Välikohtaus rannalla

Heippa hei tyypit! <3

Mä haluan jakaa teidän kanssanne mitä mulle kävi viime viikonloppuna, koska oon jotenkin paljon kelannut sitä hetkeä mielessäni. Mun on ollu jotenkin vaikea kirjottaa ees mistään koko viikkona, koska ajatukset menee tähän tapahtumaan.

Jos seuraat mua instagramissa, (@juulialindstedt) niin tiedätkin jo asian, mutta haluan myös täällä jakaa tämän asian, joten mä aloitan alusta sepustukseni.

Raskaan duuniviikon päätteeksi, päätin lähteä hermolomalle kotiin Poriin viikonlopuksi, ja koska oli hyvät ilmat, niin tottahan toki mun oli pakko mennä yyterin ihanalle rannalle vähän aurinkoa palvomaan.

Makoilin tyytyväisenä rannalla ja sitten mun oli pakko vähän venytellä kipeetä selkääni.
Haha, ehkä kuulostaa hölmöltä alkaa jotain jooga asentoja siellä vetämään, mutta olin niin sanotussa lapsen asennossa, kun näen pikku tytön osottavan minua ja kysyvän ”mikä tuo on?”….
Jälkeenpäin ajateltuna, en tiedä tarkoittiko hän arpeani, vai tatuointejani, mutta jotain hän selvästi pohti minusta ja olin jo avaamassa suutani ja kertomassa mikä arpeni on.

Mutta sitten……..

Lapsen kanssa ollut nainen, katsoo minua ja vastaa tälle pienelle ihmiselle ”Hyi, lihava tyttö ja ruma arpi” …
Onneksi mulla on niin pitkät piuhat, että osasin reagoida vaan tähän arpi asiaan ja kysyinkin naiselta, miten mun arpeni on sun mielestä ruma, ja hän nappaa tytön kädestä kiinni ja lähtee tilanteesta pois.

Järkytyin syvästi.

Mä järkytyin, koska pystyin sen jälkeen vaan ajattelemaan, miten aikuinen ihminen puhuu pienelle lapselle niin?
Näinkö me puhumme muista ihmisistä ja opetetaan pienille ihmisille elämästä?

Mun kummitytöt täyttävät tänä vuonna 6v ja 5v ja tämä pieni tyttönen rannalla, näytti ja vaikutti heidän ikäiseltään.
Mun mielestäni sen ikäiselle lapselle tai ylipäätään kenellekään lapselle EI puhuta noin toisesta ihmisestä, ketään ei saisi haukkua tai aliarvioida ja alentavasti puhua.

Tää tässä elämässä mua pelottaa, kun normaaleja ja elintärkeitä asioita ei normalisoida.
Ihmisistä ei tarvitse puhua rumasti, vaikka jokin ulkoinen asia ei ehkä ole sinun mieleesi.
Vaikka asia ei olisi sinun mieleesi tai sinun mielestä kaunis, niin se ei silti tarkoita sitä, että on ookoo sanoa pienelle lapselle toisesta hyi tai ruma tai lihava. Millaisen kehonkuvan tämä lapsi saa itsestään ja muista kuullessaan tuollaista?

Mä tiedän, että mun selkäni arpi ei ole kaunein näky. Mulla on niin sanottu persikkaiho ja mun iho kasvattaa arpikudosta enemmän kuin olisi tarpeellista, joten se ei tosiaan ole kaikkein kaunein näky. (Plus, se on aukaistu kaks kertaa samasta kohdasta…..)
Mutta mun arpeni ja mun selkäleikkaukseni, ovat olleet mulle elintärkeitä.
Ilman mun leikkauksiani, mä en välttämättä tänä päivänä kävelisi, koska nikamasiirtymä, joka siellä alun perin oli, oli niin suuri ja se olisi voinut tehdä minulle suurta tuhoa. Ja taas leikkausvirhe, joka mulle tehtiin, olisi voinut viedä mun kävelykykyny.
Siksi, mun leikkaukseni on ollut mulle elintärkeitä ja siksi mun arpeni on tärkeä ja se on osa mua ja mun tarinaani.

Mun mielestä arvet on kauniita. Oli ne sitten, vatsassa kun olet saanut elämäsi kalleimman aarteen, tai ihan vaan sen takia kun vartalosi on matkan varrella muuttunut, ne ovat silti kauniit.
Oli sitten arpi missä vaan vartalossasi, esimerkiksi leikkauksen takia, niin hitto se on kaunis.

Arvet ovat kauniita ja ne kertovat tarinaa. Ne kertovat tarinaa, että selvisit jostain. Ne kertovat tarinaa, että olet ollut vahva ja rohkea. Ne kertovat tarinaa, josta olet selvinnyt.

Joten älä ikinä häpeile arpiasi.

Mä järkytyin myös siitä, kuinka pienelle ihmiselle haukutaan toista lihavaksi.
Jos ihminen on isokokoisempi, niin sanoisitko sä automaattisesti lapselle toisen olevan hyi ja lihava, jos se ei vastaa sun kauneusihannettasi?
Saakeli ku mä en vaan voi ymmärtää tuota kommenttia argh.

Ja paljon ihmetellään miksi tai miten lapset osaavat olla niin julmia toisilleen, mistä ne onkaan keksinyt kaikki solvaukset mitä suustaan päästävät, mutta jos kasvatus on tämän kaltaista kotona ja muista ihmisistä puhutaan noin, niin sitten en kyllä yhtään ihmettele. Lapsella on niin äärettömän hyvä muisti, varsinkin kun kuulee jotain todella erikoista vanhempansa suusta.

Enkä nyt todellakaan yleistä mitenkään, että kaikki opettaisivat tällaisia asioita lapsilleen.
Mä olen puhunut monen ystäväni kanssa, joilla on lapsia, ja on ihana kuulla kuinka he ainakin kasvattavat lapsistaan avarakatseisia ihmisiä tähän elämään. <3

…………………………………………………………………………………………………………………………………………….

Mä sanoin heti tän tapahtuman jälkeen, kuinka mä olen sinut itseni kanssa ja joku toinen on voinut kerätä koko kesän rohkeuttaan, että uskaltaa tulla rannalle ja tämmönen tapahtuma vois romuttaa toisen täysin.
Mutta kyllä se loppujen lopuksi on aika koville ottanut myös mun kohdalla.
Kyllä noi sanat, yhdistettynä tän hetkiseen kipuun, herättää mussa semmosen puolustusmekanismin ja menen kuoreeni, koska mä pelkään niin paljon hylätyksi tulemista ja etten ole tarpeeksi hyvä.

Koen menettäneeni niin paljon kivun takia. Niin ihmisiä, kuin hetkiä ja asioita, niin helvetisti kaikkea.

Ja kyllä. Mun selkäni on särkenyt tässä jonkin aikaa äärettömän paljon ja sekin on särkenyt mun sydämeni ja siksi musta ei ole täälläkään hetkeen kuulunut.

 

Moni sanoo, kuinka tiedän olevani upea ja hyvä just tämmösenä, niin koita vaan saada ne sanat menemään toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta olisipa se niin helppoa.
Mun kehonkuvani ei todellakaan oo rakentunu sormia napsauttamalla, ei todellakaan. Se on helvetinmoisen duunin takana, että oon voinut katsoa peiliin ja tykätä siitä näystä. Mutta nyt koen näkeväni ihan eri hahmon peilissä, kuin viikko sitten ja se on vain ja ainoastaan sen naisen sanojen takia.

Nyt on ollut rasismi ja black lives matter -liike pinnalla ja mä haluan sanoa tähän sen, että kaikki elämät on merkityksellisiä.

Mä uskon, että mustilla bokseilla ja ne mustat storyt , jota jaettiin instassa, niillä on merkitystä.
Niillä tätä liikettä viedään eteenpäin. Mutta suurimpana merkityksenä nään ääneen puhumisen. Ja varsinkin sen, että puhutaan ääneen kaikenikäisille lapsille asiasta. Lapset, on meidän tulevaisuus. Tulevaisuudentoivo.
Sillä on merkitystä, että kasvatetaan meidän lapsista, jos ei ole omia lapsia, niin meidän kummilapsista, sisarusten lapsista, ystävien lapsista, me kasvatetaan niistä avarakatseisia ihmisiä.
Me normalisoidaan asioita ja puhutaan avoimesti ja kunnioittavasti jokaisesta ihmisestä.

………………………………………………………………………………………………………………………………………..

Ja haluan sanoa sen, että mun ei oo tarkotus nyt jeesustella ja väittää etten ikinä itse sanois pahasti tai väärin asioita.
Me ollaan kaikki ihmisiä ja aina ei voi sanoa niitä oikeita sanoja, ei todellakaan.
Välillä sanoo rumasti ja välillä sanotaan asiat väärällä tavalla. Ja se on ihan inhimillistä.
Mutta esimerkiksi tämä tapahtuma, joka mulle tapahtui, niin tämä nainen sanoi sen jotenkin niin tuntella. Jotenkin niin sellaisella äänenpainolla, että se viilsi syvältä.
Toivon kuitenkin hänen tajunneen sanansa, korjanneen asian lapselleen ja kertonut elämästä, kuinka arvet kuin muutkin muhkurat siihen kuuluvat.

…………………………………………………………………………………………………………………………………………

Tän tarinan suurin opetus on se ja mitä tää sai mut miettimään ja ajattelemaan, on ehdottomasti se, että mieti mitä suustas päästäs ja varsinkin, kenelle päästät ja kenen kuullen päästät sanasi.

Mun mielestä lapsen sanavarastoon ei kuulu hyi, ruma tai lihava, koskien ainakaan toista ihmistä.
Ruoka voi olla hyi ja vaate ruma, mutta ihminen ei.
Mä olen niin pahoillani niiden lasten puolesta, jotka joutuvat kuulemaan vanhemmiltaan kamalia sanoja toisen ulkonäöstä.

IKINÄ ei voi tietää, mitä toisen ihmisen päässä liikkuu, mitä myrskyjä siellä pinnan alla voi tapahtua ja siksi, tämmöset kommentit ja sanat voi rikkoa ihmisen täysin.
Joku on oikeasti ehkä pitkään pitkään pitkään miettinyt, uskallanko mennä rannalle ja sittenkun menee ja kuulee noi sanat, se voi saatana sattua niin paljon.
JOTEN olkaa hyviä toisillenne ja sinä kenellä on pieniä lapsia tai oot lasten kanssa tekemisissä, normalisoi asiat.
Normalisoi vartalon muodot, normalisoi jäljet vartalossa, normalisoi erilaiset ulkonäöt, erilaiset ihonvärit.

Opettakaa niille lapsille, että kaikki ollaan kauniita ja hyviä just omana itsenämme, niin he kuin kaikki muutkin.

 

<3 Juulia

9

Vastaa