Minä ja kuningas alkoholi

No mutta heipä hei ja ihanaa vapun jälkeistä elämää! <3
Toivottavasti teillä meni vappu hyvin.

Ite otin aivan ja täysin iisisti ja oon vaan nukkunu pitkät yöunet ja harjoitellut käyttämään kameraa, jonka ostin blogikollega Pauliinalta <3
Mä olin jo aikaisemmin katsonut, että Pauliina asuu lähellä mua ja oli kyllä hänellekin iloinen yllätys, että poselandin porukka on vahvistunut yhdellä uudella satakuntalaisella ja sovittiinkin, että voidaan jatkossakin nähdä ja vaikka kuvailla yhdessä. JA! Ollaanhan me samalla alallakin, että ties vaikka meistä tulisi joskus työkavereitakin.
Tosiaan, ensimmäistä kertaa nähtiin Pauliinan kanssa torstaina ja jäi kyllä super hyvä mieli meijän tapaamisesta. Tuli vaan parempi mieli tästä koko blogihommasta, kun nää ihmisethän on siellä ruudun toisella puolella aitoja ja oikeita ja huippu hyviä tyyppejä. En malta odottaa, että pääsisi näkemään muitakin tyyppejä. <3

 

Mä halusin puhua näin vapun jälkeisten tunnelmien jälkeen, mun alkoholin käytöstäni millaista se on ollu ja mimmosta se on nyt. Tai oikeastaan ajatus tästä aiheesta heräsi sen seurauksena, kun mun ystäväni Janette lähetti kuvan tekemistään munkeista ja sanoin hänelle, että ”Ajattele että nyt halutaan vaan syödä mättöä ja sillon joskus oltiin viinapullot huulilla jo tähän kellon lyömään”, ei todellakaan tullut ennen kuuloonkaan, että joku juhlapyhä oltais oltu kuivin suin.

Mun lähipiirissä on paljon alkoholin käyttöä ja alkoholi ongelmaakin, ja jos se ongelma geeneissä periytyy, niin sitä geeniä kyllä mun veressäni virtaa ja paljon.
Tässä tekstissä en kuitenkaan keskity, muiden mollaamiseen tai arvosteluun muiden juomisesta, keskityn vain ja ainoastaan omaan käyttööni ja millaisia fiiliksiä ihan yleisesti alkoholi mussa herättää.

Tämä on vappuna 2011 otettu. Jenni ja meikä! Tällön tapahtu vaikka mitä häröä, mitä ei todella voi sanoa ees ääneen hahaha

 

Mä alotin juomisen tosi nuorena. Mun porukoilla ei oo ikinä ollu viinakaappia, et oisin voinu tehdä mitään omia mixauksia (HYVÄ NIIN), sillon kuitenkin olin niin kade kun muut harrastivat sitä haha.
Mä oon aina liikkunu missä milloinkin eri porukoissa ja pitkin maita ja kyliä ja aina on ollut jonkun sisarus, tai joku hakija ketä sitä viinaa on hakenut. Eli viinan saaminen, se ei oo ollu mikään probleema saada sitä. Siks se varmaan menikin aina siihen juomiseen, kun tunsi olevansa niin cool kun sitä veti.

Joka maanantai aloitti sen lähtölaskennan ja odotti perjantaita, että sai sitä viinaa koneeseen.
Alkoholi oli osa mun jokaista viikonloppua, monen monen monen vuoden ajan.

Lisa-Maria <3 Mun yks vakkari juopottelukamu, mutta myös vanha ystävä, joka on aina ollut tukena hyvän ja huonon hetkellä. Ei nähdä enää niin usein, mutta viimeksi kun nähtiin niin kiitettiin kyllä toisiamme siitä, että ystävyytemme on edelleen vahva ja kuinka hyvä toisen lähellä oli ja kuinka oikeasti jatkettiin just siitä mihin viimeksi jäätiin. Tällä reissulla oltiin Ruissalossa telttailemassa ja ryypiskelemässä ja sillon päädyin naku uinnille jonkun tuntemattoman äijän kanssa keskellä yötä ja menin litimärkänä telttaan nukkumaan………. Tuli muuten aikamoinen flunssa sen jälkeen…….

 

Ja siis… Mä oon ollu ihan hirveä nuori. Oon jääny lukuisia kertoja poliiseille kiinni hallussa alkoholia ja onhan niistäkin sit tullu lukuisia ilmoituksia. Oon sammunu lukuisia kertoja ties minne ja yks suosituimmista paikoista oli mun ystävän Lisa-Marian wc. Siellä mä kattelin ku lamput vaihto väriä ja ai että ja sit tulikin uni. Mää olen saanut turpaani kännissä, mä olen rikkonu lakia monesti kännissä. Mä oon nukkunu ulkona nurmikolla kännissä. Mä oon siis aivan käsittämättömiä juttuja tehny kakarana, kun oon ollu humalassa. (Ja nyt äiti kun sä luet tätä, niin sun ei tartte soittaa mulle ja kiljua)

Ai saakeli, ne lukuisat ja lukuisat kosteat mökkireissut tai reissut Lahteen ja laivalle ja joka paikkaan ja sitä viunaa tuli niin paljon vedettyä, ettei mitään rajaa.
Mutta ehkä sitä tuli siks vedettyä, koska ei ollu nevö evö mitään krapulaa, toista se on nyt………. Nykyään ollaan puol viikkoa toimintakyvyttömänä.

Mulla ei oo myöskään mitään itsesuojeluvaistoa, kun oon humalassa. Oon menny moniin tappeluihin väliin ja saanut ite turpaani ja sen jälkeen saanutkin tappouhkauksia. HUH.
On muuten myös yks lähestymiskieltokin tullu hommattua yhelle tyypille, että että.. Kyllä sitä on saakelisti tapahtunu.

Näiden kanssa on kyllä tullu kans kohellettua ties mitä kaikkea…. Tapeltu ja rakastettu ja käyty ja tehty vaikka mitä. Näitä naisia ja meidän yhteisiä hetkiä kyllä kaipaan. Jokainen aivan saatanan upeita ja menestyviä naisia ja osasta tullut aivan uskomattomia äitejä joita katson ylöspäin. <3

 

Ja näin suoraan, mutta rumasti sanottuna, oon ollu ihan sika mun vanhemmillekin. Muistan kaikki rumat jutut mitä oon tehny ja valehdellu liittyen alkoholiin.

Kuitenkin hauskaa on se, kun alotin bloggaamaan ja sanoin sen mun perussitaattini, että ”opiskelen ihmiseksi, jota mä olisin nuorena tarvinnut elämääni”, niin mun äitini kysy mitä se tarkoittaa ja sanoin, että kyllähän se nyt perkele tietää minkälainen oon ollu. Mut se ei edes muista enää kaikkea. Parempi siis niin, mutta se tuntu itsestä niin oudolta, kun muistan tasan tarkkaan kaiken ja sit hän vaan oli ”No et sää niin paha ollu” ja sillon ollaan välillä tapeltu, ku mitkäkin näistä asioista.

Mun mielestä se on siis todella käsittämätöntä myös, kuinka paljon oon oikeasti esimerkiksi rahaa saanut mun vanhemmilta nuorena, että oon pystyny rahoittamaan kaiken juomisen. Sekä mulla tuli myös tupakka tosi nuorena kuvioihin. Oon monesti sanonut mun ystäville, että herran jumala oikeasti, kuinka paljon mun vanhemmat on antanu mulle pätäkkää. Ei mulla tuu varmaan ikinä olemaan semmosia varoja antaa omalle lapselle, enkä kyllä antaisikaan niin paljoa rahaa.

Tää on ehkäpä 2006-2007 uudeltavuodelta. Mua vähän harmittaa (NOT) ettei oo nyt vanhempia kuvia jakaa teille.

 

Miks mä sit join? Rakastin nousuhumalaa. Se kuinka tuntee olevansa kuolematon ja maailman hauskin ihminen ja siis kaikki on vaan niin hauskaa ja siistiä.
Mä myös tunsin kuuluvani johonkin tosi cooliin porukkaan, koska mä join.
Mä kiersin kaikki vkl bileistä toisiin ja join ja mut tunnettiin kaupungissa Jultskina, se oli niin hienoa. HAHA en kestä.
Mut se on karu totuus, että joskus halusin miellyttää hirveästi ihmisiä, enkä välttämättä uskaltanut olla se oma itseni. Mulle merkitsi enemmän se, mitä enemmän tunnen ihmisiä niin tunnen olevani jotenkin parempi. Ja nyt taas sekin ajatus on kääntynyt ihan päälaelleen, koska ehdottomasti enemmän ratkaisee se laatu kuin määrä. Aivan ja täysin ehdottomasti.

 

Onks teillä muuten jotain juomia, mitä ette vois enää todellakaan juoda?
Mulla semmosia on gin lemon, persikka koskenkorva, mango ofelia….. HYI KAMALA tulee ihan pahaolo pelkästä ajatuksesta.

Ruisrock on ollu kyl aina vuoden kohokohta. Sinne kuljetettiin viinaa niin rintaliiveissä kuin pikkareissa.

 

Aluksi ja nuorempana alkoholi oli mulle lähinnä semmonen, että mä olen cool ja tää on vaan hyvä juttu. En ymmärrä miten se on voinu olla coolia, kun on ollu lamppu aivan pimeenä ja selittänyt ties mitä kenelle ja seuraavana päivänä et muista mistään mitään ja loppujen lopuksi löytää takaraivostaan kuhmun, että jaa tämmönenkin on tullu hommattua. MUN MIELESTÄ TÄÄ ON IHAN HIRVEETÄ!!! En halua saakeli muistella ees noita vuosia hyi.

Mut vuosien kuluessa, alkoholista tuli loppujen lopuksi mulle pakokeino, millä oon yrittäny peitellä ja unohtaa pahan oloni tai oon yrittäny unohtaa kipuni.
Tuntuu muuten hassulta, kuinka monesti oon jeesustellu mun ystäville ”Mä en ainakaan jois kotona yksin kuin tyhmää ja noloa se on”, mutta mun pahimmassa kipupiikissäni 2015 mä käytin lääkkeitä ja join yksin. Kuinka niiden yhteinen vaikutus sai jälleen sen kuolemattoman olon vahvempana, kuin silloin nuorempana. Kuinka jäi koukkuun siihen hyvänolon tunteeseen, että on painoton ja ilman kipuja.

Mutta siitä mä pelastuin.
Kiitos sille ihmiselle, jonka kädet oli, kuin suojelusenkelin siivet mun ympärilläni ja sai mut valitsemaan toisen polun.

Uskokaa tai älkää, tää kuva on otettu sillon kun elin tosi synkkää aikaa elämässäni kipujen kanssa.

 

Alkoholi ei ole enää mun elämäni kuningas.

Mun tän päivän alkoholin käyttö on tosi vähäistä. En todellakaan lasiin sylje, jos mulle viiniä tarjotaan, niin sitä otan. Mutta mä en todellakaan enää kuulu siihen porukkaan, joka suunnittelee viikko tolkulla jotain yhteistä dokausreissua. Ei ei ei. Ennemminkin jos on joku puhe, että ”Tuo vkl sit nähään ja juodaan” niin ei todellakaan tee mieli sillon juoda.

Ja oikeastaan tänä päivänä mä pelkään alkoholin käyttöä. En halua olla tilassa, etten pysty kontrolloimaan itseäni. Mä en kaipaa sitä nousuhumalaa. Mä en ylipäätään kaipaa humalaa. Mä en todellakaan kaipaa baaria.
SIIS!!! Kotibileet ja oma lattia, tanssilattiana, niin se on parasta. Mä rakastan sitä, kuinka voin puhua normaalisti mun ystävien kanssa, eikä tarvitse mennä baariin huutamaan. Ilta menee aina piloille baariin mentäessä, koska yks kaveri lähtee tohon suuntaan, toinen tonne ja kolmas tonne.
Ja mä myös pelkään humalaisia miehiä. Tai ahdistun tosi helposti humalaisista miehistä, omien menneisyyden mörköjen takia, niin en siksikään viihdy baarissa yhtään.

MUTTA!!! Se mikä mua harmittaa ENITEN tän päivän maailmassa on, että monelle juominen on täysin ookoo ja semmonen hyvä ja normaali juttu, ja kohtuukäytössä se onkin ok.
MUTTA sitä oudoksutaan ja kyseenalaistetaan enemmän, jos sanon, että en halua juoda. Juomaa lähes väkisin tyrkytetään ja tuntuu, ihan kun maailmassa ei olisi muuta tekemistä, kun juominen.

Sitä mä en ymmärrä.

Kyllä mun elämässä on edelleen hetkiä myös, kun tilanne vaatii sen oluen tai perkele koko viinipullon. Tää kuva on otettu sinä päivänä, kun sain tiedon että pääsen opiskelemaan Poriin sosionomiksi. <3

 

En kuitenkaan halua arvostella, enkä arvostelekaan kenenkään alkoholin käyttöä. Nää on vaan ja ainoastaan mun mielipiteitä ja ajatuksia.
Oon itse tosi onnellinen, että alkoholi ei enää mun elämään kuulu tärkeänä asiana. Sitä on välillä kiva ottaa hiukan, mutta pärjäisin ilmankin sitä.

HAHA Mun on pakko kertoa, näin lopuksi hauskimmasta letkautuksesta, minkä oon ikinä kuullut liittyen alkoholiin. Eli nyt seuraa loppukevennys.
Joskus olin saanut Pink cat pullon ja otin sen ylpeänä mukaani ja ajattelin, että tänään vedetään kännit. Tapasin ekaa kertaa mun ystävän Jasminin sinä iltana ja mainitsin mulla olevan pink cat pullo mukana ja hän kysyi multa ihan tosissaan ”Ai, onks se jotain hajuvettä” HAHAHA en ikinä unohda sitä, koska siitä alkoi meidän ystävyytemme. Aina tulee kyllä hymy huulille ja naurahdus kun miettii tuota hetkeä. <3

Mutta muistakaaaaaaa! Jos juotte alkoholia, juokaa vastuullisesti.
Älkää juoko ryhmäpaineen takia, tai jos itse ette sitä oikeasti halua.
On ookoo juoda, mutta on myös enemmän kuin ookoo sanoa EI juomiselle.

<3 Juulia

8

Tällä artikkelilla on 4 kommenttia

  1. pauliina

    Oli ihana nähdä! <3 ja varmasti nähdään jatkossakin!

    1. juulialindstedt

      Jee todellakin <3

  2. Janette

    Mulla on Pisang ehdoton ei! Mä syön Ville Vallattomat mieluummin puikosta, kuin juon lasista ?

    1. juulialindstedt

      HYYYIII Pisang hyi XD todellakin siis mielummin kalorit ruokana ja herkkuina kuin viinana haha

Vastaa