Moikka moi tyypit. <3
Tänään taas mennään jonnekin ihan ihme mietintöihin, mutta LETS DO DISH!
Uskotteko te Jumalaan, Luojaan tai että tuolla yläkerrassa ois joku suurempi tyyppi, joka meitä kattelee?
Tai ootko ikinä pahan paikan tullen ristinyt kädet ja pyytänyt apua ja toivetta, että kaikki kääntyisi parhain päin..
Ite en oo ikinä uskonu, mutta silti oon juurikin noin välillä tehnyt.
Monesti mä olen miettinyt, että miten muka vois olla mitään Jumalaa tai jos on, niin miksi se pistää tietyt ihmiset niin paljon kärsimään ja pistää ne käymään hulluna asioita läpi.
Päällimmäisenä ajatuksena on kuitenkin se, miksi se haluaisi, että muhun sattuu jatkuvasti? Miksei mun kipuni lähde?
Mutta…
Muutettuani Poriin, mun uskoni on ehkä muuttunut.
Mulla on ollut erikoinen tapa, jonka toistan lähes joka ilta.
Mikä se tapa sitten on?
Ennen nukkumaan menoa, istun mun sängyn laidalla, mulla on verhot auki ja katselen taivaalle ja käyn mielessäni tietyt ihmiset läpi ja toivon, että heillä olisi kaikki hyvin ja kuiskaan heille hyvää yötä.
Mun sydämelläni on toive ja pyyntö, että he voisivat hyvin.
Myös usein, puhun mä sitten lapsien saamisesta tai puhun unelmien toteutumisesta, mä aina sanon, että ”jos luoja suo, jos luoja suo” …
En tiedä mihin tää saa mut uskomaan, mutta johonkin kyllä.
Joskus sitä on toivonut, että kun on niin paljon kärsinyt fyysisesti kuin, myös henkisesti, että tulisipa jokin tai joku, tulisipa rakkaus, joka korjaisi mut.
Mutta mun tilanteessa, ainoa, joka mut voi korjata, on mä itse.
Minä, että teen itse itseni eteen duunia.
Ja niin mä aionkin tehdä töitä itseni eteen, mä haluan voida hyvin ja mä haluan toteuttaa kaikki haaveeni ja unelmani.
Mutta tiedättekö mitä?
Mä oon rukoillut.
Mä oon rukoillut, että kaikki se rakkaus, jota mä olen antanut, kaikki se rakkaus olen sydämessäni ja rinnassani tuntenut..
Toivottavasti se on korjannut ja pelastanut jonkun. <3
<3 Juulia
6
