Rikon pitkän blogihiljaisuuteni tähän postaukseen, jossa kerron eilisestä Triathlon-kisastani. Hauhon jokamiestriathlon oli elämäni ensimmäinen triathlon, mutta ei varmasti viimeinen. Olen niin fiiliksissä ja tuntuu, että tästä tämä vasta lähtee!!
Ilmoittauduin toukokuussa hetken mielijohteesta Hauhon jokamiestriathlonille, koska ajattelin sen olevan matkoiltaan sellainen, josta on mahdollista selviytyä myös vähäisellä harjoittelulla. Onnekseni sain houkuteltua myös kaksi ystävääni mukaan kisaan. Kesän aikana harjoittelu oli vaihtelevaa ja myöskin aika vähäistä. Paaaljon enemmän olisi voinut harjoitella, mutta oli helteet ja muut, ettei niin kiinnostanut. Noh, ne niistä tekosyistä.
Tavoitteet tälle kisalle oli, että selviytyy uinnista hukkumatta ja pyöräilystä kaatumatta. Suurin tavoite oli selvitä maaliin. Ja sen saavutin!
Mistä on kyse ja miten meni?
Kilpailussa matkat olivat siis 200m uintia, 10km pyöräily ja 2km juoksua yhteen putkeen. Näistä ensimmäinen laji eli uinti on (ja on edelleen) haastavin minulle, sillä en osaa minkäänlaista tekniikkaa. Räpiköin kissaa, koiraa ja sammakkoa sekaisin, ei siis kovin taloudellista tai tehokasta. Uinti jännitti eniten, sillä en pidä kylmästä vedestä ja tiedän olevani huono uimari. Syke jo ennen uintia seisoessa paikallaan oli 110, aika kova leposyke 😀 Aikaa uintiin minulla kului 8:12 ja siinä olisikin varmaan eniten parantamisen varaa.
Kilpailuissa suurimmat vaikeudet oli aina lajin vaihdon jälkeen. Jalat olivat aivan pökkelöt ja puolet matkasta meni päästä vauhtiin. Taidan omata vanhan diesel veturin ominaisuudet. Pyöräilyn alussa ei jalka meinannut rullata millään, mutta viiden kilsan jälkeen alkoi jalka rullata. Juoksuosuudelle lähtiessä sykkeet oli tosi korkealla 175 näytti mittari ranteessa, kun puuskutin mäkeä ylös. Juoksuosuus oli aika mäkinen reitti ja vasta vika kilsa tuntui rullaavalta ja mukavalta, jotenkin matka jäi aivan kesken.
Uintiin meni siis aikaa 8:12, pyöräilyyn 23:01 ja juoksuun 18:00 plus vaihdot päälle. Kokonaisaika oli 53:46 selvästi siis alle tunnin!
Maaliin päästessä olo oli todella hyvä ja onnellinen, mutta ennen kaikkea ylpeä! Olin ylpeä itsestäni, mutta myös kilpatovereistani. Meillä kaikilla kolmella on aika hektinen elämä tällä hetkellä 3v ja 1v lasten äiteinä, joten elämä on sisältänyt viime vuosina vähän vähemmän treenaamista ja enemmän palautumista raskauksista ja synnytyksistä. Mut me tehtiin se!
Mitä seuraavaksi?
Minulla on aika selkeät suunnitelmat miten alan tästä harjoittelemaan jatkossa, jo ensi viikolla! Seuraava kisa onkin Helsinki city run eli puolimaraton lokakuun alussa, sekin elämäni ensimmäinen. Ja triathlonin suhteen seuraava tavoite on osallistua sprinttimatkalle ensi kesänä sekä puolimatkalle parin vuoden päästä.
Sporttiterkuin Karoliina
2
