POSTAUSSARJA: ERITYISHERKKÄ LAPSI OSA 10/23
Erityisherkän lapsen kasvatuksessa tulee ottaa huomioon monia asioita, joten olen päättänyt jakaa tämän postauksen vielä kahteen osaan, jotta siitä ei tule liian pitkä luettavaksenne. Ensimmäisessä osiossa käsittelen omanarvontuntoa ja sen kohottamista, häpeäntunteiden lievitystä sekä lapsen viisasta ohjaamista. Toisessa osiossa käsittelen ongelmatilanteita ja miten puhua herkkyydestä lapsen kanssa.
Kasvatus
Luettuani Elaine N. Aronin HSP Erityisherkkä lapsi -kirjan, en voi olla kertomatta teille Aronin esille ottamia neljää kasvatukseen liittyvää kulmakiveä. Tarkoituksenani ei ole täyttää blogiani muiden teksteillä, mutta kirjoitan teille pääkohtia auttaakseni teitä erityisherkän lapsen kanssa, koska kaikilla ei ole aikaa tai mahdollisuutta lukea koko kirjaa. Joten rehellisesti ehdottomasti haluan kertoa, että tässä kirjoituksessa nostan esille Aronin tuomia pointteja. Perusteellisemmin pääset lukemaan asiasta kirjan sivuilta 131 – 164.
Omanarvontunto
Valitettavasti erityisherkkyyttä on meissä ihmisissä vain noin 15 – 20 prosentilla, joten olemme vähemmistö. Tämä tarkoittaa sitä, että ympärillämme tapahtuvia asioita, joihin ihminen voi vaikuttaa, ei ole suunniteltu sen koommin erityisherkän yksilön kantilta. Tämä johtanee tietysti siihen, että saamme jossakin vaiheessa elämäämme huomata sen, että hetkonen, emme oikein sovi tähän massaan ja moni asia herättää kysymyksiä. Olen siis erilainen kuin suurin osa ympärilläni olevista ihmisistä.
Jos kaikille ei ole täysin selvää, mitä omanarvontunto on, suomisanakirja (suomisanakirja.fi) kuvailee omanarvontunnon käsitteen näin: ”Tietoisuus omasta arvosta, itsekunnioitus, itsetunto.”.
Tukea lapsen omanarvontunnon kohottamiseksi
Pohdi ensin omalta kohdaltasi, miten koet erityisherkkyyden ja millainen on oma omanarvontuntosi. Koska erityisherkkä lapsi vaistoaa pienetkin epävarmuudet susta, on hyvä tarkastella ensin, että oma omanarvontunto on kohdillaan.
Kiinnitä huomiota miten ja mitä sanoja käyttäen ilmaiset lapselle asiasi. Ihaile lapsesi herkkyyttä, mutta älä tee sitä yliampuvasti. Teennäisyyden meistä herkistä moni tunnistaa kilometrin päähän.
Ole aidosti lapsen kanssa päivittäin. Mene lattialle hänen seurakseen ja tee edes pieni hetki päivästä niitä asioita, mitä lapsesi haluaa tehdä. Näin näytät hänelle parhaiten, että hän ja hänen tekemisensä on sulle ehdottoman tärkeää.
Tee lapselle selväksi, että arvostat hänen päätöksiään, mielipiteitä ja mieltymyksiä. Älä kuitenkaan anna aina periksi. Kohtuutta on tärkeä ymmärtää ja opettaa myös lapselle.
Jahka lapsi on siinä iässä, että hän ymmärtää olevansa erityisherkkä, hänen kanssaan on hyvä keskustella siitä, miten hän eroaa ei erityisherkistä lapsista. Tällöin hänen on helpompi ymmärtää itseään sekä muita paremmin.
Vaikka meissä jokaisessa on jotakin negatiivista, haluan uskoa, että positiivista meissä jokaisessa on vielä enemmän. Mikäli huomaat, että lapsesi kiinnittää enemmän itsessään huomiota negatiivisiin puoliin, kannusta häntä positiivisempaan suuntaan ja tuo esille hänen positiivisia puolia ja asioita, joissa hän on hyvä.
Häpeäntunteiden lievitys
Jotta erityisherkän lapsen olisi helpompi käsitellä häpeää, kyse ei ole siitä, että hänet olisi kasvatettu liian ankarasti. Kyse on ennemminkin siitä, että häntä on kasvatettu liian löysin rantein, vailla suuntaa. Nämä lapset kokevat epäonnistuvansa useasti ja heillä ei ole eikä näytetä esimerkkiä. Jos lapsi kokee olevansa epätoivottu, hän kokee syvää häpeää. On siis tärkee olla läsnä lapsen elämässä, asettaa rajoja ja edes yrittää, kuin jättää yrittämättä.
Koska erityisherkkä kokee helposti häpeää, liian monet vanhemmat käyttävät sitä ”apuna” kasvatuksessa. Erityisherkkä on helppo saada tekemään asioita, vihjailemalla hänelle, että häntä hävetään, jos hän ei tee näin tai näin. Tässä asiassa olen kiitollinen äidilleni, hän on aina sanonut, että kenenkään puolesta ei tarvitse hävetä. Onko sulle sanottu lapsena, että ”etkö tätäkään osaa tehdä” tai muuta vastaavaa? Tämä valitettavasti liittyy myös siihen, että pyritään saada lapsi kokemaan häpeän tunnetta. Jos tämä on tuttua, kiinnitä huomiota siihen, ettet itse päästä suustasi samanlaisia sammakoita lapsellesi.
Katsothan, että lapsesi kelpaa aina sulle sellaisena, kun hän itse haluaa olla. Monet vanhemmat haluavat erityisherkistä lapsista tietynlaisia tai esimerkiksi tiettyyn ammattiin. Anna lapsesi itse ohjautua minne hän haluaa. Älä myöskään vertaile lapsia toisiinsa, koska tämä saattaa aiheuttaa herkälle häpeän tunnetta jos hän ei kelpaa sellaisena kuin on.
Muista lapsen kanssa sarkastisuuden rajat. Mä olen sarkastinen ja aina en haluaisi olla. Se kuitenkin on osa mu huumoria ja onneksi kaikki tärkeät lähimmäiseni sen ymmärtävät. En kuitenkaan koskaan tee sitä niin, että haluaisin alentaa tai lytätä toista, en missään nimessä. Lapselleni en ole sarkastista puoltani näyttänyt, eikä hän sitä vielä ymmärtäisikään. Mutta vinkkinä itselleni ja muille, kannattaa erityisherkän lapsen kanssa olla tarkkana, ettei hän ymmärrä asiaa väärin.
Viisas ohjaaminen
Pohdi jälleen aluksi, mitkä sulle ja mahdolliselle toiselle kasvattajalle ovat tärkeitä peritaatteita kasvatukseen liittyen ja mistä haluatte pitää kiinni. Miten niitä sitten olisi hyvä soveltaa herkän lapsen kanssa ja mikä itsellä on toiminut ja mikä puolestaan ei ole toiminut.
Monesta ulkopuolisesta voi tuntua, että meidän perheessä on aivan sotilaallinen meininki meidän pikkuisen toimien suhteen. Joskus kun joku kummitädeistä on esimerkiksi ollut laittamassa pikkuista nukkumaan ja tehnyt iltatoimet hänen kanssaan, me olemme miehen kanssa kirjoittaneet rutiinit ylös paperille. Meidän lapsella on tarkat rutiinit päivittäin; aamulla, ruokailuissa, päiväunissa ja iltatoimissa. Ne tehdään joka päivä, ne ovat lapsella tiedossa, hän odottaa niitä ja ne luovat hänelle turvaa. Ne TOIMIVAT. Ja kyllä. Me hänen vanhempinaan tiedämme parhaiten. Ei naapuri, ei ystävä, eikä isovanhempi, joka olisi kasvattanut 100 lasta. Meitä ei myöskään sen koommin kiinnosta, mitä joku muu ajattelee meidän toimivista rutiineista. Ja uskon, että jokainen tyttäremme kummitädeistä ja sedästä voi nämä asiat allekirjoittaa.
Kerroin esimerkistämme siksi, että erityisherkälle lapselle on tärkeää, että myös hänen hoitajansa toimivat myös niin, kuin on lapselle parasta. Ja yleensä se on se, mitä hänen vanhempansa ohjeistavat. En keksi yhtäkään syytä, miksi hoitajan tulisi tai ylipäänsä kannattaisi alkaa sooloilemaan esimerkiksi iltatoimien kanssa. Meillä onneksi kummit ovat hyvin kunnioittavia meidän toimintatapojamme kohtaan ja he eivät koskaan ole epäilleet meidän ”sääntöjä”. Eikä heillä koskaan ole ongelmia sitten lapsen kanssa ollutkaan.
Olit itse kasvattajana joko erityisherkkä tai et, on tärkeää olla jokaiselle lapselle oikeudenmukainen ja reilu. Erityisherkän lapsen kanssa kannattaa ennakoida lapsen ylivirittyneisyyden tilaa ja tarjota hänelle tarvitsemansa lepotauko.
On hyvä tehdä selväksi myös se, että kurinpito ja lapsen ohjaaminen ovat eri asioita. Joskus jos lapsi on tehnyt jotakin ikävää ja huomaat, että käytte lapsen kanssa molemmat ylikierroksilla, on hyvä rauhoittua ensin itse ja sitten paneutua lapsen rauhoitteluun. Sen jälkeen on hyvä asettua lähelle lasta ja kuunnella mitä hänellä on sanottavana. On tärkeää myös ymmärtää häntä. Lapsen puhuttua, hänelle on hyvä tehdä selväksi rakentavasti asiaa koskevat säännöt ja perustella ne. Erityisherkälle lapselle ei usein riitä vain se, että näin toimitaan, hän haluaa tietää myös miksi. Lapsen version kuunneltuasi ja kun olette keskustelleet yhdessä asioista, voit kasvattajana pohtia, onko tarpeen vielä esimerkiksi odottaa lapselta anteeksipyyntöä. Lopuksi on hyvä kertoa, miten toivot lapsesi toimivan ensi kerralla, jotta vastaava tilanne voidaan välttää.
Nonna
Instagram kasikirjaminustasinulle
Facebook Käsikirja minusta sinulle
kasikirjaminustasinulle@outlook.com
