Nykyisin puhutaan paljon tunnekasvatuksesta ja siitä on onneksi helposti saatavissa tietoa halukkaille. Monet ikäiseni haluavat kasvattaa lapsiaan suurella lempeydellä ja huomioida lapsen herkkyyden oikein keinoin, ehkä juuri siksi, että omassa lapsuudessa näin ei ole tehty. Moni erityisherkkä aikuinen on saanut käydä pitkän polun löytääkseen itsensä kanssa tasapainon mm. herkkyyden, tunteiden, tunnesäätelyjen kanssa. Koska se taival on saattanut olla pitkä ja haasteinen, sitä samaa ei enää halua lapsilleen.
Lapsen tunnekasvatustaitojen keittäminen varhaiskasvatuksessa
”Tunteet ja tunnetaidot ovat tärkeitä jo pienille lapsille heidän kokonaisvaltaisen kehityksensä vuoksi. Kehitys on yksilöllistä ja mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä enemmän hän tarvitsee aikuisen tukea opetellessaan tunnetaitoja. Tunteiden tunnistaminen, sanoittaminen ja säätely lisää lapsen mielen hyvinvointia ja vähentää aggressiivista käytöstä. Varhaiskasvatuksen rooli on merkittävä lapsen tunnetaitojen kehittämisessä. Tämän vuoksi myös varhaiskasvattajien valmiuksia tunnekasvatuksen toteuttamisessa on kehitettävä.” -Jaana Asikainen & Mari Rask lähde
Erityisherkän lapsen tunnesäätelyn opettelu on mielestäni äärimmäisen tärkeää. On hyvin paljon erityisherkkiä aikuisia, joilla on suuria haasteita tunnesäätelyssä, koska ei ole taitoja siihen. Erityisherkillä tunteet ovat voimakkaampia kuin muilla, siksi niihin on syytä keskittyäkin enemmän. Erityisherkän lapsen kanssa on myös tärkeää tunnistaa koska hän on ylivirittynyt ja mitkä ovat sopivia tapoja purkaa ylivirittyneisyyttä juuri hänen kohdallaan. Erityisherkkä ihminen kuormittuu huomattavasti helpommin kuin ei erityisherkkä ja siksi on jo lapsuudesta asti herkän ihmisen etu, että oppii tunnistamaan koska on ylikuormittunut, miltä se tuntuu ja mitä asialle voisi tehdä.
Erityisherkän lapsen ajattelumaailmasta
Monelle ei erityisherkälle aikuiselle erityisherkät lapset näyttäytyvät hankalina, ujoina ja ”liian” herkkinä lapsina. Tämä kuitenkin kertoo enemmän ei eritysherkästä aikuisesta kuin tästä lapsesta. Samaan aikaan monet erityisherkän lapsen läheiset aikuiset kuvailevat lasta täysin eri sanoin, koska ovat tavanneet todellisen erityisherkän lapsen. Erityisherkät lapset ovat äärimmäisen taitavia aistimaan aikuisen aidon kohtaamisen – tai sen puutteen, ja myös sen, hyväksytäänkö heidät sellaisina kuin he aidosti ovat. Eihän kai kukaan halua olla seurassa, jossa häntä ei hyväksytä omana itsenään. Jos aikuisesta tuntuu, että herkkä lapsi on heidän silmissään hankala, kannattaa heidän pohtia lapsen lähestymistä eri keinoin. Myös erityisherkkiä lapsia on kirjo erilaisia omine yksilöllisine piirteinen, kaikkien kanssa ei toimi kaikki.
Erityisherkät lapset ovat uusissa tilanteissa ja uudessa seurassa helposti ensin hiljaisempia, koska he analysoivat tilaa, muita ihmisiä ja miten olla tilanteessa. Herkät lapset tekevät suuren työn päässään havainnoidessaan erityisesti uusia tilanteita ja siksi heiltä voi kulua muita lapsia pidempi aika ryhtyä toimintaan mukaan. Joskus aikuisista se voi tuntua jopa siltä ettei herkkä lapsia halua osallistua mukaan, vaikka lapsi luultavasti vain punnitsee vaihtoehtojaan, mikä ei missään nimessä ole huono vaihtoehto. Tässä ei myöskään ole kyse siitä, että lapsi olisi automaattisesti ujo tai haluaisi olla hankala, usein he haluavat tarkastella tilanteita ja toimintaa hetken aikaa ulkopuolelta ja kun on kokenut toiminnan itselleen turvalliseksi, lähtevät ilomielin mukaan leikkiin.
Yllä mainittua ajattelutapaa kun vie hieman eteenpäin, ehkä aikuinenkin ymmärtää sen olevan monelle lapselle etu. Siinä, missä jotkut teinit alkavat tehdä nuoruusvuosina jotakin tyhmyyksiä, erityisherkkä nuori helpommin seuraa sivusta tai luultavasti jopa kertoo muille, mitä kaikkea tilanteesta voi seurata. Erityisherkillä lapsilla on upea kyky ajatella asioita eteenpäin pitkällekin ja se on vain lapsen etu.
Erityisherkkien lasten ajattelumaailma on useimmiten edellä ikäisiään. Heidän suustaan voi tulla jotakin sellaista, mikä saa aikuiset hämilleen ja vastaamaan helposti ”ei sinun tarvitse vielä tällaisia miettiä”. Erityisherkkä lapsi kuitenkin niitä asioita pohtii ja jos ei saa vastauksia, hän helposti saattaa sulkeutua. Miksi kertoa ajatuksiaan, jos ne eivät ole sallittuja. Ja jos positiivisista asioista puhuminen ei ole sallittua, vielä vähemmän herkkä lapsi haluaa avautua tämän jälkeen negatiivisista asioista. Herkkä lapsi koittaa helposti selvitä yksin, koska hänelle on jo todettu, ettei hänen tarvitse miettiä asioita, joita hän jo miettii.
Aikuisilla on kuitenkin suuri merkitys lasten läheisyydessä. Jos jollekulle sanotaan jatkuvasti hänen olevan ujo, hän alkaa itsekkin uskoa siihen ja ehkä käyttäytyä sen mukaisesti, vaikka ei olisi ujoudesta kyse. Joskus herkän lapsen esimerkiksi jännittynyt olo voi purkautua ulos riehumisena. Tällaisessa tilanteessa voi olla haastavaa tunnistaa herkkyyttä ja sitä, mistä edes on kyse. Tämän vuoksi aikuisten, vanhempien on mielestäni syytä hankkia tietoa niin erityisherkkyydestä, tunnesäätelykeinoista kuin tunnekasvatuksestakin. Jokaisen lapsen etu on empaattinen kohtelu.
Nonna
Instagram
Facebook Käsikirja minusta sinulle
