Erityisherkkä lapsi koulussa

POSTAUSSARJA: ERITYISHERKKÄ LAPSI OSA 19/23

Koulumaailma on täynnä kaikenlaisia lapsia, niin kiusaajia, vierestä seuraajia kuin kiusattujakin. Hyvin hyvin harvoin erityisherkkä lapsi on kiusaaja. Useimmiten hän on vierestä seuraaja ja jotkut harvat niitä, jotka puuttuvat ikäviin tilanteisiin uhreja puolustaen. Usein koulu on herkälle paikka, jossa hän haluaa pärjätä ja keskittyä olennaiseen.

Valitettavasti olennaiseen eli oppimiseen keskittyminen ei aina ole niin yksinkertaista. Olen aiemmin kirjoittanut kirjoituksen, kun muistelin omaa koulunkäyntiaikaani. Voit lukea ajatukseni tästä. Tunneilla voi olla vaikka millaisia muita oppilaita. Voi olla rauhallisia, vitsiniekkoja tai jatkuvat huomiota tarvitsevia lapsia. Koulunkäynti on varmasti jokaiselle herkälle lapselle hyvin uuvuttavaa.

Meidän lähelle on hetki sitten avattu koulu, jossa on 1 – 9 luokat ja koulu on ns. luokaton koulu. Oppilaat saavat opiskella lähes missä haluavat. Olen omilta oppilailtani kysellyt, että miten kokevat tämän. Jokainen on sanonut, että melu on kova ja häiritsevää. Voin ilmoittaa, että tällainen koulu olisi ollut painajaiseni ja voin vain rukoilla, että tuo koulu ehtisi muuttua vielä ennen kuin meidän tytär sinne astelee. Taisivat kaikki erityisherkät päättäjät olla toisaalla kun tämän koulun seinistä päätettiin.

 

Koulunkäynti

Muistan omalta kouluajalta sen, että olin hyvä koulussa, mutta jouduin tekemään suurimman osan työstä kotona oppiakseni. Koulussa käynti oli vain velvollisuus ja oppiminen tapahtui muualla. Muistan hyvin myös sen, kuinka mua kiusattiin. Olin aivan eri puusta veistetty kuin muut. En pelännyt asettua kiusatun puolelle ja siitä mua kiusattiin vielä enemmän. Muistan ala-asteelta sen, kuinka vain odotin pääseväni kaikista kouluista pois aikuisten maailmaan, jossa saan päättää itse seurastani. Nyt kun ajattelee, on melko surkeaa, että olen jo ala-asteikäisenä sitä odottanut.

Muistan myös hyvin sen, että mitä enemmän näytin tunteitani kiusaamistilanteiden jälkeen kiusaajille, sitä enemmän mua kiusattiin. Eihän ketään ole kiva ilahduttaa, jos hän ei ole tapahtumasta onnellinen. Ei ketään ole myöskään mielenkiintoa kiusata, jos kiusattu ei reagoi. Uskon, että tämän vuoksi erityisherkkiä kiusataan enemmän kuin ei erityisherkkiä. Mua ei myöskään pätkän vertaa kiinnosta se, että joku ala-asteeltani tulisi nyt kertomaan, kuinka itse muistaa sen ajan eri tavoin. Tässä on kyse siitä, miten mä olen asiat kokenut ja minkä jäljen ne kiusaajat ovat muhun jättäneet siltä ajalta. Ehkä juuri näin ajattelevan ihmisen toiminta ei tule koskaan muuttumaan, koska hän ei ymmärrä omalla toiminnallaan satuttavan jotakuta.

Useasti erityisherkkä lapsi käyttäytyy koulussa eri tavoin ystävien kanssa kuin kotona. Hän voi koulussa olla varautuneempi, vaikka kotona tutussa ympäristössä leikit olisivat hyvinkin meneviä. Jos lapsi jatkuvasti on yksin koulussa välitunneilla, siihen on hyvä opettajien ja vanhempien puuttua. On hyvä selvittää, mistä se voi johtua. Onko kyse lapsen käyttäytymisestä muita kohtaan tai muiden lasten käyttäytymisestä lasta kohtaan. Voi olla kyse myös siitä, miten opettaja kohtelee erityisherkkää oppilasta. Mua ainakin nälvittiin sen vuoksi, että joskus joku opettaja oli mua kohtaan reilumpi kuin jotakin toista oppilasta. Mua siis rankaistiin siitä.

Jos oppilas on jatkuvasti yksin ja yksinäinen, opettaja voisi pohtia löytyisikö luokalta toinen herkän oloinen lapsi, jonka seurassa yksinäinen herkkä voisi olla. Musta aikuinen voi hyvinkin omilla toimillaan ohjata tilannetta, jotta kaikki otettaisiin huomioon. Ehkä vanhemmat voisivat jo ennen lapsen koulun alkua koittaa tutustua samanikäisiin lapsiin kerhojen, harrastusten tai päiväkodin kautta. Vanhempana voisit keskustella mahdollisen uuden kaverin vanhempien kanssa, että voisiko lapsi osallistua vaikka teidän perheen aktiviteettiin mukaan. En usko, että kukaan siinä tilanteessa voisi hävitä.

Miten rohkaista lasta

Jos lapsi on esimerkiksi ujo tai jännittää kovasti uusia tilanteita, voi olla hyvä ottaa huomioon muutamia asioita. Lasta kannattaa jo varhain ennen koulunkäyntiä rohkaista kokeilemaan erilaisia asioita monipuolisesti. Erityisherkän lapsen kanssa ei silti kannata samana päivänä ottaa montaa uutta asiaa kokeiluun, mutta silloin tällöin jotakin erilaista ja uutta. Lapsi oppii kokeilemaan erilaisia asioita ja oppii tuntemaan erilaisia tuntemuksia, mitä nämä tapahtumat sitten herättävätkään hänessä. Koulumaailma on iso iso askel pienen mielelle, joten siellä on monta uutta asiaa heti ensimmäisenä päivänä. Niihin on hyvä varautua etukäteen.

Olen huomannut meidän tyttären kanssa sen, että joihinkin asioihin hän ei lähde mukaan, vaikka selvästi asiaa pohtiikin. Sitten kun miehemme kanssa otamme tutun pehmolelun mukaan leikkisästi, tytärkin kiinnostuu. Herkällä lapsella voi auttaa asioiden verhoaminen leikkisiksi. Jos lapsi on mielestäsi ujo, hänelle ei kannata sitä tuoda esille. Lasta on hyvä rohkaista uusiin tilanteisiin, mutta ei tuputtaa ja painostaa häntä.

Jokainen lapsi on hyvä jossain. Vanhempana on hyvä olla selvillä ja tarkkailla oman lapsen taitoja. Jokainen meistä tarvitsee sitä, että kokee onnistuvansa jossakin, joten erityisherkille lapsille se on erityisen tärkeää, kun he kokevat muutenkin olevansa poikkeavia muista. Lapselle on hyvä antaa mahdollisuus näyttää osaamisensa jossakin sellaisessa paikassa, missä voit vanhempana luottaa siihen, että lapsi varmasti onnistuu. Se tuo lapselle onnistumisentunteen ja hän uskaltautuu paremmin tulevaisuudessa uusiin haasteisiin.

Erityisesti ryhmiin osallistuminen herkälle lapselle on haasteellista. Se saattaa kuormittaa lasta hyvin paljon jo etukäteenkin. Pyri olemaan lapsen tukena kaikin puolin ja anna hänen rauhassa tutustua ryhmän toimintaan tavallaan. Erityisherkälle joukkuelajit eivät ole lähtökohtaisesti mieluisia, mutta heille voi silti joukkueista löytyä hyväkin rooli – niin harrastajana kuin persoonanakin. Uskon, että jos herkkä lapsi tottuu pienestä asti joukkuelajeihin, se on hänelle varmasti hyväksi ja sitä kautta saa helpommin uusia ystäviä.

Erityisherkät lapset ovat hyvin tunnollisia koulussa ja joskus voi tuntua siltä, että he ovat jopa liian tunnollisia. Siihen voi kuitenkin olla monta syytä ja niitä on hyvä pohtia, JOS lapsi tuntuu käyttävän opiskeluun todella paljon aikaa. Voi olla kyse siitä, että vanhempana olet asettanut hänelle liian korkeat tavoitteet tai lapsella on kova tarve tehdä sut ylpeäksi huomiosi vuoksi. Joskus oppilas haluaa ylinmäärin opettajan huomiota tai jopa pelkää häntä. Onko ehkä jostakin syystä luokassa jonkinlainen kilpailuasetelma?

Mitä ajatuksia teillä herää? Kuulostaako yhtään tutulta, jos pohdit omaa kouluaikaasi?

Nonna

Instagram kasikirjaminustasinulle
Facebook Käsikirja minusta sinulle
kasikirjaminustasinulle@outlook.com

14

Vastaa