Läskiviha

Heipä hei tyypit <3

Tänään puhutaan rumasti sanottuna läskivihasta. Läskipelosta. Mitä näitä nyt on.

 

Mun mielestä on vaan niin väärin, että niinkin vaikutusvaltainen ihminen, kuin Martina Aitolehti, puhuu julkisesti ettei se ole ookoo olla se, mitä on.
Mun mielestä kenelläkään ei oo oikeutta arvostella toista, ulkoisten piirteiden vuoksi tai minkään muunkaan asian takia.

Hänen pitäisi ehdottomasti kehittää itseään ja opiskella mitä yleensäkin kehopositiivisuus tarkoittaa, koska jos hän näkee sen vain lihavuuden ihannointina, niin se kertoo enemmän siitä miten pintapuolisesti hän näkee ihmiset ympärillään.

Mun mielestä hänen lihavuus kommenttinsa kuulosti enemmän läskivihalta. Ja jos joku nyt miettii, että saahan mielipiteen sanoa, niin mielipiteen saa sanoa joo, mutta jos mielipiteellä poljetaan alas ihmisarvoa, niin se ei ole ok.

Kehopositiivisuus ei saakeli tarkoita lihavuutta tai lihavuuden ihannointia.
Hän on ymmärtänyt koko jutun aivan väärin.

 

 

Tiedätkö sä mitä kehopositiivisuus niinku ihan alun alkaen tarkoittaa?

Kehopositiivisuus on tasa-arvoa, tasa-arvoa että kaikki saadaan olla just sellasia kuin ollaan.
Kehopositiivisuus on sitä, että ihmiset saa olla niin laihoja kuin täyteläisempiä, ilman sitä pelkoa, että kukaan rikkoo toisen.

”Kehopositiivisuus tavoittelee laihduttamisen sijaan elämänmuutoksia ja itseinhon sijaan itsensä hyväksymistä. Tavoitteena on antaa kaikkien kehojen näkyä ja murtaa yhteiskunnan luoma epärealistinen kauneusihanne.”

Ylipainoon liittyy terveysriskejä, mutta kaikkien vartaloiden tasa-arvoiseen kohteluun, siihen ei liity riskejä. Siihen liittyy vaan vahvuutta ja IHMISYYTTÄ.

 

 

Meidän kaikkien vartalot on erilaisia ja kaikkien kehot ei toimi samalla lailla. Esimerkiksi, mä en oo IKINÄ ollut hoikka.
En edes silloin, kun olin terve lapsi, joka leikki päivät pitkät ulkona ihmissutta naapureiden kanssa. Tai kun harrastin joukkuevoimistelua ja venyin ja paukuin minkä kerkesin, mutta silti olin pyöreä. Koulussa en ole IKINÄ sopinut painoindeksin ”ihanteelliseen” painorajaan.
Kun elin kovaa teiniaikaa, enkä juuri syönyt tai muuta, olin vaan päivät pitkät huinimassa kaupungissa, olin silti pyöreämpi.
Kun sairastuin selkäni kanssa, mä olen aina ollut täyteläisempi. Mä olen aina ollut vankka rakenteisempi.

Mut mitä hiton väliä sillä on?
Mä nään sen kaiken vaan rikkautena, että ollaan kaikki just sellaisia kun ollaan, että me ollaan erilaisia. Vai pitäisikö sun mielestä meidän kaikkien harrastaa crossfittiä ja olla kokoa 36?

Vaa’an lukema tai vaatekoko ei ikinä muodosta mun mielipidettäni ihmisistä.

Ihan kun ylipaino tarkoittaisi automaattisesti joillekin ihmisille sitä, että nyt mun pitää vihata itseäni ja potea huonoa omaatuntoa jokaisesta suupalasta jonka syön.
Ja hulluilnta on, että älillä tuntuu, että jollain tavalla loukkaa ihmisiä, kun näin plussakokoisena sanoo rakastavansa itseään ja olevansa onnellinen ja hyvä näin, enkä vihaakaan itseäni.

 

 

Läskiviha on kuitenkin meidän kaikkien ongelma ja meidän kaikkien pitäisi tehdä töitä sen eteen, jotta tulevat sukupolvet voisivat paremmin.
Ai mitäkö tarkoitan tällä?
Esimerkiksi, mun lähipiirissä on ihmisiä, jotka ovat kärsineet syömishäiriöistä ja anoreksiasta. Heidän suurimpana pelkonaan on ollut lihavia.

Mä uskon siihen, jos oikeasti ihmiset olisivat avarakatseisia, eikä läskivihaa tai häpeää olisi, ei olisi myöskään näitä syömishäiriö sairauksia tai kehonkuvahäiriöitä.
Eli, läskiviha koskettaa kaikkia, myös hoikkia ja normaalipainoisia ihmisiä ja meidän kaikkien pitäisi tehdä töitä sen eteen.

 

Haluammeko oikeasti uskotella ja kasvattaa nuoristamme sellaisia, että lihavuus on pahinta mitä voi olla?

Mä ainakin haluan jättää jälkeeni sen, jos omia lapsia saan, mutta varsinkin kun nuorten kanssa sosiaalialalla työskentelen, niin itse haluan korostaa sitä, kuinka kaikki on hyviä semmosina ku on.
Kaikki vartalot on kauniita, semmosina kun on.

Mä en lyttää toista kehoa ja nosta toista ylös, koska me ollaan kaikki, saman arvoisia.

 

 

Oon sitä mieltä, että jos kaikki naiset kasvatettaisiin rakastamaan ja arvostamaan itseään kuin myös toisia ihmisiä…
Kasvatettaisiin niin, ettei tarvitse kilpailla toisiaan vastaan ja kasvatettaisiin rakastamaan vartaloaan, niin ajatelkaa kuinka erilaisessa ja kuinka hiton kauniissa maailmassa me eläisimmekään.

Joten lyhyesti vielä, kehopositiivisuus tarkoittaa, että annetaan kaikille rauha olla just semmosia kun on.
Ilman mollausta, ilman arvostelua, tasa-arvoisesti. <3
Kaikki kehot saa olla ja näkyä.

 

<3 Juulia

8

Tällä artikkelilla on 2 kommenttia

  1. Roosa

    Upea ja rohkea sä <3 Kumpa oisin itsekin joskus noin rohkea!

    1. juulialindstedt

      Oot kyllä ihana <3

Vastaa