Olen lastensaannin jälkeen saanut hämmästyä siitä, kuinka rautaset hermot mulla onkaan. Jotenkin olen aina ajatellut, että olen aivan heikkohermo ja jo ennen lapsia ajatellut, että mitenköhän sitten hermot kestävät lasten kanssa. Olen hyvin positiivisesti yllättynyt ja saanutkin kuulla monilta, että kuinka heillä olisi jo vastaavissa tilanteissa palanut se kuuluisa käpy tai miten voinkaan pysyä noin rauhallisena. Tiedätkö miten voin?
Täydellinen ja tunnollinen erityisherkkä äiti?
Olen aina ollut täydellisyyden tavoittelija, niin kuin moni erityisherkkä on. Täydellisyyttä tavoitellaan myös lasten kanssa. MUTTA. Mutta kun se ei ole mahdollista. Ei sitten mitenkään päin. Ja viimeistään lastensaannin jälkeen saa huomata, että otetta on hellitettävä, koska kaikki elämän mutkat eivät ole mun suoristettavissa. Mutta tämä on ollut itselleni ainakin aivan maailman paras uutinen. Saan möhliä, olla meikittä, verkkareissa, koti ei ole joka tunti (ei edes päivä) tip top, tavaroita hajoilee ja kuhmuja nousee. Aivan ihanan täydellisen normaalia lapsiperhearkea. Todellisuus ei ole täydellistä. Jos se on täydellistä, se ei ole aitoa.
Tunnollisuus on myös meidän erityisherkkien ominaispiirre ja niin kuin täydellisyyskin, nämä piirteet vanhemmuudessa voivat aiheuttaa melkoisen stressin. Nykyisin on saatavilla äärettömän paljon neuvoja, vinkkejä, tutkimusdataa siitä, millainen vanhempi tulisi olla ja millainen ei ainakaan missään nimessä ja täydellisyyttä tavoitteleva tunnollinen erityisherkkä vanhempi on tullut siihen tienhaaraan, jossa on vain todettava, että ehkäpä en lähde kumpaankaan suuntaan. Valitsen olla tässä ja nyt, pistää piknikin pystyyn ja nauttia näillä eväillä. Joskus sitä voi kokeilla jotakin uuttakin, mutta vain, jos se tuntuu itsestä hyvältä. Vanhemmuudessa tehdään parhaansa ja se riittää.
Miksi menee hermot?
Uskon tästä olevan apua ihan kaikille erityisherkille (ehkä jopa ei erityisherkillekin). Jos olen itse selvästi kuormittunut mistä syystä tahansa, hermot eivät kestä niin hyvin. Jos yö on ollut uneton, sanon heti aamulla lapsille, että äiti on nukkunut melko huonosti ja jos äitiä kiukuttaa tai itkettää, se johtuu väsymyksestä. Tällöin kaikki tietävät (vaikkakin taapero ei vielä ymmärrä), mistä äitin esimerkiksi itkuherkkyys johtuu. Aina ei voi itse valita hyviä yöunia, mutta muihin perustarpeisiin voi kiinnittää huomiota. On aivan itsestä kiinni ruokailetko ja liikutko niin, että vireystila pysyy tasapainoisena, näillä asioilla on valtava merkitys jaksamiseen ja vaikka ylikuormittuisi, jaksaminen kuorman kanssa helpottuu. Joten uskon, että erityisherkät ärsyyntyvät ja turhaantuvat helpommin JOS heillä on oma ärsyketulva tapissaan. Joskus kun luulen, että mulla meni hermot ja olin kauhee lapsilleni, vieressä oleva saattaakin todeta, että ethän sä edes huutanut. Jostain syystä herkät helposti ajattelevat käyttäytyvän kuin ihmishirviöt, vaikka käytös ei ole lähelläkään hirviötä.
Mainitsin vanhemman omasta kuormittumisesta, mutta tietenkin lapsen kuormittuminen, stressaantuneisuus turhautuneisuus tarttuu myös vanhempaan. Tämä onkin melkoista ennakointia, jos tavoittelee sitä, ettei koskaan kävisi niin. Se on myös epärealistista. Erityisherkkä vanhempi voi ja onkin hyvä ennakoimaan lasten tarpeita, jolloin lapsilla ei tapahdu niin paljon ylilyöntejä ja näin myöskään vanhempi ei niistä turhaudu. Joskus väkisinkin näin kuitenkin tapahtuu ja on hyvä pohtia niitä keinoja, miten sitten saa itsensä ja lapsensa rauhallisemmaksi ja purettua turhautumista. Se nimittäin on vanhemman tehtävä auttaa lasta, lapsi ei itse sitä itse voi oppia ilman aikuista.
Keskity olennaiseen, perheeseen ja rakkauteen. Onneksi me herkät olemme jossakin vaiheessa elämää hyvin tietoisia siitä, mikä auttaa meitä parhaiten käsittelemään esimerkiksi turhautumista ja tästä syystä asioita tuleekin käsiteltyä, eikä lakaistua maton alle.
Nonna
Instagram kasikirjaminustasinulle
Facebook Käsikirja minusta sinulle