Erityisherkän kouluikäisen elämää

POSTAUSSARJA: ERITYISHERKKÄ LAPSI OSA 20/23

Herkälle lapselle ystävyyssuhteet ovat hyvin tärkeä asia ja siksi useimmiten toinen erityisherkkä lapsi on erityisherkälle lapselle parasta seuraa. Heidän välilleen voi kehkeytyä syväkin yhteys. Erityisesti kouluiässä ystävyyssuhteiden solmiminen on äärimmäisen tärkeää, koska koulutaival on muuten herkälle lapselle rankka kokemus. Vanhempana on muutamia asioita, joita voi ottaa huomioon, jotta saa vahvistettua herkän lapsen sosiaalisia taitoja.

Rohkaise lasta viettämään aikaa muiden kanssa, aluksi vaikka vain kolmisin, sä, lapsi ja toinen lapsi tai aikuinen. Rohkaise lasta ottamaan katsekontaktia ja kehu jos hän uskaltautuu. Opeta hänelle, että herkkyys ei ole heikkous.

Huomaan meidän tyttärestä, että kun tilaan astuu ydinperheestä joku muu henkilö, vaikkakin tuttu, lapsemme saattaa painaa päänsä alas ja katsella kulmien alta. Tällä hän viestittää muille, että on ujo, vaikka ei välttämättä sitä olekkaan. Hän vain tarvitsee lisää tutustumisaikaa ja hetken pohtia, onko aikuinen tai lapsi turvallinen. Toki lapsemme on vasta reilu kaksi vuotias, joten emme tässä iässä ala opettelemaan katsekontia, mutta ehdottomasti keskustelemme asiasta muutamien vuosien päästä.

Vietä lapsesi kanssa aikaa esimerkiksi erilaisia pelejä pelaillen. Erityisherkkä lapsi ei useimmiten välitä siitä, että pelissä on kymmenen muuta mukana, vaan hän nauttii peleistä enemmän kanssasi kahden. Hän saattaa olla hyvinkin hauskaa ja opettavaista peliseuraa myös sulle.

Lapselle on tärkeää turvalliset aikuiset ympärillä. Usein erityisherkät lapset ystävystyvät helpommin aikuisten kanssa kuin oman ikäisten ja se tuo heille itseluottamusta. Herkillä lapsilla voi olla hyvinkin syvällisiä ajatuksia jo pienestä lähtien ja oman ikäisten voi olla haastavaa ymmärtää, mitä lapsi tarkoittaa. Tällöin aikuisen seura antaa lapselle mieluista keskusteluseuraa. Mielestäni on myös hyvin tärkeää koulussa ja harrastuksissa puhua opettajien ja valmentajien kanssa lapsen erityisherkkyydestä ja kertoa avoimesti, millainen lapsi on ja mikä hänen kanssaan toimii.

Kun lapsen koulutaival on alkamassa tai hän siirtyy seuraavalle luokalle, on hyvä selvittää mahdollisuuksien mukaan hänen tuleva opettaja. Uskoisin, että moni opettaja olisi kiitollinen saadessaan tietoa oppilaastaan erityisherkkyyteen liittyen jo etukäteen. Varsinkin vinkkejä siitä, miten kyseinen lapsi oppisi parhaiten.

Pienetkin teot auttavat

Erityisherkälle lapselle jokainen koulupäivä voi olla kuormittava. Sitten kun hän tottuu ajatukseen, että kouluun mennään, hän tietää miten päivät etenevät ja koulupäivä päättyy, voi tullakin yllättäviä pistokokeita, ryhmätöitä tai esimerkiksi vierailijoita. Nämä tilanteet jännittävät herkkää lasta valtavasti, koska ne stressaisivat, vaikka hän tietäisikin niistä etukäteen. Näille asioille ei oikeastaan kotona voi muuta, kuin kertoa niiden mahdollisuudesta lapselle ja auttaa häntä hänen kanssaan yhdessä kehittelemään keinoja selviytyä niistä sillä hetkellä.

Kouluretkiä erityisherkkä lapsi saattaa kovasti odottaa, mutta silti ne voivat jännittää hyvin paljon. Joskus lapsesta saattaa tuntua siltä, että jännitys menee niin suureksi, että hän kokee paremmaksi jäädä kotiin. Tällöin heillä saattaa olla vatsa tai pää kipeä. Ne eivät ehkä ole sitä oikeasti, mutta mitä enemmän lapsi tilannetta ajattelee, ahdistus voi laukaista kivun päähän tai vatsaan. Jotkut lapset reagoivat vatsallaan ja jos lapsi päättää lähteä retkelle mukaan, on hyvä käydä läpi hänen kanssaan se, miten hän voi toimia jos esimerkiksi vatsakipu yllättää. Myös opettajan kanssa on hyvä keskustella asiasta.

Koulumatkatkin jo voivat tuoda lapsille omat stressin aiheet. Haluankin kertoa omista koulumatkoistani. Erityisherkkää lasta auttaisi varmasti, jos hänet vietäisiin kouluun omalla kyydillä, mutta ymmärrän täysin, ettei se ole kaikilla mahdollista.

Meidän ala-aste oli kolmen kilometrin päässä kodistamme. Liikuimme sään salliessa pyörällä ja talvella bussilla. Pyörämatkat olivat mielestäni OK. Bussimatkatkin olivat OK ala-asteella, koska olimme kauimpana asuvat lapset, jotka tulivat bussilla. Astelimme bussiin ensimmäisinä lapsina ja muutamat samat aikuiset istuivat tutuilla paikoillaan pitkin vuotta työmatkaansa tehden.

Kun sitten siirryin yläasteelle, lähdimmekin eri bussilla toiseen suuntaan. Nyt kaikki mua vanhemmat oppilaat, jotka olivat aiemmin olleet samalla ala-asteella, lisäksi kaikki samanikäiset istuivat bussissa jo, kun bussi tuli mun pysäkille. Usein bussi oli niin täynnä, että seisoimme kuuden kilometrin matkan. Muistan, kuinka me viimeiseksi bussiin astelleet olimme kuin framilla bussin käytävällä kaikkien nähtävillä. Sitä vähiten kaipasin. Bussi heilui välillä miten sattui ja itse siinä mukana. Välillä muut huutelivat millon kenellekin jotakin ja jos joku sattui kaatumaan, siitä sai kivat aplodit. Mun koulumatkat yläasteelle eivät olleet rento päivän aloitus. Näin pienestä se toisen päivä voi olla kiinni.
Nykyisin silloin tällöin näen unia siitä, kuinka käyn ala-astetta siellä missä sen kävinkin ja mulla on mun auto mikä mulla tällä hetkellä on. Ajelen sillä kouluun, yksin ja rauhassa, silloin kun mun on sopiva aika lähteä.

Yökyläily

Kun lapselle tulee se aika, että hän olisi halukas lähtemään yökylään ystävälleen, siitä on hyvä keskustella kotona etukäteen. Koetko vanhempana, että lapsesi on siihen valmis ja mitä mieltä lapsi itse on. Voi hyvinkin käydä niin, että lapsi on mielellään yökylässä muualla, mutta voi käydä myös niin, että lapsi haluaakin palata yöksi omaan kotiin. Silloin vanhemman on tärkeää tehdä selväksi se, että lapsen on mahdollista päästä kotiin yöksi. Ehkä yökyläilylle löytyy aika myöhemmin, vähän vanhemmalla iällä.

Kuitenkin on tärkeää se, että erityisherkkää lasta ei kuormita liikaa sosiaalisilla suhteilla. On tärkeää seurailla lapsen kuormittumista sosiaalisissa tilanteissa ja opetella lasta kuinka paljon hän jaksaa milloinkakin. Vaikka naapurin lapsi olisi viikon kylässä toisaalla, sitä ei tule vertailla teidän lapsen yökyläilyyn. Viikko poissa kotoa ei aina kerro siitä, kuinka rohkea lapsi on, voi jopa olla, että hänet on pakotettu aikuistumaan kotona liian aikaisin.

Nonna

Instagram kasikirjaminustasinulle
Facebook Käsikirja minusta sinulle
kasikirjaminustasinulle@outlook.com

8

Tällä artikkelilla on 4 kommenttia

  1. alona

    Tosi hyviä vinkkejä. Meillä tytöt on ihan erilaisia molemmat. Toinen ei hengaa kavereiden kans vapaa-ajalla koskaan. Haluaa olla vain kotona ja treeneissä. MUTTA, hän on silti onnistunut saamaan kavereita koulussa, mutta on vaan sen tyylinen, ettei treenien ja muiden juttujen jälkeen jaksa kaveerata. 🙂

    1. Nonna

      Koetko Alona, että teillä olisi molemmat tytöt kuitenkin erityisherkkiä? 🙂 Monet herkät lapset väsyvätkin yllättävän paljon ihan vain koulupäivästä jos haluavat esimerkiksi siellä kantaa vastuun niin hyvin kuin voi.

  2. viiavilhelmsson

    Selkeästi kirjoitat ja tärkeästä aiheesta. Mulla oli hoitolapsi erityisherkkä ja vaati paljon oppia ymmärtämään häntä parhaimmalla tavalla eikä niin että jokin ois tuntunut lapsesta epäreilulta tai hän olisi väärin ymmärretty. 😊🖤

    1. Nonna

      Ahaa, oletko Viia itse erityisherkkä? Musta on upeaa, että olet halunnut kuitenkin ymmärtää lasta. Lapsi aistii sen <3

Vastaa