Lukijan toivepostaus
Tänään kirjoitan aiheesta, josta eräs lukijani toivoi kirjoituksen. Kuten jo otsikosta voi lukea, mitenkä erityisherkkyyden negatiiviset puolet näyttäytyvät mun arkisessa elämässä. Ensiksi on hyvä summata asiat, joita pidän negatiivisina.
Negatiiviset palaset
Niin kauan kuin muistan aikaa ennen kuin ymmärsin olevani erityisherkkä, en pitänyt koskaan itsestäni. En osannut olla itseni kanssa ja kaikki mussa oli aina väärin. Tämä johtui osaksi siitä, mitä signaaleja ympärilläni olevat ovat mulle antaneet. Eli voisi myös sanoa, että olen paljon ollut myös väärässä seurassa, seurassa, missä mun ei ole annettu olla aidosti mitä olen. Toki myös ympärilläni on ollut niitä, jotka ymmärtävät mua ja paljonhan asiat on siitä kiinni haluaako edes ymmärtää toisia. Summasin teille viisi asiaa erityisherkkyydessä, jotka koen osaksi negatiiviseksi ja häiritseväksi.
1. Huumorini
Osaan olla sarkastinen. Tämähän on lajina sellainen asia, mitä kaikki eivät vain ymmärrä ja tilanteet voivat olla hyvinkin hämmentäviä ja epämiellyttäviä. En tarkoita, että erityisherkkä olisi aina sarkastinen tai sarkastinen ihminen olisi erityisherkkä, mutta lähes jokainen ystäväni, joka ymmärtää mun sarkastisia huomioita, on erityisherkkä. Ei siis kaikki, mutta suurin osa. Sen vuoksi luokittelen tässä tapauksessa sarkastisuutta osaksi erityisherkkyyden piikkiin, koska moni erityisherkkä huomaa toisesta aukooko hän päätä tosissaan vai voisiko kyseessä olla VITSI. Kun sitten moni ei erityisherkkä suuttuu mulle ja ihmettelee miten toi voi sanoa tommosta. MUTTA. Tässäkin on harjaannuttu ja aika hyvin osaan katsoa kenen seurassa sitä uskaltaa ja mitä. 😉
Joten, uskon, että huumorini on sekä hyvä että huono asia. Parasta on tietysti elää miehen kanssa, joka ymmärtää mua ja antaa palaa samalla mitalla takaisin (meillä aviomieheni kanssa huumori kyllä kohtaa). Lisäksi suurin osa elämäni tärkeimmistä ihmisistä ymmärtää mua.
2. Toisen tunnetilojen aistiminen ja niiden analysointi
Kun tapaan ihmisen, nään onko kaikki hyvin vai ei. Jos ja kun ei ole, en voi sivuuttaa sitä, että kysyisin häneltä mikä painaa mieltä. Tämä on välillä rankkaa, koska tulee kannettua monen asioita harteilla kohtuuttoman raskaasti. Mua ei haittaa auttaa ja tukea, mutta välillä huomaan valvovani öitä sen vuoksi, että ystävän koiralla on ripuli ja ei tiedetä miksi. Pahinta on ne tilanteet, joista en tiedä olenko itse nyt aiheuttanut tuolle ihmiselle pahan olon jotenkin vaikka hän kieltäisikin asian tuhat kertaa. Sit taas sen takia murehditaan. Kohtuuttomasti. Kauan. Ja paljon.
3. Yöunet
Edellisestä kohdasta päästään kepeästi aasin kyydissä asiaan; yöunet ja ylipäänsä nukkuminen. Niin kauan kuin muistan, olen nukkunut huonosti. En laita illalla silmiä kiinni ja avaa niitä aamulla heräten samasta asennosta mihin illalla mukavasti asettuiduin. Heräilen öisin monia kertoja ja tuntia kahta pidempään en koskaan nuku putkeen. Tämä on mun normaali, mutta ei kuulemma ole normaalia. Huoneessa, missä nukun, on oltava viileää ja pimeää. Eikä ääniä. Siis mistään, about kilometrin säteellä. Asennon on oltava hyvä ja tyyny pitää olla pään alla niin, että juuri se yksi kohta osuu niskaan sopivasti. Jalkojen välissä pitää olla yksi pitkula tyyny, mikä ulottuu yläkerrasta alakertaan. Arvatkaa millanen tyynyrumba mulla oli raskaana ollessa. Jos joku olisi tullut huoneeseen ja etsinyt mua, ei olisi löytänyt. Olin niskatyynyn päällä, siinä pehmosen tyynyn alla, pitkula tyynyn välissä lakana taiteltuna selän alle peiton alla.
Joten, valitettavasti pikkutorkut kaverin takapihalla lintuen laulaessa ei multa onnistu kun puitteet on oltava kunnossa. Se on melkosen ärsyttävää kun et saa nukuttua jos jokin painaa mieltä tai tulee mieleen nukkumaanmentäessä tai yöllä. Asioita ei pysty sivuuttamaan ja toki moni asia tuntuu pahemmalta kuin ne oikeasti on jos on väsynyt. Kolikon kääntöpuolella on tietysti se, että koska en ole tottunut nukkumaan yhdeksän tunnin yöunia putkeen, vauva-aika yöheräilyineen oli aika helppoa mulla.
4. Kun näät ja kuulet liikaa
Tämä on asia, mikä on välillä liikaa. Olisi paljon helpompaa olla ymmärtämättä kaikkea ympärillä tapahtuvaa negatiivista kanssakäymistä. Tarkoitan esimerkiksi juoruilua henkilöstä, joka on paikanpäällä, ja hänestä muka huomaamattomasti tai ihan vain elekielellä kerrotaan epämukavia asioita. Vaikka kuinka joku luulee tekevänsä nämä kuiskuttelut, mulkaisut ynnä muuta aikuisen ihmisen toimet näkymättömästi, erityisherkältä ne harvoin jää huomaamatta ja itseltäni ei kyllä jää. Olisi huomattavasti helpompaa jos jäisi, mutta kun ei jää. Mutta tämäkin piirre auttaa siinä, että nopeasti huomaan millaisia ihmiset ympärilläni oikeastaan ovatkaan jos tällaiseen sortuvat.
5. Fyysinen herkkyys
Tällä asialla tarkoitan sitä, miten negatiiviset asiat tuntuvat ja vaikuttavat mun kroppaani. Jos kuulen pahaa, vatsassa myörii ja ruoka ei maistu. Mulla on myös eräs suolistosairaus mikä tietysti reagoi pahemmin aina kun jotakin ikävää tapahtuu. Kuten sanotaan, että suolisto on kuin toiset aivot, mulla taitaa ennemminkin suolisto olla sydän. Eli suoliston toiminta ohjaa todella paljon mun jokapäiväistä elämistä. Jos se ei voi hyvin, en voi lähteä mihinkään. Mutta onneksi olen kouluttautunut asian saralla ja nykyään tiedän hyvinkin tarkkaan miten pystyn elämään tasaisesti niin, että vatsa ei reagoi.
Tällaisia asioita mulla tuli mieleeni, mitä sä koet negatiiviseksi erityisherkkänä arkisessa elämässäsi?
Nonna
Instagram
Facebook Käsikirja minusta sinulle
Sähköposti kasikirjaminustasinulle@outlook.com
