Oletkin varmasti kuullut nämä sanat aiemminkin. ”Cogito, ergo sum, ajattelen, siis olen” ovat filososi René Descartesin lausumat kuuluisat sanat. Jokainen meistä ajattelee ja sen vuoksi tietää olevan olemassa, mutta voi pojat – kuinka sitä sitten erityisherkkä ajatteleekin, ja paljon!
Mitä enemmän tunnen, koen ja näen, sitä enemmän ajattelen
Mitä enemmän keskityn ympärilläni oleviin asioihin, sitä enemmän ajatukset vievät mennessään ja sitä enemmän alan pohtia erilaisia mahdollisuuksia. Joskus tiedostan tämän tapahtuvan, joskus vain ajatukset vievät mennessään. Tämä on joissakin määrin kaikille varmasti ominaista, mutta kyllä erityisherkät vievät voiton päänsisäisten juonenkäänteidensä kanssa.
”Mitä sä nyt tommosta mietit?”
Oletko kuullut joskus jonkun kommentoivan sulle näin kun olet rohkaistunut kertomaan ajatuksiasi ääneen? Joskus se jopa loukkaa, koska ei sitä ajattelua erityisherkkänä saa vähentymään, vaikka joku sitä kommentoisikin. Ajatuksia voi pystyä jäsentelemään ja tunnistamaan niiden realistisuus, mutta erityisherkälle ajattelu on yhtä kuin hengittäminen, tulee itsestään. Moni herkkä voi kokea tästä olevan myös haittaa ja siksi voikin olla helpompaa pysytellä niin sanotusti turvallisella maaperällä, missä ajatuksia ei ruokita yhtään enempää. On kuitenkin tärkeää muistaa, että asioiden syvällinen pohtiminen auttaa monia erityisherkkiä sujuvampaan toimintaan.
Julkaisin Instagramin puolella kirjoituksen, jossa kuvailin tarkasti ajatuksiani, mitä oli herännyt eräästä tilanteesta. Tilanne vei ajatuksia laidasta laitaan ja pohin olevan kyse vaikka ja mistä. Eräs seuraajani sitten kommentoi, että joskus nämä omat ajatukset jonkun muun ”mahdollisesta” tilanteesta saattaa herkistää itsensä aivan itkuun asti. Sitä alkaa sitten päässään elää niin elävästi niitä ajatuksiaan, että voi lähes ihollaan ne tuntea – tietämättä siis totuutta lainkaan. Joskus jopa ajatusten tuoma tunne vie niin mukanaan, että koko päivän on solmussa itsensä kanssa, vaikka sitä kuinka koittaisi sivuuttaa.
Erityisesti nyt vanhempana olen saanut huomata, kuinka sitä onkaan herkillä kaikkeen ympärillä olevaan. Sitä pohtii jatkuvasti esimerkiksi mahdollisia vaaranpaikkoja vauvan ja leikki-ikäisen suhteen. Toki tämä auttaa myös ennaltaehkäisemään kaikenmoisia tilanteita lapsiarjessa. Mutta vaikka sitä ennakoi mahdollisia ikäviä asioita, uskon, että myös nautin positiivisista asioista enemmän kuin ei erityisherkkä. Enkä tarkoita tässä sellaista hormonien tuomaa herkkyyttä. Aina herkkyys on näkynyt mussa valtavasti, mutta lasteni myötä olen tullut ihan äärimmäisen herkäksi niin onnellisten kuin ikävienkin asioiden äärellä.
Tunnistatko itseäsi tällaiseksi ajattelijaksi ja asioiden pohtijaksi?
Nonna
Instagram kasikirjaminustasinulle
Facebook Käsikirja minusta sinulle
