Heipä hei kaikille!
Kiva kun löysit tiesi tänne taas.
Mitä sulle kuuluu? <3
Mä tulin tänään tänne kirjottelemaan, koska mulla tulee kuukauden päästä 30vuotta mittariin ja oonki miettiny paljon menneisyyttäni sen tiimoilta.
Oon miettiny mitä sanoisin 15vuotiaalle Juulialle, joka oli niin kova. Joka rakasti juhlimista ja ulkona olemista, jolle oli niin tärkeää sopia joukkoon.
Jolle uskoteltiin, että oon aina liikaa jotain ja aina liian vähän jotain.
Mä haluisin puhua hänelle siitä, kuinka olin kaikille niin mukava, mutta unohdin olla sitä itselleni tai perheelleni.
Kuinka mulla oli aina saldoa puhelimessa tai kahisevaa lompakossa, sitä ei olisi silti aina tarvinnut jakaa muille. Mä olen niin monet laskut ja tavarat ostanu kavereilleni, joilta en saanut ikinä mitään takaisin.

Mä rakastin niin paljon ihmisiä, mun ystäviä, mutta unohdin rakastaa itseäni.
Mä olin naiivi ja ajattelin, että mun kuuluukin olla sellainen.
Ajattelin, että mun kuuluu ja pitää myötäillä kaikkia ja halusin olla pidetty. En ymmärtänyt todellakaan aina parastani ja sen seurauksena tein PALJON huonoja valintoja.
Mä olen satuttanut ja mä olen tullut satutetuksi.
Välillä kuitenkin kadehdin huolettomuuttasi.
Et ressannut rakkaudesta, koska aina olet tiennyt sen tulevan kun on oikea hetki.
Oikeastaan, et ressannut ikinä mistään. Olit ylpeä ja itsevarma siitä, mitä sä olet.


Jotkut joskus sanoivat mun olevan kiltteyden ruumiillistuma, kuinka Jultski oli kaikkien kaveri, mutta välillä se oli järkyttävää showta. Olin mitä en oikeasti halunnut olla, mutta oli tärkeää olla näyttämättä heikkouttaan tai muutakaan, etten olisi muka sopinut joukkoon.
Muistan, kuinka monet sanoivat olevansa kateellisia mulle, mutta se ei todellakaan ollut helppoa olla Jultski.
Oon tämänkin kaiken vasta terapiassa ymmärtänyt.

Jos voisin, mä sanoisin sille 15vuotiaalle Juulialle, että se on ok erottua joukosta.
Haluisin myös sanoa tuolle Juulialle, että kun ikää tulee, niin enää ei todellakaan olla miellyttämisen haluisia. Aikaa ei kuulu hukata ihmisiin, joista ei tykkää, tai tehdä asioita joita ei halua.
Se 15v Jultski hukkasi paljon aikaa myrkyllisiin ihmissuhteisiin, juhlimiseen ja perseilyyn.



Toivoisin, että voisin varoittaa ja kertoa sille nuorelle Juulialla tulevaisuuden myrskyistä.
Kuinka oon kärsinyt kivun takia niin paljon ja pelännyt, että sen taistelun häviän.
Pelännyt, että en selviä sydänsuruista.
Kuinka on paljon muitakin tapahtumia, jotka saivat mut ajattelemaan, olisiko oikeasti parempi jos mua ei olisi, pitäisikö mun luovuttaa.
Toivoisin, että voisin varoittaa ja kertoa sille nuorelle Juulialle tulevaisuudessa valittavista teistä.
Teistä, joita pitkin ei kannata mennä, jotka kannattaa kiertää kaukaa.
Lyhyt matka, nopea tie tai vihreämpi nurmi naapurilla on harvemmin se tie onneen. Onnistuakseen pitää tehdä hitosti duunia ja mennä sen mutkikkaan labyrintin läpi, vaikka se viekin pidemmän ajan ja joskus pitää kääntyä takaisin, se tulee silti olemaan oikea reitti.
Kaikesta kokemasta huolimatta, sä tuut selviämään kaikesta, vaikka aluksi tuntuu että et selviäisikään.
Mä haluisin sanoa, sille nuoremmalle Juulialle käsi sydämellä, mä olen ylpeä sinusta.
Rakkaudella,
Juuliasi
Ps. Usko tai älä, susta tulee kotihiiri.
3
Emmä kestä tätä näitä kuvia! 😀 Toi tyyli oli niiiin kaikilla 😀 harmi ku mun läppäri hajos sillo ku olin 19 ja KAIKKI kuvat katosi..byhyy… Ihana sinä <3
Mulla jossain vaiheessa kans poistu lähes kaikki kuvat, mut joitain vanhoja helmiä on jäljellä hahaha! Mut onhan noi ihan JÄRKYTTÄVIÄ XD Mut hyvät naurut sai haha!