Aihe, josta mieluiten puhun ja aihe, joka koskettaa suuresti minua, sekä varmasti montaa muuta ihmistä. Jännittäminen. Puhuinkin tästä alkuvuodesta Instagramissa kun osallistuin Wellnessmalli-koulutukseen ja, jossa oma esiintymisjännitys koki muutoksen.
Palataan vuoteen 2015 ja päivään, jolloin jännittämisestä alkoi tulla osa elämääni. Alkoi lukion äidinkielen tunti ja tiesin, että tällä tunnilla käydään läpi jokaisen puheet annetuista aiheista. Tämä ei jännittänyt, koska tykkäsin esiintyä eikä esiintyminen ollut koskaan ongelma. Olin harjoitellut puhetta pari päivää ja olin siihen tyytyväinen. Mikä muka voisi mennä pieleen?
Tuli oma vuoro, menin luokan eteen, otin puheeni esille ja avasin suun. Sitten se iski. En saanut mitään sanaa suustani, sydän hakkasi tuhatta ja sataa, jalat tärisivät, kädet tärisivät ja halusin vain vajota maan alle. Oloni oli pettynyt, olinhan harjoitellut sitä ja odottanut, että pääsen sen esittämään. Näin kuinka kaikki luokkalaiset katsoivat kun pönötin hiljaa luokan edessä ja ai että kun alkoi hävettämään. Eikä siinä kaikkia, tämä kaikki otettiin videolle!
Meni hetki, vedin syvään henkeä, opettaja tsemppasi ihanasti ja muistin kuinka olin opetellut ulkoa puhetta. Päätin alkaa omasta muistista puhumaan , ei todellakaan siinä järjestyksessä kuin piti, mutta kaikki sain kerrottua mitä olin lapulle kirjoittanut. Huh, vihdoin se oli ohi. Olin helpottunut kun tunti loppui ja suuntasimme ruokalaan syömään lounasta. Otin haarukan ja otin siihen ruokaa. Huomasin kuinka kädet alkoivat täristä kun aloin syömään ja siihen loppui lounaan syöminen. Otin juomista ja kädet alkoivat täristä vielä enemmän, ihan varmasti kaverit huomasivat kaiken. Selitin, että ruoka ei maistu ja lähdin äkkiä pois ruokalasta.
Tapahtumien takia aloin välttelemään lukion ruokalaa ja saatoin syödä jossain muualla esim. omia eväitä sekä jännitin ihan hirveästi lukiopäiviä. Ruokailutilanteita aloin jännittämään myös tosi paljon lähes kaikkialla ja esim. ammattikoulussa yritin mennä syömään silloin kun muut eivät menneet.
Tätä kaikkea kesti pitkään, jännitin ihan jokaista asiaa ja en ollut enää niin sosiaalinen kuin yleensä. Vuonna 2016 joulukuussa aloin seurustelemaan, onneksi ruokailu jännitys hävisi kokonaan, mutta yleinen jännitys jäi.
Kirjoittelin vuonna 2015 omaan vihkooni ajatuksia silloisista fiiliksistä ja voisin julkaista tänne muutamia pätkiä.
“ Esiintyminen jännittää edelleen. Ehkä pitäisi elää hetkessä , mutta kokoajan mielessäni pyörii ajatuksia siitä miten taas mokaan jonkun esitelmän ja kädet tärisee.”
“ Uusi ope haluaa meidän esittävän aina meidän tekemät työt, mutta aina jännittää ja päivät menee pilalle kun niitä miettii.”
“ Luulen, että tämä jännitys ja käsien tärinä on vain joku vaihe, joka loppuu aikanaan, koska ei minulla ole koskaan ennen ollut tällaista. Tämä tuli vikan lukio jakson aikana. “
Pienenä olin tosi esiintyjä luonne. Halusin aina esittää vaikka synttäreillä tai jouluna jonkun laulun, tanssin tai muun esityksen. Lauloin paljon, osallistuin kilpailuihin ja muutenkin esiintyminen oli osa elämää. Kaikki tämä jäi vuonna 2015.
Hypätään takaisin tähän hetkeen ja vuoden alkuun. Tosiaan osallistuin silloin Wellnessmalli- koulutukseen, jota jännitin tosi paljon. Koulutuksen alussa meillä oli tottakai kierros, jossa muutama kerrallaan menee huoneen eteen ja kertoo itsestään jotain. Olin viimeisten joukossa ja sinä aikana kerkeää ajattelemaan vaikka mitä ja vuoden 2015 tapahtuman nousee mieleen. Myönnän, melkein kaikkien muiden esittelyt menivät aivan ohi, koska jännitin omaa esiintymistä niin paljon. Menin eteen jalat täristen ja odotin vain omaa vuoroani. Vuoroni tuli, yhtäkkiä jännittäminen lähti. Olin aivan ihmeissäni ja tuntui, että olisin voinut kertoa vaikka mitä sillä hetkellä. Fiilis sen jälkeen oli aivan uskomaton. Olin ylittänyt itseni ja olin hymy korvissa koko loppupäivän! Päällimmäinen fiilis oli ylpeys itsestä. Se, että menin ylipäätään sinne eteen enkä jänistänyt tilanteessa.
Vielä on tekemistä esiintymisen kanssa, mutta nykyisin on paljon helpompaa eikä sitä tarvitse stressata kauheasti.
Tämän kaiken rinnalle on ilmennyt niinkin ihana asia kuin paniikkikohtaukset ja ahdistus.. Se onkin sitten asia erikseen, josta voisin kirjoitella myöhemmin.
Opetus on, että menkää omalle epämukavuusalueella ja ylittäkää itsenne, se palkitsee aina. Jos joku tuntuu vaikealta, jutelkaa läheisille tai ammattilaiselle. Juttelu on auttanut itseäni ihan älyttömän paljon ja ymmärtämään asioita eri näkökulmista.
Halusin puhua asiasta mahdollisimman avoimesti ja uskon, että on ihmisiä, jotka kamppailevat samoista asioista kuin minä vuonna 2015. Halusin näyttää, ettette ole ainoita, jotka pyörii samanlaisissa fiiliksissä!
Olet ihana<3
– Julia Heidi Eveliina –
2
