattajana siihen, pidätkö itse näistä rajoista myös kiinni.
Erityisherkälle lapselle on tärkeää opettaa, että kaikkia ei voi aina miellyttää ja heidän mielipiteitään ottaa huomioon. ”Ei” on myös hyvä oppia sanomaan.
Pyri siihen, ettet arvostele muita erityisherkän lapsesi kuullen. Tällä opetat lapsesi siihen, että se ei ole normaalia.
Jotta lapsi voisi tunnistaa tarpeensa, auta häntä päättämään asioistaan itse.
Pidä tasa-arvoa yllä perheessäsi. Usein erityisherkät lapset ovat perheissä niitä, jotka antavat enemmän periksi, ja tätä ei voi kyllä tietääkseni perustella mitenkään, miksi näin pitäisi olla.
5. Varovaisuus uusissa uhkaavilta tuntuvissa tilanteissa
Pohdi asioista lapsesi vinkkelistä.
Vaikka asiat olisivat sulle tuttuja vuosien varrelta, lapsesi saattaa olla tilanteessa ensimmäistä kertaa.
Keskustelkaa uusista tilanteista siltä kantilta, mitä tuttua niissä voi olla jo aikaisemmista tapahtumista. Erityisesti näissä tilanteissa auttaa sellaiset asiat, joissa lapsi on ollut hyvä.
Anna lapsellesi mahdollisuus vetäytyä omiin oloihinsa. Saatat yllättyä kuinka paljon herkät lapset sitä tarvitsevat.
Kun lapsi onnistuu jossakin, hän uskaltautuu kokeilemaan uusia asioita positiivisemmin mielin.
6. Erilaisuus herättää huomiota
Jos olet ennakkoluuloinen, luultavasti lapsestasikin tulee sellainen. Pohdi asiaa, ennen kuin arvuuttelet tiettyjen asioiden menevän näin ja näin ja tuon ihmisen käyttäytyvän noin ja noin.
Keskustelkaa herkkyydestä koko perheen voimin.
Mikäli herkkänä vanhempana kohtaat ei erityisherkiltä ikävää kommentointia herkkyydestäsi, pohdi miten voisit heille asiallisesti vastata lapsesi kuullen.
Lopuksi suojele lastasi siltä, ettei häntä ylistetä herkkyytensä takia tai puolestaan säälitä sen vuoksi. Jokainen erityisherkkä syntyy herkäksi ja se piirre vain kuuluu pakettiin.
Seuraavassa postauksessa kirjoitan teille erityisherkän lapsen hyvistä puolista.
Ollaan kuulolla pian,
Nonna
Instagram kasikirjaminustasinulle
Facebook Käsikirja minusta sinulle
kasikirjaminustasinulle@outlook.com
