Aikuinen, opetatko erityisherkkää lasta?

POSTAUSSARJA: ERITYISHERKKÄ LAPSI OSA 23/23

Opettajien on musta hyvin tärkeää ymmärtää se, että erityisherkkä lapsi on usein hyvin erilainen kuin ei erityisherkkä. Herkkä aistii ympäristöstään paljon, hän näkee mahdollisen epävarmuutesi, hän imee muiden luokkatovereiden fiiliksiä itseensä ja hän ei voi sietää epäoikeudenmukaisuutta.

Prosenttuaalisesti erityisherkkiä on 15 – 20, joten meikäläisen matikkapäällä laskettuna, jokaisella opettajalla on ryhmissään joskus erityisherkkiä lapsia. Erityisherkät ovat tunnollisia oppilaita ja tarkkoja puuhissaan. He tarkkailevat myös opettajien toimia ja tekevät havaintoja heidän olemisestaan ja tavoistaan toimia.

Oppimistilanteet

Mikäli opettajana tiedät luokkasi erityisherkät oppilaat, pyri havainnoimaan heitä ja heidän kuormittavuuttaan tunneilla. Joskus tunneilla melu saattaa kivuta korkeaksi työntouhussa, eikä sitä opettajana aina huomaa. Erityisherkän oppilaan sanattomasta (tai joskus jopa sanallisesta) viestinnästä voi huomata, että homma saattaa karata käsistä. Tällöin on opettajan tehtävä rauhoittaa luokassa tilanne ja taata kaikille hyvät oppimismahdollisuudet.

Olen kirjoittanut aiemmin omista kokemuksistani liittyen koulussa ääneen lukemiseen sekä koetilanteisiin. Voit lukea kirjoitukset täältä. Nämä tilanteet näyttäytyvät opettajalle hyvin erilaisina kuin erityisherkälle lapselle ja toivottasti kirjoitukseni auttavat ymmärtämään herkkiä oppilaita paremmin.

Opettajalle

Erityisherkille ryhmätyöt ja esillä olo eivät ole vain pala kakkua, he tarvitsevat niihin aikaa valmistautua. Joskus erityisherkkä lapsi voi kuormittua paljonkin tehtävien erilaisuudesta, tällöin opettajan on hyvä rauhoittaa tilanne, jotta lapsi saa ns. tasattua olotilansa. Harvoin erityisherkkä oppilas on muille haitaksi, mutta hän saattaa turhautua jos jatkuvasti on liikaa ärsykkeitä ja ei sen vuoksi opi enää lisää.

Muistan hyvin omilta kouluajoiltani sen, kuinka tarkensin ja tarkensin tehtävienantoja. Saatoin tehdä sitä kahdenkin kesken opettajan kanssa, koska en aina kehdannut kaikkien kuullen (vaikka luultavasti moni muu mietti täysin samoja asioita). Halusin olla varma siitä, mihin olin ryhtymässä, etten vain tee väärin ja mua nöyryytetä sen vuoksi. Välillä saatoin vaikuttaa jopa puolikuurolta kun halusin tarkennusta. Ja varmasti tyhmältä. Sitä olenkin saanut kuulla, ”oletko noin tyhmä kun et tajua”. Sitten kun tehtävänanto on ollut selvä, olen saanut tehtävät tehtyä hyvinkin mallikkaasti.

Olen huomannut, että teen tätä edelleen aikuisena myös työelämässä. Mitä vaativampi pomoni on, sitä enemmän tarkennan häneltä, etten vain mokaa. Aikuisena olenkin huomannut sen, että kyse ei ole aina siitä, että en ymmärtäisi sitä, miten jokin tulee tehdä. Kyse on selvästi joskus siitä, että ohjeen antaja nauttii siitä, että hän voi kertoa epäselvästi ohjeet, jotta kysyisin neuvoa ja siksi vaikuttaisin tyhmemmältä. Tietynlaista vallankäyttöä tämäkin, vääränlaista tosin.

Nonna
Nonna

Olin kerran kahvilassa asiakkaana. Siellä oli puolikuuro tyttö harjoittelemassa ja tein hänelle tilaukseni. Tyttö sitten kysyi neuvoa työkavereiltaan, koska todella oli harjoittelemassa itse. Seurasin tilannetta sivusta, kun työkaverit aivan tahalleen sanoivat tytölle mahdollisimman epäselvästi ohjeita piilottaen suunsa, ettei tyttö voisi kunnolla edes huulilta lukea. Kun tyttö käänsi selkänsä, muut pyörittelivät silmiään. Aivan kuin tyttö olisi ollut jotenkin tyhmä kuulovammansa vuoksi. Näen tällaiset tilanteet hyvin nopeasti ja ne ovat väärin. Annoin tilanteesta palautetta. Vielä pahemmalta tuntui se, että tunsin puolikuuron tytön. Ei voi oikein muuta toivoa, kuin, että näillä muilla kahvilan työntekijöillä kuulo säilyy läpi iän, koska heillä ei tainnut ymmärrystä ihan riittää niille, joilla kuuloa ei ole.

Koulussa

Erityisesti alakoulussa on suuri merkitys sillä, että opettaja saa oppilaat oppimaan. Silloin opettajan on hyvä tiedostaa, ketkä ovat erityisherkkiä oppilaita ja auttaa heitä oppimaan heille sopivimmalla tavalla. Koska erityisherkät ovat halukkaita pärjäämään hyvin koulussa, he ovat myös mieleisiä oppilaita. He harvoin haluavat asettua vastarintaan. Yhteys myös herkän lapsen vanhempiin on vain etu opettajalle; kotoa opettaja saa varmasti apukeinoja lapsen kanssa toimimiseen opintiellä. Ja jos luokka vaihtuu, kannattaa keskustella aikaisemman luokan opettajan kanssa oppilaiden oppimistavoista. Joskus voi olla niin, että erityisherkkä ei tunnu oppivan millään opettajan keinoilla ja voikin olla kyse itse opettajasta. Erityisherkälle on tärkeää ihmisistä välittyvä tunne ja aina kaikkien kanssa se ei vain voi kohdata.

Opettajan kuitenkin kannattaa antaa erityisherkälle lapselle aikaa sopeutua tilanteisiin ja ylipäänsä koko koulumaailmaan. He eivät ole heti mukana kaikessa, vaan haluavat tutustua rauhassa asioihin, luokkalaisiinsa ja opettajaan. Jos opettaja tietää, että luokalla on toinenkin erityisherkkä lapsi, heidät voi asettaa istumaan vierekkäin. Opettajan kannattaa pyrkiä siihen, että hän saisi luotua luottamussuhteen erityisherkkien lasten kanssa ja olisi aluksi jopa liiankin kannustava lasta kohtaan. Kehu häntä kahden kesken, koska erityiherkästä saadaan helposti opettajan lellikki, jos hän saa jatkuvasti kehuja kaikkien kuullen. Sitä huomiota erityisherkkä ei halua. Anna lapsen ymmärtää, että olet luottamuksen arvoinen ja sitten; vain ole sitä.

Nykyään edelleen saa paljon kuulla sitä, kuinka lapsi on saanut esimerkiksi ADHD -diagnoosin, vaikkakin kyse olisi erityisherkkyydestä. Olenkin kirjoittanut aiemmin postauksen, mitä erityisherkkyys ei ole Mitä erityisherkkyys ei ole. Erityisherkkyys on vielä laimea käsite monissa paikoissa ja monille ihmisille. Lisäksi jos lapsi sattuu olemaan erityisherkkä, jolla on ADHD, on sekä vanhempien että opettajien hyvä tietää asioiden erot. Erityisherkkä lapsi voi olla esimerkiksi hyvinkin masentunut ja allapäin, jos hän on vain liian rasittunut. Hänen pitää päästä palautumaan kunnolla eikä saada masennuslääkitystä. Jos lapsi on masentuneen oloinen koulussa, hänen kanssaan kannattaa ehdottomasti keskustella mistä se voi johtua. Taustalla voi olla hyvinkin yksinkertainen asia, minkä voi korjata siltä istumalta ja lapsen olo kohentuu heti.

Joskus on hyvä koittaa asettua myös herkän lapsen saappaisiin, vaikka itse ei olisikaan herkkä. Voi kokeilla vaikka miettiä luokkatilannetta niin, että koittaisin nyt tässä tilanteessa mennä stressaantuneena nukkumaan, pystyisitkö? Napiseeko kynät pöytiin ja vilkkuuko lampun valo vähän? Tikittääkö kello yllättävän kovaa ja miksi jollakulla on purkka suussa? Pyyhkiikö opettaja taulua liian kuivalla sienellä ja ääni repii aivosolut ulos. Onko yläkerrassa musiikin tunti käynnissä ja joku ei todellakaan saa rumpukomppia osumaan biisiin? Tässä muutamia ajatuksia.

Nonna

Instagram kasikirjaminustasinulle
Facebook Käsikirja minusta sinulle
kasikirjaminustasinulle@outlook.com

9

Tällä artikkelilla on 4 kommenttia

  1. Alona

    Nää on niin hyviä kirjoituksia! ❤️

    1. Nonna

      Kiitos, merkitsee mulle paljon <3

  2. Elsa

    Hyviä pointteja taas! Ihan parhaita noi konkreettiset esimerkit! Vaikka lähes joka ryhmässä on yksi tai useampi erityisherkkä ja heidän kanssaan toimiminen teoriassa tuttua, ei aina oikeestikaan osaa ajatella kaikkia noita pienimpiä juttuja, jotka toiselle on oikeesti isoja! 🖤

    1. Nonna

      Kiitos tosi paljon! <3 Ja se on totta, että erityisesti ei erityisherkälle varmasti aukeaa nämä jutut paremmin esimerkkien kautta 🙂

Vastaa