Meinaa itsensä rakastamisessa ja hyväksymisessä?
Heippa hei kaikki pitkästä aikaa. <3
Oon tässä yövuorossa just ja olin pakannut tänään jo aikaisemmin laukkuni mihin olin napannut kannettavani mukaan, jos mulle tuleekin olo purkaa sydäntäni.
Sitten sain ihanalta blogimammaltani Alonalta viestin, joka liittyi juurikin tämän blogin hengissä pitämiseen. Olen ollut sairauslomalla ja nyt mulla on täysi lista töitä, sitten pitäisi alkaa suunnittelemaan ja kirjoittamaan ja tekemään opparia, niin riittääkö mulla rakkaus ja intohimo tän pitämiseen?
Mä olen saanut tätä kautta äärettömän paljon ja nimenomaan näiden tekstien kautta, uskomattomia mahdollisuuksia päästä lehtiin ja saada ääneni kuuluviin.
Siksi olen tästä niin onnellinen ja kiitollinen, että olen saanut tätä tehdä. Mutta toistaiseksi tämän blogin tulevaisuus on vähän varjossa. <3
Mutta sitten aiheeseen, josta haluan kirjoittaa teille. Meinaa näitä itserakkaus juttuja.
Usein multa kysytään sitä, miten musta on tullut se, mitä just nyt olen. Mistä olen löytänyt sen valon ja voiman ja rohkeuden, tehdä ja kirjoittaa ja puhua just niistä asioista mitä mä teen. Tämä ei oo todellakaan tapahtunut sormia napsauttamalla, vaan tämä prosessi ja tämä matka, jonka oon käynyt läpi, on ollut äärettömän pitkä. Välillä mennään pari askelta eteenpäin ja sitten taas kymmenen askelta taakse päin. Mutta se kuuluu tähän matkaan. Olishan se mahtavaa, että se olisi helppoa, mutta koen myös kasvaneeni tässä prosessissa niin paljon, että jos se olisi tullut liian nopeasti, niin olisiko se pysyvä muutos? Vähän niinku pikadietit, kilot karisee, mutta sit ne myös iskee takaisin kahta kovempaa vatsamakkaraan, niin koen että tämä on vähän samanlainen matka ja pysyvä muutos vaatii sitä aikaa ja rakkautta.
Meillä kaikilla on omat elämämme ja omat menneisyytemme, joka on muokannut meistä meidät ja siksi asiat, jota mä olen tehnyt ja kokenut olevan mun polulla tärkeitä steppejä, ei ehkä jostain toisesta tunnu miltään eikä hän saa siitä irti, mitä mä saan. Siksi onkin tärkeää taas muistaa, että me ollaan yksilöitä. <3
⇒ Mun uuden elämän alku tapahtui 2vuotta sitten, kun tapasin kuvaajan nimeltä Pia.
Mä oon aina ollut kova digikameroiden käyttäjä ja oon tykännyt ottaa itsestäni kuvia, mutta ensi kertaa menin ammattilaisen kameran eteen ja ymmärsin sen voiman paljon syvemmin.
Kun ottaa itsestään selfieitä ja katsoo itseään peilistä, näkee itsensä oikeastaan vaan siitä yhdestä samasta kulmasta. Mutta kun meni kameran eteen, näin itseni niin, miten muut mun ympärillä olevat ihmiset näkevät mut ja ymmärsin, aivan uudenlaisella tavalla arvoni ja kauneuteni.
Eli ehdottomasti suosittelen jokaista menemään kameran eteen, ja KYLLÄ, mäkin ajattelin, ettei musta saa hyviä kuvia, MUTTA PASKAN MARJAT!!! Hiton upeita kuvia tuli, jotka voimaannuttaa ja muistoja joihin on ihana palata uudelleen ja uudelleen. Olkaa avoimin mielin. <3
⇒ Mun mielestä niin lähipiiri, kuin sosiaalisen median seurattavat ja toiminnat pitää olla semmoset, ettei kukaan keräännytä sulle mitään paineita mistään. Ole niiden ihmisten lähellä, jotka tekee olosi hyväksi. Seuraa ihmisiä, josta saat voimaa ja inspiraatiota, äläkä hukkaa hetkeäkään aikaasi ihmisiin jos tunnet kateutta tai muuta pahaa mieltä tätä tyyppiä kohtaan.
Ympäröi itses hyvillä tyypeillä. <3
⇒ Se on ihan ok, jos sulla on huono päivä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että koko elämä olis huonoa. Tai jos yhtäkkiä vaaka näyttäsikin +5kg, niin se ei muuta millään tavalla sun ihmisarvoasi. Me ollaan niin rajuja itseämme kohtaan, mutta ymmärtäväisiä toisia ihmisiä kohtaan. Sun pitää opetella antamaan itsellesi samanlaista rakkautta ja armollisuutta kuin muillekin ja oikeastaan, sun pitäisi antaa itsellesi extra paljon rakkautta.
⇒ Mun mielestä itselleen nauraminen ja itseään kehuminen on myös tärkeitä asioita.
Kaikkea ei kuulu ottaa niin vakavasti ja mitä siitä saat, jos katsot peilistä itseäs ja vaan mollaat itsesi? Mitä jos kerrankin katsoisit peiliin ja ajattelisit vaan ”Ai että tää aamupörrö näyttää mulla seksikkäältä” tai ”hitto mä näytän hyvältä tää mekko päällä” ?
Itsensä kehuminen ja itselleen nauraminen on merkki terveestä itsetunnosta. Sun ei tartte heti toitottaa rakkautta itseäsi kohtaan, mutta kehu ja ihastu ja sitten rakastu. <3
⇒ Monelle, kuin mulle myös ehkä vaikeinta on luopua semmosesta tutusta ja turvallisesta ja mennä sinne epämukavuusalueelle ja siksi tälle matkalle on vaikea lähteä. Mutta koen että se on myös äärettömän tärkeetä. Mikään ei tuu muuttumaan, jos ei oo valmis asioita muuttamaan. Ja yleensä nää itserakkausjutut vaatii sitä, että teet jotain uutta, että pääset tälle matkalle lähtemään.
⇒ Mutta ehkä tärkeintä on kuitenkin puuttua siihen asiaan mikä mättää. Miks sä tunnet niin miten tunnet. Miten ne solmut voitaisiin avata, mitä pitää muuttaa, että asiat muuttuvat? Voisitko muuttaa reaktiotasi, tunteitasi tai mielipiteitäsi jossain asiassa?
Mä pidän sitä äärettömän tärkeänä, et jokainen ihminen kävisi edes joskus elämänsä aikana terapiassa. Koska jos sä olet kantanut painavia asioita pitkään mukanasi, niin ei se paino yksinään sun olalta tipu. Sä tarvit siihen apua ja se ei oo heikkouden merkki, vaan avun hakeminen ja avun vastaanottaminen on ääretöntä voimaa.
Meijän pitäis muistaa tässä maailman tilanteessa, pandemian jyllätessä ja monen asian muuttuessa, että meijän elämän tarkoitus ei oo tuomita itseämme tai vieressä istua. Meidän ei kuulu haukkua ketään, mutta meidän ei myöskään kuulu käyttää kallisarvoisia voimiamme itsemme haukkumiseen.
Meidän tehtävä on elää. ELÄÄ TÄYSILLÄ. Meidän kuuluu nauraa, hyväksyä, hassutella, rakastaa, ja olla läsnä.
Rakkautta päiviisi.
<3 Juulia
4
