Erityisherkän työelämästä – lukijoiden toivepostaus 1/2

Erityisherkkä ihminen ja työelämä. Siinä hyvinkin haasteellinen pari. Sen oikean työpolun löytäminen palkitsee, mutta voisin väittää, että jossakin välissä kaikkia herkkiä työelämä vain väsyttää ja kuluttaa. Erityisherkkä aistii helposti kannustavan työilmapiirin ja asettuu joukkoon, mutta hän aistii myös painostavan ja negatiivisen ilmapiirin.

Tärkeintä tunnistaa omat rajat

Erityisherkälle on hyvin tärkeää voida hyvin sekä henkisesti että fyysisesti. Itsetuntemuksesta on apua työelämässä, koska se auttaa tunnistamaan koska on hyvä pitää taukoa, koska kuormittavuus alkaa näkyä liikaa ja näitä on hyvä opetella ennakoimaan. Meillä kaikilla on omat vahvuutemme ja kun tiedostamme ne, meidän on helpompaa hakeutua meille sopiviin työtehtäviin.

Kaikissa työpaikoissa ja ammateissa on sekä hyvät että huonot puolensa. Usein erityisherkkien on vaikeaa sietää sitä, että työ tarjoilee niitä huonojakin hetkiä ja nämä hetket saavat herkän helposti pohtimaan alan tai työpaikan vaihtoa. Valitettavasti niitä haasteita vain löytyy sieltä seuraavastikin paikasta – toki ne voivat olla erilaisia, mutta niitä varmasti on. Aina vaihtamalla ei parane, joskus paranee. Sitähän ei voi etukäteen ennustaa. Myönteinen työilmapiiri on tärkeää herkälle ihmiselle ja arvostelevaa työilmapiiriä on syytä välttää. Lisäksi työn ulkopuoliseen elämään on myös syytä kiinnittää huomiota. Jos työ itsessään on hyvin uuvuttavaa, on entistä tärkeämpää tasapainottaa arkea rennommilla toimilla vapaa-ajalla. Vaikka aina ei jaksaisi liikkua, kaikenlainen liikunta auttaa jaksamaan edelleen paremmin oikeastaan kaiken suhteen.

Erityisherkät rakastavat edetä omaan tahtiin työtehtävien parissa, vaikka monille toki pieni paine voi olla hyväksi ja paineen alla ovat parhaimmillaan. Jatkuva paine ei kuitenkaan ole hyvä kenellekään erityisherkälle. Jos työtahti alkaa olla liian raskas, se kuormittaa liikaa. Eniten varmasti erityisherkälle voi hallaa saada aikaiseksi epämiellyttävä työilmapiiri. Herkkää ihmistä on kiva kiusata kun häneen saa helposti näkyvän reaktion. Usein erityisherkät ovat työpaikoilla ainakin pienen piikittelyn kohteina. Tätä tekevät hyvin usein myös esimiehetkin ja se on vaikea paikka tunnolliselle erityisherkälle. Kenelle kertoa asiasta, voiko kertoa, uskaltaako kertoa, uskotaanko minua, loppuvatko työni?

Valitettavasti jo pelkästeen lähipiiristäni löytyy monta erityisherkkää, jotka ovat jääneet työelämästä pois sairaslomalle työn kuormittavuuden, haasteiden ja ikävän ilmapiirin vuoksi ja siitä edelleen maentuneet. To-del-la moni herkkä on siis sairastunut masennukseen ns. työpaikkansa vuoksi ja saanut jopa lääkityksen siihen. Valitettavan moni herkkä vielä syyttää siitä itseään ja erityisesti jos ei tiedä olevansa erityisherkkä, kuvitellaan kaiken syyn olevan juuri itsessä, vaikka näin harvoin on. Erityisherkälle ei ole yhdentekevää missä hän työskentelee, mitä hän tekee ja erityisesti: ketä siellä seurana on. Yksi aiheeseen liittyvä vinkkini on: ERITYISHERKKÄNÄ ÄLÄ MENE AVOKONTTORIIN TÖIHIN.

Muistan muuten lukeneeni jokin aika sitten tutkimuksesta (en vain yhtään muista missä), että herkkyys on erityisesti Amerikassa ”tulossa työelämään”. On huomattu, että erityisherkillä on uskomattomia kykyjä ennakoida tulevia haasteita ja nähdä pintaa syvemmälle ennen kuin kaikki on jo menetetty. Tutkimuksessa nostettiin esille jopa intuition merkitystä, mikä meillä monella herkällä on vahva. On alettu jopa tutkia miten herkkyyttä voisi ilmentää paremmin työelämässä.

Millaisia kokemuksia sulla on työelämästä?

Nonna

Instagram kasikirjaminustasinulle
Facebook Käsikirja minusta sinulle
Tiktok @kasikirjaminusta
kasikirjaminustasinulle@outlook.com

16

Vastaa