Karanteeni tunnustustus & puhelindetox

Onpa taas kulunut aikaa kun kirjoitin viimeksi tänne. Olemme eletty kevättä karanteenissa sekä etätyössä ja nyt taas palattu takaisin melkein normaaliin elämänrytmiin. Juhannustakin ollemme jo vietetty ja alkaa jo kesäkuu pian loppua. Aika rientää!

Toimin edelleen toimistotyöntekijänä mutta tällä hetkellä osa-aikaisesti lomautettuna. Työskentelen etänä siitä lähtien kun karanteeni on alkanut ja kaikkia oli pyydetty tekemään töitä kotoa mikäli mahdollista. Näin mekin jäimme etätöihin kolleegani kanssa. Työnteko kotona on kyllä aikamoista sisäistä taistelua ja itsekuria. Pöytäkin oli puuttunut ihan alusta lähtien ja työpisteenä on toiminut silityslauta. 

Alussa kaikki tuntui kivalta ja erikoiselta kun sai herätä klo 7:59 aamulla ja käynnistää tietokoneen vasta silloin eikä tarvinnut miettiä mitä laittaa päälle. Aamiaisenkin sekä lounaan sai syödä samalla, mikä oli aika kätevää… alussa. Mutta mitä pidemmälle karanteenissa mentiin sitä epämukavemmalta kaikki alkoi tuntumaan. Koti ei enää tuntunut kodilta ja syömäänkin halusin jo lähteä johonkin toiseen paikkaan (itselläni siis 30m2 kokoinen kämppä). Kauheasti teki mieli jo laittaa jotakin muuta päälle kun aamutakin ja toimistoakin ja kolleegoja alkoi olemaan jo ikävä. 

Alussa en paljon uskaltanut lähteä yhtään mihinkään. En käynyt vanhempiani luona, en käynyt salilla ja yritin hoitaa kaikki ostokset mahdollisimman harvoin ettei olisi tarvinnut käydä moneen kertaan kaupassakaan. Vähän ajan päästä pelkoani helpotti ja olemme alkaneet järjestestämään jopa tanssitreenejä pienemmissä ryhmissä mikä sai karanteenin hieman väriä ja energiaa.

Karanteenin aikana ihmiset jakautuivat mielestäni kahteen kategoriaan. Ryhmä n1: ne, jotka ovat ostaneet kaikki mahdolliset verrkokurssit, verkkotreenit ja olivat kaikkien aikojen tehokkaampia tyyppejä ja ryhmä n2: ne, jotka eivät jaksaneet tehdä yhtään mitään, räpläsivät puhelinta 10 tuntia päivässä ja katsoivat kaikki mahdolliset elokuvat ja sarjat loppuun. Itse kuuluin selvästi leiriin n2 mutta kovasti yritin tsempata ja satsata päästäkseeni leiriin n1. Ostin 3 erilaista verkkokurssia jotka alkoivat melkein samaan aikaan kaikki ja olin varma että tulen olemaan samalla tavalla tehokas kun tyypit leiriltä n1. Olin kyllä aivan väärässä, kaikki on mennyt siihen että en saanut aikaiseksi yhtikäs mitään ja mitä pidemmälle kaikki 3 kurssia eteni sitä huonommin olin voinut kun ymmärsin että en enää onnistu pysymään muiden perässä. Räpläsin puhelinta 24/7 ja en edes kauheasti jaksanut lähteä ulos, vaikka kelit olivat jo mennyt parempaan suuntaan. Oloni oli kyllä järkyttävän huono!

Kukaan ei tiennyt kauan tämä tulee kestämään ja mitä karanteenista tulee seuraamaan, sehän on ollut aikamoinen shokki kaikille. En uskonut viimeisimpään hetkeen että vuonna 2020 on mahdollista että kaikki lentokoneet pysähtyvät ja kaikki kaupat ja ravintolat sulkevat ovensa. Näin kuitenkin kävi ja nythän on onni kun saa juoda kahvia terassilla kavereiden kanssa.

Kaiken tämän hurjan karanteeni ajan sekä stressin jälkeen päätin loppujen lopuksi että ei tässä minun ideassa ollut mitään järkeä. Jos haluat olla tehokas niin riittää että teet yhden asian kerralla ja hyvin, eikä viittä asiaa kuten sattuu ja huonosti. Ymmärsin myöskin sen että joskus sosiaalisen median vaikutus väärentää sitä omaa kuvaa ja päämäärää. Joka puolelta meille tungetaan kursseja, vebinaareja, suoria lähetyksiä ja kaikkea muuta mitä et edes välttämättä tarvitse.  Kun muut ostavat, tekevät ja ovat hurjan tehokkaita niin alkaa tuntumaan että olen laiska pylly ja sinunkin on nyt tehtävä näitä juttuja. No eikä tarvitse. Tee ainoastaan sitä mistä oikeasti tykkäät ja silloin tehokkuutesi on maksimaalisessa pisteessä. Se oli oma virhe kun luulin että mitä enemmän on tekemistä sitä paremmin, mutta se ei tainnut ihan näin toimia, ainakaan minulla.

Juhannuksena päätin pitämään vapaata puhelimesta kokonaan. Karanteenin aikana minulle kävi hyvin selväksi se että en kykene järjestämään omaa aikaa puhelimen käyttöön. En kykene säätämään sitä aika mitä vietän Instagramissa tai muuten vain räplätessä tai chattailessa kaikkien mahdollisten kavereiden kanssa. Sammutin puhelimen kokonaan neljäksi päiväksi ja tähän hetkeen saakka Instagram- sovellus oli poistettu puhelimesta. Voin todeta että näiden neljän päivän aikana olin tehokkaampi kuin koko karanteenin aikana. Sain tehtyä niin paljon kaikkea mitä olin jättänyt To do – listallani tekemättä aikoja sitten. Oloni on nyt parempi kuin pitkään aikaan. Lämpimästi suosittelen puhelindetoxia ihan kaikille. Vaikka kuulut leiriin n1 ja osaat rajoittaa oman puhelimen käyttöä mutta silloin kun puhelin sammuu kokonaan- silmät ja korvat avautuvat, rupeat kuulemaan omia ajatuksia, omia aitoja haluja ja se ei voi olla kun mahtavaa.

Ps. Juhannuksen tunnelmaa Hangosta, jossa kävimme ystävien kanssa. Oli ihanaa! <3

0

Vastaa

Close Menu