Erityisherkän ihmissuhteista

Olen erityisesti viime vuosina kiinnittänyt paljon huomiota ihmissuhteisiini, mitä ne antavat ja mitä puolestaan ottavat. Koen, että olen aina joutunut olemaan enemmän mieliksi muille kuin saanut olla oma itseni. Se on surullista, mutta onneksi takanapäin.

Olen aina kokenut ihmissuhteet niin, että en voi enkä ole jonkun tavoitettavissa ja tavattavissa joka päivä. Tarvitsen aikaa palautua tapaamisista, vaikka meillä olisi kuinka kivaa tahansa. Joidenkin suhteiden kanssa on käynyt niin, että ne ovat päättyneet, koska olemme olleet niin eri aaltopituuksilla siitä, kuinka paljon ystäville tulee antaa aikaa.

Ystävyys

Musta ystävyyssuhteet muovautuvat ajantasaisiksi, molemmille sopiviksi ja vaikka toisesta ei hetkeen kuuluisikaan, jutut jatkuvat siitä, mihin ovat edelliskerralla jääneet. Tällä hetkellä elämässäni on juurikin sellaisia ystäviä. Kukaan ei määrittele mulle kuinka usein meidän pitäisi nähdä tai kuinka usein olla yhteydessä. Erityisesti kun mulla on opistolla kausi käynnissä, mun rytmikin on hyvin erilainen kuin monella ystävistäni. Jos he ovat päivät töissä, mun työt alkavat kun he pääsevät töistä, aikataulut menevät siis ristiin.

Edelleen kuitenkin huomaan itsessäni sitä, että jos joku läheisistäni kertoo tarvitsevansa apua tai hänellä on ongelmia, mun oma elämä hyppää kuperkeikkaa. Olen valmis tekemään mitä vain ja sivuutan helposti omat tarpeeni siinä samalla. Haluan olla avuksi ja sitten omat hoidettavat asiat jää täysin tekemättä siinä avun tarjonnan huumassa. Tähän haluaisin vielä löytää tasapainoa. Olen sitä tyttäremme myötä löytänytkin, mutta ehkä vielä hiukan lisää. Ehkä toisten miellyttäminen on vielä liian tiukassa mielessäni.

Nämä ystävyydet säilyvät <3
Erityisherkkyyden tarkastelu ihmissuhteissa

Olen sitä mieltä, että erityisherkän ihmisen tulee tarkastella herkkyyttään aina ihmissuhteissa. Se pitää itse muistaa ottaa huomioon ja katsoa myös, että toinen osapuoli ottaa sen huomioon. Jos joku haluaa olla erityisherkälle ilkeä, hän kyllä tietää, mistä naruista vetää (jos siis toinen tietää toisen herkkyydestä). Silloin on mun mielestä aivan turha tulla perään sanomaan ”miksi olet noin herkkä” kun alunperinkin on haluttu vain loukata kun on tiedetty toisen herkkyydestä. Mun elämässä on tuhansia tällaisia tapauksia. Kertoja, kun toinen osapuoli on tiennyt sata prosenttisesti mun herkkyydestä, mutta halunnut olla silti inhottava. Tässä on erityisherkän tärkeä muistaa se, että hän ei ole silloin se, joka toimii väärin. Musta myös ympärillä olevien tulisi tämä ymmärtää, koska muuten he asettuvat ilkeilijän taakse. Sehän tietysti on jokaisen oma päätös, mutta mun elämään tällaiset ihmiset eivät enää vain mahdu. Ja tämän päätöksen jälkeen, olen ollut onnellisempi kuin koskaan. Miksi mä koittaisin sopia jonnekin, mihin mua ei edes päästetä sisään? Onko ineen yrittäminen edes sen arvoista? Ei todellakaan ole.

Herkkyys on hyvä muistaa myös siinä, ettei kuormita itseään liikaa ihmissuhteissa. Tähänkin jokaisen on vain opeteltava. Muistan hyvin ala-asteikäisenä kuinka koitin joka hetki olla kavereiden kanssa, jotta en vain missaa mitään. Olin heidän kanssaan, vaikka näin heistä, että he eivät välttämättä enää edes halunneet olla mun kanssa. Ajattelin, että jos olen aina heidän kanssaan, he eivät voi puhua musta pahaa, koska heillä ei ole siihen aikaa. En kuitenkaan ymmärtänyt sitä, että paskaa pystyy aina puhumaan ja luultavasti sitä tehdään vielä enemmän, jos kavereille ei annettu hetkenkään rauhaa. Oikeasti munkin olisi pitänyt jo siinä iässä opetella olemaan yksin, olemaan yksinkin onnellinen, itseni kanssa. Sen sijaan puskin kaverisuhteita kauemmaksi olemalla aina väkisin läsnä. Se olisi tehnyt hyvää ja palveluksen itselleni jo pienestä pitäen, yksinoleminen.

Erityisherkkyys on aina ja ikuisesti sussa jos olet erityisherkkä. Herkkyys ei ole kuin hiukset, jota voit muokata väriltään, pituudeltaan tai malliltaan. Erityisherkkyys on meissä herkissä aina ja joka hetki, vaikka sitä olisi koitettu lapsena niittää pois. Siksi sen sisäistäminen ja ymmärtäminen on tärkeää itsellesi ja lähimmäisille. Älä suotta ole sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ymmärrä tätä piirrettä sussa. Sitä kun ei voi eikä pidäkkään poistaa. Et säkään sano ei erityisherkälle, että älä ole noin tunteeton kovanaama.

Vakuuttelua ja todistelua

Paljon myös herkkänä ihmisenä saa kokea sitä, kuinka sua ei vain ymmärretä ja sua ei oteta vakavasti. Itsensä jatkuva todistelu muille on äärimmäisen uuvuttavaa ja kohtuutonta. Siksi monet erityisherkät jo lapsina alkavat liioitella tuntemuksiaan, kokemuksiaan ja tapahtumia, jotta heitä kuunneltaisiin ja otettaisiin vakavasti. Tämä johtaa edelleen siihen, että heitä kuunnellaan vielä vähemmän ja erityisherkkä irtaantuu muista, vaikka vain alunpitäen on halunnut tulla kuulluksi ihan samanlaisissa asioissa kuin ei erityisherkkä. Hän on vain päättänyt saada huomion jolloin muilla keinoin, kun hänen totuuttaan ei ole kuunneltu.

Musta on ollut ihan äärettömän vapauttavaa kun olen tehnyt itselleni selvät rajat tietynlaisten ihmistyyppien kanssa. Juurikin niiden negatiivisten ihmisten kanssa. Ja täytyy kyllä myöntää, että mitä enemmän olen tullut tietoiseksi itsestäni ja herkkyydestäni, sitä paremmin se on myös jakanut lähipiiriäni. On niitä, jotka kannustavat mua valitsemallani tiellä ja ovat ylpeitä musta ja sitten on niitä, jotka puhuvat selän takana pahaa ja juoruavat. Einsteinit, voitte päätellä kumman seurassa viihdyn, tarkastelkaa myös itse herkät lähipiiriänne. Joskus ei erityisherkille erityisherkkyyden tietoisuus voi olla jopa pelottavaa, me näemme jotain, mitä he eivät.

Mitä ajatuksia kirjoitukseni herätti?

Nonna

Instagram kasikirjaminustasinulle
Facebook Käsikirja minusta sinulle
kasikirjaminustasinulle@outlook.com

9

Vastaa