Kamalan ihana sosiaalinen media

Heippa kaikki <3

Nyt varmaan sohin ampiaispesään, mutta tää sosiaalinen media on aihe, josta oon halunnu jo pitkään kirjottaa.

Tää on niin kaksipiippuinen juttu. Toisaalta rakastan sosiaalista mediaa tosi paljon, mutta toinen puoli musta kammoksuu tätä maailmaa, mua pelottaa mihin kaikkeen tää vielä tulevaisuudessa menee.

Mä rakastan kirjottaa lyhyempiä mietelmiä instagramin kuviin, ja sinne jonkun verran aukaisin jo näitä tuntemuksiani ja haluan jakaa ne tähän ja jatkaa niitä myös vähän pidemmän kaavan mukaan. Tietysti, koska rakastan höpistä MUHAHAHA.

Mennään ensin siihen negatiiviseen puoleen mitä tunnen sosiaalista mediaa kohtaan..

Mä kirjotin aikaisemmin jo siitä instagramiin, kuinka oon onnellinen siitä, että mun nuoruudessa ei ollu montaa eri somekanavaa. Tais olla irc-galleria ja joku ii2, haha mikä se oli.
JA AI NIIN!!!! KUVAKE!! Sieltä kaikki etti mies/naisseuraa ja mä en sitäkään sillon ymmärtäny, miks hakemalla täytyy hakee yhen illan juttuja yök.

Mutta joo, ne oli ainoat ja siellä ehkä enemmänkin kilpailtiin siitä kenellä on kivoimmat ommaustekstit kamuille haha.
Kyllähän sillon jo blurrattiin jumalattoman paljon kuvia, mutta en koe sen vaikuttaneen itteeni mitenkään, koska jos joku blurras lärvinsä, niin kyllä sen huomasi heti.
Koen, että oon saanut kasvaa ja kehittyä, niin henkisesti kuin fyysisesti ilman mitään turhia paineita ja valheita.

Tänä päivänä ihmiset muokkaa, niin taitavasti kuvia, että se on jo ihan äärimmäinen taiteenlaji tai siis ihmiset osaa tehdä oikeesti taikatemppuja eri muokkausohjelmien kanssa. Mutta mä en ymmärrä sitä, miksi jossain kuvassa pitää pienentää jotakin kohtaa, mutta sitten taas suurentaa tiettyjä alueita ja sit puhutaan kehopositiivisuudesta lässyn lää. EI TSIISUS.

Mun mielestä on myös aika pysäyttävää ja jotenkin pelottavaa, kuinka nykyään jokainen nuori haluais tehdä somea työkseen. Aina kuulee nuorien puhuvan youtubesta ja sen teosta ja kuinka sillä tekee elantonsa, niin iteä ainakin jotenkin kammottaa se ajatus.

Eikö enää normaalit työt kelpaa?
Haluatko oikeasti olla naama esillä vaan saadaksesi elantosi?

Mä voin siis ainakin suoraan sanoa, että mä en pystyis tekee somea elääkseni.
Mä rakastan kyllä tehdä omaa profiiliani ja jakaa ajatuksiani ja meikkijuttuja, mutta mä en elä kuville, mä en elä julkisuudelle. Mä en vois mennä maksetulle häämatkalle missä mun pitäis olla joka käänteessä kamera kädessä ja ottaa kuvia ym muuta, millä korvaan sen matkan. Ja siis eihän tää todellakaan ole edes helppoa hommaa, ei todellakaan!!! Kaikkien kuvien otto, videoiden teko, niiden muokkaus ja editointi, vaatii hitosti duunia.
Mä en siis vaan ikinä tuu olemaan se somettaja, joka asettelee aamupalaa tunnin paikalleen ja syö kylmänä ruuan, nou nou nou, mä oon niin nälkänen aamuisin ja ruualla ei leikitä perhana haha. Mussa ei todellakaan asu semmosta perfektionistia mitä siihen sometyöhön tarvittais.

Ja mitä mieltä mä olen sit taas somesta ja parisuhteesta……..

Tää ei sitten TODELLAKAAN ole mitään yleistämistä, mutta mun mielestä tän päivän some kertoo tietynlaisesta illuusiosta, kuinka aidan takana nurmi on aina vihreämpää. Ja se on karu fakta, kuinka moni uppoutuu sinne sosiaalisen median maailmaan, etsiäkseen aina vaan vihreämpää nurmikkoa, aina vaan jotain parempaa, jotain jota ei ole edes olemassakaan ja se ei huomaa sitä, että sen vierellä ois jo se kirkkain palkinto.

Kuinka se on ihan normi mennä sinne temptation islandille ja rikkoa se tulevaisuus, jota oot toisen kanssa rakentanu.

Ja siis se, että miks ihmiset ylipäätään sinne haluavat? Siis miten se on se paikka, jossa voitte rakentaa luottamusta toisianne kohtaan?

Luottamus rakennetaan niin, että yhdessä istutte sen pöydän ympärille tai menette vaikka luontopolulle kahdestaan kävelemään ja puhutte. PUHUTTE PUHUTTE PUHUTTE. Ettekä mene temppikseen ja siellä sit köyräse jotakin toista ja hupsista keikkaa toisen sydän on aivan hiton romuna.

Rakkauskin tuntuu olevan monelle kertakäyttökamaa, koska ainahan voi vaan ladata tinderin puhelimeen ja alkaa länkyttää muille miehille tai naisille saadakseen huomiota. Pettämisestä ylipäätään on tehnyt niin hiton helppoa ja vielä oksettavampaa on, kuinka moni ihminen oikeesti sitä tekee. Kuinka itse oon viettänyt joitakin minuutteja tinderin ihmeellisessä maailmassa, niin kuinka paljon siellä oikeasti niitä varattuja äijiä on, jotka on duunimatkalla tms ja haluaa vähän päästä panolle.
ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ mun pää hajoaa.
Missä se ihana vanhanaikanen rakkaus on, ku tehdään kaikki toisen takia ja rakastetaan kaikkien sotien ja tappeluiden ja kaiken läpi. Ja siis kaikkea rakkauden ei todellakaan kuulu kestää, mutta you know mitä mää nyt meinaan.

No mites sitten nuoriso ja sosiaalinen media? Entä kehopositiivisuus tai kehonkuva ylipäätään?

Mä oon oikeasti tosi huolissani siitä, kuinka tän päivän nuoret oppii ja saa tosi vääristyneen kuvan tän päivän vartalosta, elämästä ja rakkaudesta, ylipäätään ihmisistä tän somen välityksellä.

Kuinka nuoresta asti kilpaillaan, kenellä on eniten seuraajia tai tykkäyksiä ja tehdään ehkä asioita, joihin itse ei ole edes valmis, mutta tekee sen silti, että näyttää ”katu/somekuvassa” hyvältä.
Nuorille pitäis opettaa, että se oikea elämä on puhelimen ja somen ulkopuolella.

Mun mielestä se on kamalaa, kuinka nuoret naiset ja miehetkin vihaa kehojaan ja normaalia elämää, koska me opetetaan ne siihen.
Meidän olis aika opettaa ne rakastamaan elämäänsä, rakastamaan ja arvostamaan kaikkea sitä mitä niillä on, mistä palasista ne on rakennettu.

Mun mielestä se olis hyvä mennä ja käydä jo ihan pikkulapsesta saakka keskustelu vartaloista. Kuinka vaikka nyt kesällä menis sinne rannalle ja katsotte niitä kaikkia vartaloitakin ja sinä vanhempana ihmisenä normalisoit ne.
Normalisoida se, että kaikki ihmiset ei ole samanlaisia, eikä meidän perkele kuulukaan olla.
Meillä kaikilla on raskausarpia, on selluliittia.
Meidän jokaisen kehot muotoutuvat elämän myötä ja tämän matkan varrella.
Jotkut on saanu geenit, joilla ei lihoa lainkaan ja jotkut taas on saanu geenit, kun katsookin hampurilaista, niin vyötäröltä löytyy +5kg. Sit nää kaks ihmistyyppiä useasti vielä kadehtii toisiaan.

Me voidaan tulla elämän aikana äideiksi tai isiksi, me voidaan kokea traumoja, me voidaan masentua, me voidaan olla niin rakastuneita, että syödään onneemme, kaikki se muuttaa meidän kehoja ja se on enemmän kuin normaalia.

Meijän pitäis oikeasti normalisoida nuorisolle monia asioita, sosiaalisen median ja kehonkuvan lisäksi.
Nyt kun nää kaikki rasismi asiat on pinnalla, niin kyllä kaikesta pitäisi pystyä puhumaan, me ollaan perhana kaikki samanarvoisia.

HUHHHH mikä avautuminen hahah.

Monet vihaa sanaa voimaantuminen, mutta mä uskon että sitä vihataan siksi, koska ihmiset ei oo ite päässy kokomaan sitä.
Mä haluaisin olla ja tulla ihmiseks, joka sais olla vierelläkulkijana nuorten voimaantumisen tukemisena, jumaliste sitä mä haluan ja jotenkin aijon sen tehdä, että siihen pisteeseen pääsen.

Mun on ehkä pakko vielä yhdestä asiasta avautua, nyt kun aloitin…….

 Yks tempparipari just eros ja tää mies sano yhessä haastiksessa, että hän halus erota, koska ei halua olla aviomies, hän ei oo valmis asettumaan, niin hän haluaa olla yksin ja vaan bailata kavereiden kanssa.
Sit kuitenkin, samana päivänä ellei nyt päivän jälkeen, tää ihminen on tinderissä? Millä motiiveilla? Just sanoo, että haluaa olla yksin ja sit on kuitenkin tinderissä.
Naiset, jotka vähääkään arvostaa itteään, pitäis kiertää tommonen ihminen kaukaa. Kuka haluaa haaskata aikaa ihmiseen, joka haluaa vaan huomiota?
Tai mikä idea teidän mielestä tässä on, että mies tekee noin?

Kyllä munki exäni meni heti tinderiin ja en tiedä ymmärsikö hän ikinä kuinka paljon, kuinka vitusti se voi loukata, meidän yhteinen elämä unohtui hetkessä tai se saa miettimään, ylipäätään oliko koskaan meidän yhteistä elämää.
Mä olin valmis jakamaan koko elämäni ja kaikkeni toisen ihmisen kanssa, joka sit taas lähti vetämään, kun hommasta tuli todellista.
Kuinka pelaaminen ja todellisuudelta karkaaminen tuntu paremmalta vaihtoehdolta, kun ihminen, joka tunsi etuoikeutta jakamasta yhteisestä elämästä, joka rakasti jokaista arpea toisen vartalossa ja olis vaan loppu elämänsä halunnu toisesta tehdä onnellisen, mutta se ei riittänyt.
Ehkä tämän pitäis riittää taas siihen, että sanoisin, että vitut hänestä, mutta ei. Hän oli mulle kuitenkin maailman ihmeellisin henkilö ja tiedän, että aina tuun kantamaan rakkautta, mutta myös syvää katkeruutta häntä kohtaan.
Mua vaan kauhistuttaa ajatus siitä, oliko se ihminen oikeasti niin myrkyllinen kun olen nyt alkanut ymmärtää..

No mutta se nyt valituksesta haha. Mitä positiivista täällä sosiaalisessa mediassa on mun mielestä?

Onhan tässä niin helvetisti kaikkea hyvää myös, en mä muuten somea tekisi tai tätä blogia kirjottais, ellen näkis tässä hyviä ja positiivisia asioita.

Nyt korona kevään aikana, on saanu nähdä ja kuulla että läheisillä on kaikki hyvin, se on tärkeää. Ja mä myönnän, että oon super huono soittelemaan ja välillä super huono viestittelemäänkin, mutta kyllä oon ihmisten storyja katsonut sydän kallellaan ja kiittäny jotakin ylempää tahoa, että kaikki mun ympärillä on voinu hyvin.

Parasta on kuitenkin, minkälaisia uskomattomia ystävyyssuhteita on saanut sosiaalisen median kautta luotua. Ystävyys suhteita, jotka ei olis varmastikaan mahdollisia ilman sosiaalista mediaa.

Jaoin tossa negatiiviset asiat osiossa kuvakkeesta pienen tekstin, mutta se mun täytyy sanoa, että mä löysin sieltä jotain korvaamatonta elämääni. Mä löysin mun yhden rakkaimmista ystävistä sieltä, mä löysin Sonjan. Sonja asu hitto Rovaniemellä ja sit me alettiin siellä kuvakkeessa viestittelee ja sit joitakin kuukausia myöhemmin, olinkin Sonjaa juna-asemalla vastassa.
Näin 15vuotta myöhemmin, ollaan edelleen hyviä ystäviä ja meillä on ystävyys jollasta ei todellakaan ole toista. Meillä on todella ainutlaatuinen ja erityinen suhde.
Ehdottomasti arvokkain asia, joka sosiaalinen media on ikinä mulle tuonut. <3

Ilman sosiaalista mediaa, en olis myöskään tutustunut Piaan. Jos ootte lukenu mun tekstejä aikaisemmin, tiedätte tasan tarkkaan, millaisen vaikutuksen Pia on tehnyt mun elämääni.
Pia antoi mulle mun elämäniloni, Pia antoi mun elämäni takaisin. <3

Ja tietysti se, että uusia ystävyys suhteita tehty, mutta myös saatu ystäviä takaisin elämään. Kuten esimerkiksi Janette, ollaan tunnettu toisemme ikuisuus teinistä saakka, mutta sitten sosiaalisesta mediasta onnistuin kurkkimaan, että se on samanlainen meikkihullu kun mää ja siitä lähti uudelleen meidän ystävyys lentoon. <3

Mä rakastan somessa tutkistelua ja uusien profiilien löytämistä. Rakastan aitoutta, rakastan kun muiden kuvista, muiden teksteistä saa inspiraatiota, saa motivaatiota, saa lohdusta, saa uskoa. Kuinka storyja kuunneltaessa puhuu itekseen ja nyökyttelee ja ajattelee, että toinen kuulee kuinka oon samaa mieltä asioista haha.
Esimerkiksi yksi ihana Marttakin, (instagramissa marttakatriina) on niin hiton inspiroiva, että mä vaan siis ah. Ei riitä sanat kertomaan, kuinka paljon voimaa mä saan siitä ihmisestä!!!! Sain ite omasta elämäntapamuutoksesta kiinni, kiitos hänen. Oon niin onnellinen, että hänet oon saanu myös elämääni ihan oikeasti!

Lopputuloksena siiiiiiiiis äärettömän kiitollinen olen sosiaalisesta mediasta, mitä se on mulle tuonut, ja ehkä pitää siitäkin olla kiitollinen mitä ei enää ole..

Tähän loppuun haluan sanoa, että mun hyvä ystävä tarjos mulle yhteistyötä, että olisin lähtenyt mainostamaan hänen tekemäänsä someopastaan.
Kuinka olisinkin halunnut kannustaa TIETENKIN ystäväni toimintaa ja ylipäätään toimeentuloa tän koronakriisin aikana, mutta mun oli pakko kieltäytyä tästä tarjouksesta.

En todellakaan pidä tällaista someopusta huonona ideana. Mä ymmärrän sen, että jotkut ketkä luo jotakin brändiä, luo uraa ja instagram on osana sitä, niin seuraajat tuo näkyvyyttä. Niille tämmönen sopii erittäin hyvin.

Mutta mä en halunnut opiskella, miten saan uusia seuraajia, koska mulle tärkeintä ei ole se seuraajien määrä.
Mä haluan, että mua seuraa ne, ketkä musta saa jotain irti ja haluaa tietää mun arjestani ja musta ja mun ajatuksista.
Mä otan mielummin 100 seuraajaa, joiden kanssa saan kommunikointia aikaiseksi, kun taas 10000 seuraajaa, jotka ei ikinä edes tykkäile kuvista. Ehdottomasti se ihmiskontakti on tärkeintä ja se on paras osa tätä kaikkea.

Yhteenvetona vois sanoa sosiaalisesta mediasta on, että älä lähde mihinkään, missä et voi olla 100% mukana. Pysy aitona, pysy aitona ITSELLES ja pysy itsenäsi, koska sä olet ihan huikea juuri tuollaisena.

<3 Juulia