Erityisherkkä – miten tulet kohdatuksi?

Olen lähiaikoina kirjoittanut jonkin verran niin täällä kuin sosiaalisessa mediassakin erityisherkkyyden ikävistä puolista, mm. vääränlaisesta seurasta. Tällä kertaa kirjoitan jälleen asian tiimoilta, erityisherkän tunteiden kokemisesta, kohdatuksi tulemisesta sekä omista oivalluksistani.

Voit lukea kirjoituksista alta.

Erityisherkkä – valitse seurasi tarkoin

Erityisherkän yhteys toiseen

Miten sinut kohdataan?

Erityisherkät tunteikkaina ihmisinä kokevat jotkin asiat kiusaamisena, vaikka ei erityisherkät eivät niin kokisi. Joskus kyse voi olla siitä, että ei erityisherkkä ei tunnista tilannetta sellaiseksi, että se olisi tarkoitettu herkälle satuttavaksi. Siksi usein tuntuu siltä, että erityisherkkä kuvailee tuntemuksiaan niin, että hän kokee olonsa hyvinkin loukatuksi ja luultavasti vain toinen erityisherkkä voi nähdä saman. Ei erityisherkät eivät sitten välttämättä huomaa tilanteessa mitään ikävää.

Kuitenkin jokaisen kokemus on oma ja niin on myös ne tunteetkin. Usein tällaiset tilanteet tuntuvat olevan sellaisia, että erityisherkkää on tarkoituksella haluttu satuttaa sanallisesti, mutta piiloviestien avulla. Kun herkkä aistinen ihminen sitten tämän ymmärtää (niin kuin on tarkoitettukkin), toinen osapuoli kieltää kaiken ja kääntääkin asian niin, että vain tämä herkkä ihminen hourailee omiaan ja loukkaantuu ”aina” jostain. Tällaisessa seurassa usein ei edes voi kertoa avoimesti, tai ainakaan tule kuulluksi, jos koittaa sanoa, että sanasi satuttavat. Vika kuitenkin on vain herkän ihmisen tulkinnassa, koska loukkaaja ei pysty itse tilanteessa toteamaan ”anteeksi kun pahoitin mielesi”.

Usein anteeksi on hyvä sanoa, vaikka tuntuisi siltä, ettei olisi itse tehnytkään mitään väärää, koska se puhdistaa ilmaa. Enkä tarkoita sellaista ”no anteeksi!” tyylistä asian ”pahoittelua” vaan vain sanoa ”anteeksi kun sanoin loukkaavasti”. Jos jatkuvasti tilanne kuitenkin on se, että asia käännetään vain herkän tulkitsijan syyksi ja viaksi, kyse saattaa olla siitä, ettei toisella osapuolella ole mahdollisuuksia edes ajatella asiaa niin, että juuri hänen sanat olisivat loukkaavia (vaikka sisimmissään tietää, että tarkoitus on sivaltaa).

Erityisherkän itsetunto

Me herkät kärsimme välillä heikosta itsetunnosta. Minkäänlaiset kiusaamistilanteet tai hetket, joissa koemme olevamme ulkopuolisia, eivät vahvista itsetuntoamme. Joillakin ihmisillä on valitettavasti tarve nähdä toisen kärsivän ja sen reaktion saakin helposti herkiltä ihmisiltä. Ajatus siitä, että olisin itse parempi alentamalla muita, on tällaisilla ihmisillä vahvasti läsnä. Usein erityisherkkä ei voi muuta kuin poistua tilanteesta ja pyrkiä olemaan erossa sellaisesta seurasta. Toki en tiedä, onko kenellekkään sellainen seura hyväksi jossa lytätään muita korostaakseen omaa paremmuuttaan, se saattaa tarttua.

Kokemuksesta tiedän, koska olen joskus itse ollut paljon sellaisessa seurassa ja alkanut itse käytäytyä samoin. Nyt kun ei ole enää lainkaan sellaisessa seurassa ja seura on jopa sellaista, että jos tällaiseen käytökseen sortuu edelleen, siitä tulee noottia. Aivan aiheesta. Onnekseni en muista enää omalta kohdaltani tällaista käytöstä. Samanaikaisesti on saanut huomata kuinka jostakin syvältä sisimmistään kumpuava kateuden ja katkeruuden tunteet ovat väistyneet. Ihaninta on, kun voi aidosti iloita läheisen kanssa onnistumisista, saavutuksista ja läheiseltä saa takaisin myös saman reaktion kun itse koen onnistuvani.

Millainen tuki sinä olet läheisellesi?

Eräs herkkä oli pitänyt itseään koskevaa salaisuutta itsellään ja koittanut käsitellä asiaa omin avuin. Hän ei ollut puhunut asiasta kenellekkään. Kun sitten hänen ystävänsä sai kuulla häneltä asiasta, tämä ystävä loukkaantui siitä, ettei asiaa oltu kerrottu hänelle. Herkkä ihminen ei ollut puhunut asiasta muutenkaan ja olisi tarvinnut ystävän tukea asiassa. Sen sijaan ystävä käänsi asian tultua ilmi tilanteen itseensä, nyt häntä olikin loukattu, koska hänelle ei oltu kerrottu. Ystävä ei siis jäänyt herkän tueksi tilanteessa, koska tuli loukatuksi kun asiaa ei oltu hänelle kerrottu.

Ymmärrän hyvin, että nyt tämä ystävä tarvitsi tukea tultuaan loukatuksi, mutta täysin en ymmärrä, oliko loukkaantuminen oikeutettua? Tilanne kääntyi niin, että tukea tarvitseva päätyikin tukemaan ystäväänsä, koska oli loukannut häntä kun ei ollut kertonut omaa salaisuuttaan hänelle.

Mun mielestä kohtuuton tilanne. Mutta jostain syystä me herkät päädymme välillä tällaisiin tilanteisiin. Opettelen itse parhaillani elämässäni sitä, että jätän kaikki tällaiset ihmiset elämästäni sivuun. Itse pysyn ystävieni tukena, vaikka meillä olisi käynnissä riita ystävän kanssa parhaillaan ja toinen tarvisi tukeani. En edes osaisi kääntää asiaa niin, että itse loukkaantuisin. Miksi ihmeessä loukkaantuisin? Meillä jokaisella on täysi oikeus kertoa tai olla kertomatta meidän omia asioita eteenpäin.

Mitä sä olet mieltä tällaisesta tilanteesta? Kuulisin mielelläni kommentteja.

Nonna

Instagram
Facebook Käsikirja minusta sinulle

2

Tällä artikkelilla on yksi kommentti

Vastaa