Esikoisen vauva-aikana vuonna 2017 kirjoitin itselleni tämän, jotta jaksoin paremmin ja koitin ymmärtää tilannetta tyttäreni kautta. Tämä kirjoitus auttoi itseäni jaksamaan paremmin vauva-arjessa ja koska vastaani tuli samanlaisella ajatuksella kirjoitettu teksti vauvan näkökulmasta, ajattelin, että haluan jakaa kirjoituksen teille äidit tai tulevat äidit, jos siitä olisi jollekin apua. En ole tätä näyttänyt kenellekään, ehkä miehelleni, en enää muista. Luin tätä itselleni usein iltaisin, ennen kuin menin nukkumaan, jotta jaksoin yöheräilyt.
Äiti, voi että, ompa täällä kirkasta. Tiedän, että olet äitini, koska tuoksut ja kuulostat samalta, mihin totuin jo lähes yhdeksän kuukauden ajan kohdussasi. Tiedäthän, että olet mulle kaikkein tärkein ja en voi olla pitkää aikaa ilman sua.
Kun olen vielä näin kovin pieni, haluan tuoksutella sua usein. Se tuo mulle turvallisuuden tunteen. Pidäthän mua sylissäsi aina kun vain pystyt. Joskus huomaan, että sulla olisi jotakin muuta puuhaa ja silti haluaisin kovasti syliisi. Mietin vain, voisitkohan tehdä puuhaa niin, että olen sylissäsi, haluaisin taas tuntea tuoksusi ja rakkautesi.
Kuulen usein kun lohduttaudut sanoihin ”tämä on vain vaihe”. Herään kun masussani myllertää. Joskus vielä herään, kun tunnen jalkojeni kasvavan, taitavat olla kasvukipuja. Herään, kun musta tuntuu, että hampaita puskee ikenien läpi. Herään, kun pää osuu sängyn pinnoihin. Herään, jotta voin syödä ja tuoksutella sua. Herään, jotta kuulen sanovasi ”shh shh shh”.
Öisin mua jännittää välillä todella paljon kun on pimeää. Vaikka en kunnolla näe silmilläni, tunnustelen kosketuksellani. Usein yöllä havahdun, että en tunne sinua lähelläni. Vaikka nukunkin unipesässä lähelläsi, silti tarvitsen sua ja ihoasi äiti. Herään vielä usein syömään tissimaitoasi öisin. Tiedän, että se uuvuttaa sua, mutta en tee sitä tahallani. Tarvitsen vain ravintoa ja myönnän, myös sitä läheisyyttäsi. Joskus otan vain pari imasua maitoa ja sitten tykkään jäädä rinnallesi rauhoittumaan ja nukkumaan. Kiitos kun saan olla tässä ja anteeksi kun olen.
Haluan vain kovasti olla lähelläsi. Olen kuullut kun sanot, että en vielä ymmärrä olevani erillinen susta. En ymmärräkään, vähän isompana lupaan ymmärtää. Jos vain nyt jaksaisit nämä muutamat kuukaudet kanssani öisin useammin herätä, alan koko ajan nukkua paremmin ja pidempään, ja muistathan, en tee tätä tahallani. Tulee vain ikävä sua, koska olet kaikkein rakkain.
Äiti, tarvitsen sua maailman eniten, en ketään niin paljoa kuin sua. Koita jaksaa, lupaan rakastaa sua ikuisesti kun huolehdit musta.
Äidit, muistakaa, että vauva-aika on rankkaa, mutta ainutlaatuista. Kasvatamme uutta ihmistä maailmaan. Kukaan ei koskaan ole läheisempi vauvasi kanssa kuin sä, sen jos minkä, pitäisi olla meille äideille tsemppaava lähtökohta. Voimia kaikille vauvavuoteen, sä pystyt siihen ja jaksat sen kuin äiti.
Nonna
Instagram kasikirjaminustasinulle
Facebook Käsikirja minusta sinulle
