Erityisherkkä, joka pelkää synnytystä

Kyllä. Sitä pelkään. Synnytys lähenee ja kaikenlaiset ajatukset pursuilevat päässäni, jännityksestä intoon ja pelosta ahdistukseen. Multa usein kysytään, miten haluan synnyttää ja nyt aion kertoa tämän hetkisen tilanteen. Tunnen muutamia erityisherkkiä, jotka ovat kokeneet alatiesynnytyksen elämänsä voimaannuttavimpana kokemuksena ja sitä toivoisin myös omalle kohdalleni.

Esikoisemme raskausajasta pääset lukemaan täältä. Pelkäsin synnytystä vielä enemmän kuin nyt kolme vuotta sitten ja päädyin sektioon. Nyt kuitenkin olen ymmärtänyt sen, että jos haluan alatiesynnytyksen kokea, sen hetki on tämä raskaus ja tämä synnytys. Tässä asiassa on aikaraja ja en voi vetkuttaa vauvan syntymää.

Pelko ja synnytys

Olen lukenut paljon synnytyspelosta, keskittynyt imuroimaan tietoa alatiesynnytyksestä, etätavannut doulaa (tästä lisää lähiaikoina), kuunnellut luentoja, tehnyt raskausajan harjoitteita tukemaan sekä raskautta että alatiesynnytystä ja vain tsempannut mieltäni alatiesynnytykseen. Haluan painottaa, että teen vain tämän kaiken itseäni varten, en sitä varten, että olisin muiden silmissä jotain. Vaikkakin esikoisen kohdalla sain kommentin ”et oikeastaan ole edes äiti jos synnytät sektiolla”.

Ymmärrän, että synnytyksessä mä ja kehoni otamme mittaa toisistamme. Koska kehoni on pettänyt mut usein, mun on vaikea luottaa siihen, vaikka juuri siitä synnytyksessä on kyse, kehoon luottamisesta. Synnyttäminen on luonnollista ja naisen keho on suunniteltu sitä varten, mutta ei se automaattisesti tarkoita sitä, että se olisi pala kakkua. Olen pyrkinyt sisäistämään synnytyssupistusten kipujen tehtävää, jotta supistuksia olisi helpompi käsitellä. Jokainen supistus tuo vauvaa lähemmäs mua. Tai tuskin sen lähempänä voi olla kuin kohdussa, mutta tiedätte, mitä tarkoitan. Synnytyskipujen on annettava olla, hyväksyttävä ja kehiteltävä keinoja käsitellä ne läpi.

Mitä voin tehdä

Itseäni auttaa se, että hankin tietoa mahdollisimman paljon. Se on myös erityisherkälle ominaista, ennemmin varautuu tapahtumiin monelta eri kantilta kuin ajatuksella ”ei sinne masuun kukaan ole koskaan jäänyt”, hehheh, he. Erityisherkkä ystäväni synnytti aikaisemmin tänä vuonna erityisherkän puolisonsa kanssa ja heillä oli suunnitelma A, B, C. Ja sitten D, E, F, G…. Kuulostaa tutulta. Mutta meitä on jokaiseen junaan ja parasta tässä on se, että jokainen voi toimia itse niin kuin parhaaksi näkee ja kokee.

Mulla on myös tapana oikeastaan kaikessa elämässä pitää langat käsissä. Alusta asti olen ymmärtänyt sen, että jos valitsen alatiesynnytyksen, en voi päättää miten se etenee tai miten se päättyy. Voin vain valmistautua parhaani mukaan ja uskon, että sitä olen jo tehnytkin. Synnytystä en voi hallita ja tässä on yksi syy, miksi erityisesti haluaisin kokea ”onnistuneen” alatiesynnytyksen. Haluan kokea elämässäni jotakin niin suurta, minkä olen saanut itse aikaan, mutta matkareittiä en ole voinut valita. Haluan luopua hallinnan tunteesta ja silti onnistua. Perfektionistille ei mikään helpoin reitti. Luotan kuitenkin hoitohenkilökuntaan, eikä ajatuksena ole, että he synnyttävät vauvamme puolestani.

Olen siis päättänyt kokeilla alatiesynnytystä.

Haluan tämän aiheen tiimoilta vinkata teille kurssista, josta on ollut mulle suurenmoinen hyöty. Kirjoitan kurssista tarkemmin myöhemmin, mutta kyseessä on Odottajan Onnellinen Keho -kurssi, jossa on materiaalia kattavasti kaikkeen raskauteen ja synnytykseen liittyen. Lämmin suositus kurssille missä vaiheessa vain raskautta.

Lisäksi luen mielelläni onnistuneita synnytyskokemuksia. Tähän elämäntilanteeseen en kaipaa jollakin tavoin epäonnistuneita alatiesynnytyskokemuksia.

Nonna

Instagram kasikirjaminustasinulle
Facebook Käsikirja minusta sinulle
Tiktok @kasikirjaminusta
kasikirjaminustasinulle@outlook.com