Mä en harrasta ”sitä”.. you know?

Terrrrrrrve kaverrrrrrriiiii <3
EHHEHE Mulla on ärrä vika, niin ton pitäis kuulostaa hirrrrrrveen hassun hauskalta, kun sanosisisisin noin.

Nyt taas hypätään aiheeseen, joka aiheuttaa mun lähipiirissä välillä kummastelua. Ja varmaan aiheuttaa teissäkin nyt haha.

Meinaa aihe joka kummastuttaa on seksin harrastaminen tai oikeastaan, sen tekemättä jättäminen.

Muttamutta, haluan pohjustaa tätä aihetta hieman.
Mä oon siis aina ollu tietyistä asioista tosi avoin, mutta nyt kun mietin mennyttä elämääni, niin mun on esimerkiksi ollu vaikea sanoa mistä mä pidän tai mitä mä haluan seksissä. Alastomuuskin on mulle ollut jostain syystä vaikeaa.
Tai jos pysytään ihan iisimmässä asiassa, niin välillä on jopa ollut vaikea myöntää, kenelle tahansa, mulla olevan kuukautiset.
Ja siis vessajutut on edelleen semmonen, että pistän musiikin soimaan kun menen vessaan, jos siis joku on mun luona haha. Olen niin pöljä kaveri.

Mutta nyt oon kasvanut ihmisenä. Viimeisenä parina vuonna, oon kasvanu tosi paljon ja ymmärtänyt itsestäni paljon uutta.
Oon ymmärtänyt, että en voi saada sellaista seksiä, jota haluan ja josta nautin, jollen sano haluistani ääneen. Oon ymmärtänyt kaiken kaikkiaan kuinka iso ja tärkeä osa puhuminen on parisuhteessa.
Suoraan kertoo ja puhuu puhuu ja PUHUU haluistaan ja tarpeistaan ja ylipäätään, miten muutenkin asiat ovat.
Oon ymmärtänyt keskustelun voiman, sekä voiman jonka itseään kohtaan saa, kun oikeasti rehellisesti käsittelee tunteet, joita pohtii sisällään.

Oon ymmärtänyt, että monet ihmiset elää kunnioittamatta toisen rajoja tai tarpeita, kuin myöskin omiaan.
Monesti ajatellaan, että pitäisi olla tietynlainen ja tehdä tiettyjä asioita, koska muutkin tekee.
Esimerkiksi mä koen aloittaneeni seksielämäni aivan liian aikaisin, koska en halunnut jäädä muista jälkeen. Ja se on aivan ja täysin väärä motiivi hypätä vällyjen väliin.

 

Seksistä ei paljoa puhuta, mutta esimerkiksi mun blogikollega Sonjalla, on blogisarja, jossa hän puhuu seksuaalisuuteen ja seksiin liittyvistä asioista. Kun oon lukenut niitä, niin hitto sekin on ollut puhdistavaa, se on ollu inspiroivaa. Ihanaa kun joku puhuu avoimesti asioista.
Oon joskus itsekin kirjoittanut kivusta ja sen vaikutuksista seksuaalisuuteen, mutta nimenomaan seksistä en ole kirjoittanut, ja siksi päätinkin tehdä sille ihan oman tekstin.

 

Niin seksuaalisuuteen, kuin nimenomaan seksiin liittyvissä asioissa se häpeälista on loputon ja kaikilla on omat epävarmuutensa. Mä en niinkään ole ikinä ollut epävarma kehostani, because I am big and beautiful. Mutta oon ollut epävarma pystynkö kipuilevana toimimaan tietyllä tavalla, vaikkakin sekin olisi vaatinut vaan ääneen puhumista ja kokeilua, jos asian haluaa selvittää, eikä ressata asiaa ja miettiä ”mitä jos, mitä jos ei kuitenkaan”.

Koen, että seksistä on, varsinkin naisille, annettu kuva, että se on tasapainoilua suorittamisen ja nautinnon välillä. Että se olisi vain joko-tai. Kuinka monta kertaa sä olet törmännyt tai päätynyt tilanteeseen, jossa miehelle pitäisi vaan taata nautinnon huippu? Tai kuinka naiset ovat vaan jonkinlaisia seksiobjekteja miehille? Tärkeintä on tuottaa miehelle nautinnon huippu ja seksin jälkeen otetaan ja lähdetään.
Mutta hei HELL NO.

Miks meille on opetettu, että olisi jotenkin väärin nauttia naisellisuudestaan ja kaikesta seksuaalisuudestaan? Miksi nainen ei saisi nauttia seksistä?Seksi on maailman luonnollisin asia ja siitä nauttiminen kuuluu niin naisille kuin miehille. Seksi kuuluu molemmille, kenen kanssa sitä ikinä harrastaakaan. Mutta sekin on enemmän kuin ok, jos haluat nauttia vain yksin siitä. <3

Seksistä ei paljoo puhuta. Ystävien kesken kyllä, mutta muuten ääneen, esimerkiksi juuri täällä somessa. Se on aika semmonen ”muurahaisia housussa” aihe.
Kuitenkaan, ystävät eivät välttämättä ole kokenut niitä asioita joita sinä olet tai sinua mietityttää, niin usein niiden kysymyksien kanssa jääkin siis yksin.
Siksi mä haluan olla taas se villikortti ja puhua avoimesti asioista.

Mutta, elikkä siis mennään jutun pääaiheeseen. Eli mikä juttu, että mä puhun seksistä, vaikka mä en sitä edes harrasta?
Kyse ei oo siitä, etteikö mieli tekisi, sekä mä olen TODELLA seksuaalinen olento, vaikka en harrasta sitä.

Mutta.
Mä olen sinkku jo pitkään. Ainoa paikka missä tän koronan aikana voi noita miehiä nähdä ja tavata on se Tinderi. Mä tinderöin, en mitenkään kovin aktiivisesti, mutta tinderöin kuitenkin. Mutta se on niin pinnallinen paikka ja vaikka ihmisellä näkyvät kasvot, niin tuntuu silti, että puhelimen välityksellä voi sanoa mitä vaan ja mä en tykkää siitä. Enkä todella lämpene semmoiselle välittömälle ”mennään treffeille ja mennään panemaan” viesteille.
Ja siis miksei myös jossain ruokakaupassa voisi tavata miehiä, mutta jotenkin tuntuu, ettei ketään uskalla tai edes voi sen suuremmin lähestyä.

Koen, että parisuhteen löytyminen on tällä hetkellä vaikeaa ja siksi näin myös seksin harrastaminen on jäänyt.

 

 

Nyt tiedän mitä ajattelet!
Eihän sitä tarvitse parisuhteessa olla, harrastaakseen seksiä.
Ja se on just näin.

Mutta tiiättekö. Mä olen se ihminen, joka ei oo ikinä harrastanut yhden yön juttuja tai lähtenyt tuntemattoman matkaan.
Mä tarvitsen jonkinlaisen tunnesiteen ihmiseen ja mun arvokkaimpana arvona on se turvallisuuden tunne. En ikinä pystyisi siihen, että lähtisin tuntemattoman matkaan. Mun ei tee mieli, ei oo IKINÄ tehnyt mieli harrastaa seksiä tuntemattoman ihmisen kanssa.
Monelle se takaa todellisen nautinnon ja seikkailun, ja siinä ei oo mitään väärää, mutta mulle se ei takaa kun ahdistusta ja pelkoa.
Mua inhottaa jo se, jos joku käy baarin tanssilattialla kähmimään hyh.

Intiimeys ja seksi on mulle tosi hengellistä ja tunteellista. Mä elän niin järkyttävällä määrällä tunnetta, niin kai se on ihan normaalia, että niitä tunteita tarvitsee myös pystyäkseen harrastamaan seksiä.

Siksipä harrastan sitä vain itseni kanssa, kunnes löydän turvallisen tyypin elämääni, kenen kanssa haluan sitä tehdä.
Ja kyllä, vaikka mä seksistä tykkään, niin mä jaksan odottaa sitä tyyppiä.

 

Nyt teistä osa ehkä miettii, miten voinkaan puhua suoraan näinkin henkilökohtaisesta asiasta ja se on ihan ok. Ihmiset usein miettii sitä, miten voin tai uskallan puhua asioista ääneen ja saan kuulla olevani rohkea.

Mutta tähän ei liity rohkeus mitenkään.

Mä vaan uskon niin vahvasti siihen, että siellä on muita minunkaltaisia ihmisiä, jotka miettii ehkä ”onko mussa jotain vikaa”, niin haluan antaa heille uskoa ja luottamusta siihen, ettei he todellakaan ole yksin.
Seksiin ylipäätään liittyy niin paljon erilaisia lukkoja ja pelkoja, joita ihmiset pelkää, niin jos joku saa mun puheista toivonkipinän tai jotain, niin se merkitsee mulle paljon. Kunhan ihmiset ymmärtävät, etteivät he ole yksin. <3

 

Mulle seksi on paljon aiheuttanut paineita ja stressiä ja se on nimenomaan ollu vaan suorittamista.
Mutta parina viime vuonna oon kehittynyt ihmisenä aivan järkyttävän paljon. Sen seurauksena myös miettinyt ja ajatellut asioita enemmän kokonaisvaltaisemmin, sekä keskittynyt siihen koko seksuaalisuuden voimaan, niin uskon seksinkin olevan tosi kantava voima seuraavassa suhteessa.
Mun mielestä se on tärkeää tutkia niin itseään, seksuaalisuuttaan ja ajatuksiaan, ja kohdata ne asiat jotka sitä painetta aiheuttaa. Yksin jäämällä tai niitä ratkomatta, sä tukehdut nopeasti sinne kuplaasi.

 

Mun mielestä on tärkeä puhua, niin siitä seksin ihanuudesta ja voimaannuttavasta voimasta, mutta tärkeää on myös puhua siitä, että sitä se ei ole kaikille, eikä kaikilla. Onks se sit jotenkin noloa puhua epävarmuuksistaan? Ehkä, mutta sä et ole todellakaan yksin, oli kyse sitten mistä vaan.

Seksi on kiihkoa, läheisyyttä, nautinnon multihuipentuma, mutta vaikka kaikki ei menisikään ihan putkeen, niin sen ei pitäisi aiheuttaa paineita. Koska mitäs sitten, vaikka asennot ei vaihtunut sulavasti tai mitä muuta se sit ikinä onkaan. Ei seksin kuulu olla kun pornoelokuvaa tai mitään muutakaan elokuva kamaa, ei sen kuulu aina sujua. Seksin ei kuulu olla suorittamista, sen kuuluu olla ihanaa ja hauskaa molemmille, siitä kuuluu nauttia ja sen aikana pitäisi unohtaa mitä huomenna syötäisiin.

Mutta, ehkä näin kipuilevana haluan taas muistuttaa teitä eräästä asiasta. Seksin ei tarvitse olla sitä orgasmi-yhdyntäkeskeistä jyystämistä. Se voi olla ihan vaan se halaaminen, olemalla toisen lähellä, hyväilyä. Tuleminen ja orgasmi, ei oo todellakaan hyvän seksin mittareita.

 

 

Muttamutta, jos teille jotain pitää jäädä tästä tekstistä mieleen, niin se että…….

Haluan muistuttaa sua, että sun seksuaalisuus, on vain ja ainoastaan sun.
Se on tärkeää ymmärtää sitä, kuinka monimuotoista se on, kaunista, mielenkiintoista, herkkää, sun tarpeita ja sun rajoja kuuluu kunnioittaa ja sun seksuaalisuus, se on perhana sun.
Sun ja ihmisen, jonka kanssa haluat jakaa sen. Ja jos haluat jakaa sen vain itsesi kanssa, sekin on enemmän kuin ok.

Se olisi niin siistiä kun ihmiset ymmärtäisi ja arvostaisi vartaloaan, halujaan, tarpeitaan ja tunteitaan ja koko kaunista seksuaalisuuttaan.
Vaikka muut kaverit olisi missä vaiheessa tahansa omaa elämäänsä, niin ymmärrä, sun ei tarvitse kulkea samaa polkua. Vaan vielä parempaa, rakenna juuri omannäköisesi polku.
Opi ja rakastu täysillä omaan itseesi, omaan seksuaalisuuteesi, jotta tiedät rajasi, omat halusi ja tarpeesi, ja mitä haluat seksiltä.

Ja mitä muhun tulee ja mun seksin harrastamiseen…
Joskus mä haluan todellakin hyvää seksiä. Joskus mä haluan myös pelastaa maailman.
Joskus mä haluan tehdä ne molemmat samana päivänä.
Mutta sitä ennen, haluan löytää turvallisen ihmisen, jolle uskallan ja voin näyttää kaiken, kaiken itsessäni ja seksuaalisuudessani, sitten ehkä harrastan taas seksiä.
Sit ainakin mä oon ihan valmis pelastamaan sen maailman. Toivottavasti sen kanssa kimpassa.

 

<3 Juulia

6

Vastaa