Rikkaus

Rikkaus.
Mitä sä ajattelet rikkaudesta?

Monelle siitä tulee varmasti ensimmäisenä mieleen, että joku on rahallisesti rikas.
Kyllä se minullekin tulee lähes ensimmäisenä mieleen, mutta olen lähiaikoina miettinyt muita asioita liittyen tähän rikkauteen ja nyt ollessani yövuorossa, kuuntelen puhelimestani musiikkia ja yhtäkkiä sieltä alkoikin soimaan Johanna Kurkelan – Prinsessalle biisi ja se on mulle äärettömän merkityksellinen kappale.

Ai miksikö?
Huh kyyneleet valtaavat silmäni.

Haluan pohjustaa aluksi tätä tarinaa.

Kauan olen mitannut elämääni ja omaa arvoani sen mukaan, mitä ja miten minulle tehtiin ja mitä minulta vietiin. Kuinka tuntuu, että olen jäänyt monessa asiassa kiputaipaleeni takia jälkeen muista.

Koen, että multa vietiin alku pätkä aikuisuuttani. Multa vietiin mielenterveys. Multa vietiin normaali tapa olla ihmisten lähellä.
Kuinka olen joutunut hyvästelemään monia rakkaita ihmisiä, kun en ole jaksanut taistella heidän puolestaan, enkä mä ollut taistelun arvoinen.

Kuinka tuntuu epäreilulta, kuinka jotkut kokevat enemmän tuskaa kuin toiset. Enhän minä tuskaa kenellekään toivo, mutta välillä toivon, ettei olisi tarvinnut kaikkea kokemaa käydä läpi.

Ja olinkin valmis luopumaan elämästäni, koska tunsin olevani täysin arvoton. Aivan nolla. Mulla eikä mun elämällä ole minkäänlaista arvoa.

Näihin tunteisiin se Johannan biisi liittyykin.

2015 kirjoitin kirjeen ystävälleni Annelle ja Lindalle kirjeet, jossa pyydän anteeksi, etten jaksanut enää seuraavaan päivään. Pyysin heitä kilistelemään, kun he miettivät menneisyyttämme. Mistä kaikesta olemmekaan selvinneet ja millaisia muistoja olemme tehneet, kuinka monet naurut nauraneet.
Mutta halutessaan ymmärtää minua, heidän pitäisi kuunnella tämä prinsessalle biisi.

Onneksi kuitenkin pystymme vielä kilistelemään monet kerrat yhdessä ja teemme uusia muistoja mieliimme ja sydämiimme.

Nyt itkettää taas, se että vietimme juuri aivan täydellisen viikonlopun yhdessä ja huusin onneani ääneen. Halusin kaikkien tietävän kuinka onnellinen ja kiitollinen heistä olen.
Täydellinen viikonloppu ei kuitenkaan loppunut täydellisesti. Ajoin peurakolarin.

Olen kunnossa, mutta juurikin olin miettinyt kaikkia yhteisiä hetkiämme sekä sitä, että onneksi en luovuttanut aikoinaan, ja olen miettinyt jos se olisikin nyt tähän päättynyt? Nyt kun en ikimaailmassa olisi halunnut luopua elämästäni, tulevaisuuden toiveista ja unelmista?

Onneksi voin vain jossittella ja torua itseäni edes näiden asioiden ajattelusta, mutta kyllä tässä on vuorokauden sisällä käynyt kaikki tunneskaalat läpi.

Tiedättekö, kun taas vaan korostuu mielessä se, että raha ei ole vain sitä rikkautta.

Rikkautta on läheiset ihmiset. Turvallisuus. Että, pystyt olemaan oma itsesi. Voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin, koska se merkitsee niin monia eri asioita. Se voi merkitä jokaiselle ihmiselle ihan eri asiaa.

Itse en ole ollut ikinä rahallisesti rikas.

Mutta olen niin rikas ympärillä olevista ihmisitä, jotka ovat hoivanneet ja rakastaneet. Vieneet suihkuun ja vessaan, kun itse en pystynyt nousemaan. Ruokkinut ja välittäneet. Antaneet minulle voimaa selvitä kaikista murheista ja suruista. Ovat antaneet minulle syyn elää.

Vaikka ikinä en ole ollut rahallisesti rikas, rakkauden takia mulla on aina ollut rahaa lentolippuun ja varaa tehdä kaikkeni sen puolesta.

Joskus luulin, että rakkautta on vain kahta lajia. Jonka puolesta tappaa, tai jonka puolesta kuolisi. Mutta mun elämässä on niin monta rakkautta, jonka takia haluan elää ikuisesti, koska ei halua yhteisen ajan päättyvän ikinä.

Nyt näen myös elämäni rikkautena.

Kaiken kokeneena ja kipukroonisena ihmisenä osaan rakastaa. En tarkoita tai väitä, että osaan rakastaa paremmin kuin joku toinen, mutta mä osaan nähdä ja osaan nauttia semmosista pienistä asioista, mitä kaikki ei ehkä näe.

Koen, että mulla on enemmän tuntosarvet pystyssä ja mä en oo voinu pitkään aikaan pitää mitään itsestäänselvyytenä, en kävelyä en tanssia, niin mä osaan kunnioittaa, rakastaa ja iloita pienestä. Enkä mä edelleenkään ole rahallisesti rikas, mutta mun sisin on mun rikkauteni.

Koen, että mulla on enemmän syvyyttä asioihin ja en hetkahda pienestä, koska en oo voinu elää täydellisyyden illuusiossa.

Koen, että mä en pelkää vastoinkäymisiä. Ja mä oon nyt valmis taistelemaan toisen puolesta.

Mutta tärkeintä, mä olen aina valmis taistelemaan itseni puolesta. Mun todellisen, rehellisen, kipeän, HELVETIN ARVOKKAAN ja uskomattoman elämän puolesta, joka on rikkautta jolla on pohjaton arvo, jolle ei löydy hintaa. ❤

<3 Juulia