POSTAUSSARJA: ERITYISHERKKÄ LAPSI OSA 11/23
Valehtelu, varastaminen tai muut ongelmatilanteet
Kuten aikaisemmasta tekstistä on tullut selväksi, erityisherkälle lapselle häpeä on erittäin vahva negatiivinen kokemus. Mikäli lapsi jää kiinni valehtelusta tai varastamisesta ja hän itse asiasta kertoo, on syytä kiittää häntä siitä, että hän rehellisesti kertoi tehneensä niin kuin teki. Rangaistus ei toimi erityisesti erityisherkälle lapselle, jos hän ei tiedä ja ymmärrä, miksi häntä rangaistaan. Hänelle on tehtävä selväksi tarinan opetus. Jokainen meistä, sä ja mäkin, olemme valehdelleet ja suurin osa meistä on jopa varastanutkin jotain, ei ehkä pankkia, mutta esimerkiksi sisareltaan. Mä olen ainakin lapsena varastanut siskoltani karkkia. Ehkä myös näistä asioista on hyvä puhua lapsen kanssa, hän kokee, ettei ole ainoa, joka tekee virheitä, mutta asiat on vielä korjattavissa.
Lapselle on tärkeää kertoa siitä, kuinka suuri osa rehellisyys ja luotettavuus on perheen dynamiikkaa. Se kärsii, jos muu perhe ei voi luottaa lapseen. Toki myös toisinpäin. Lisäksi voisi miettiä yhdessä lapsen kanssa, mitä hän ehdottaisi, miten asian kanssa toimittaisiin ja mikä auttaisi siihen, ettei hänen enää tarvisi toimia niin kuin hän toimi.
Jos lapsi jää kiinni esimerkiksi varastamisesta kaupassa, ehkä se kauppa ei ole paras mahdollinen paikka selvittää asiaa herkän lapsen kanssa. Siihen liittyy herkällä vahva nolatuksi tulemisen tunne ja tämä luultavimmin aiheuttaa vain kuilua sun ja lapsen välille. Älä myöskään koskaan pelottele lasta minkäälaisella väkivaltaisella käytöksellä, huom! Edes pelottele. Myös herkkyyden esille tuominen joka tilanteessa ei ole hyväksi, koska lapsi saattaa alkaa pohtia sitä, että onko hänen herkkyydessään jotakin vikaa kun se otetaan esille negatiivisissa tilanteissa.
Olet itse lapsellesi tärkein esimerkki myös tässä. Kohtaat sitten millaisia ongelmatilanteita tahansa lapsesi kanssa, koita pysyä itse rauhallisena, myötätuntoisena ja korosta sekä itsellesi että lapsellesi sääntöjenne merkitystä; mitä ne olivatkaan ja miksi.
Jos teillä tulee riitaa lapsen kanssa tai lapsi kiukuttelee, uhmaa, mitä milloinkin, on hyvä pitää pieni huilitauko. Sen jälkeen tilanne on molemmille hyvin erilainen ja sopu on toivottavasti molempien ensisijainen tarkoitus. Tilanteessa voi antaa lapselle ratkaisuvaihtoehtoja toimia ja näin lapsi kokee itse päättävänsä kun hän voi valita vaihtoehdoista. Olenkin aiemmin kirjoittanut mun ja mieheni sovinnon lampusta, jota aion käyttää myös lapseni kanssa jahka hän hieman kasvaa. Pääset lukemaan sovinnun lampun idean täältä.
Lapsen kanssa herkkyydestä puhuminen
Lapsen kanssa kannattaa ehdottomasti puhua erityisherkkyydestään aika ajoin, mutta tietenkin huomioiden lapsen ikä. Jos lapsellasi on muita erityisherkkiä kavereita, voit ottaa asian puheeksi heidän kauttaan ja kertoa lapsellesi, että olen huomannut sun pitävän naapurin Veikan seurasta, teillä onkin paljon yhteistä. Lapselle on tärkeää tietää se, ettei hän ole yksi ja ainoa erityisherkkä lapsi tai herkkä ihminen ylipäänsä. Jos suvussasi on esimerkiksi joku erityisherkkä ihminen, kenen kanssa lapsesi tulee hyvin juttuun, voit kertoa lapsellesi, että tämäkin henkilö on erityisherkkä sun lisäksi.
Myös erilaisista luonteenpiirteistä on hyvä keskustella, ei ehkä tuoden ilmi sitä, kuinka negatiivinen Timo-setä on, vaan kuvailla kuinka jollakin voi olla vaikka innostunut asenne kaikkeen uuteen jatkuvasti ja joku toinen voi lähestyä asioita hieman rauhallisemmin. Kaikki tuntemukset, fiilikset, ajatuksen juoksu jne. ei kuitenkaan aina liity erityisherkkyyteen, joten on hyvä auttaa lasta tunnistamaan, mitkä asiat luultavasti kuuluvat herkkyyteen ja mitkä puolestaan eivät. Kun on erityisherkkä, ei voi spreijata naapuritalon tallin seinää ja todeta, että tein näin, koska mä oon erityisherkkä.
Pyydän, että välttäisit lapsen kanssa seuraavia ilmaisua; ”Ei sun kannata, kun se stressaa sua kuitenkin liikaa”, ”Ei tää nyt onnistunut, kun olet niin herkkä” ja ”Tässä kävi nyt näin, koska olet niin herkkä”. Voit sen sijaan auttaa lasta muistelemaan hankalissa tilanteissa erityisherkkyyden tuomia etuja. On joitakin tilanteita, joissa vanhempi tietää jo etukäteen, että tämä ei ole lapsemme juttu, mutta on varmasti myös tilanteita, joissa voit rohkaista lastasi kokeilemaan uudestaan.
Kannattaa myös tarkasti miettiä miten keskustella lapsesi erityisherkkyydestä muiden kanssa ja onko siihen edes tarvetta. Valitettavasti edelleen erityisherkkiä seuraa kummallinen negatiivinen leima, jonka vain jotkut ovat päähänsä istuttaneet. He eivät asiaa voi ymmärtää, eivätkä haluakkaan. Tiedät kuitenkin itse, kuinka ainutlaatuinen lapsesi on.
Aron kirjoitti hyvin kirjassaan siitä, miten lapsen erityisherkkyydestä voi nopeastikkin kertoa esimerksiksi tuntemattomalle päiväkodin hoitajalle: ”Ajattelin, että sinun on hyvä tietää, ettö lapseni kuuluu siihen 20 prosenttiin ihmisistä, joilla on synnynnäisesti hyvin herkkä hermojärjestelmä. Hän kiinnittää huomiota pienimpiinkin yksityiskohtiin, mutta myös ylirasittuu nopeasti, jos ympärillä tapahtuu kovin paljon.”
Nonna
Instagram kasikirjaminustasinulle
Facebook Käsikirja minusta sinulle
kasikirjaminustasinulle@outlook.com
