Pahoittelut, tämän viikon blogi postauksen piti tulla aiemmin tällä viikolla, mutten kertakaikkiaan saanut mitään kirjoitettua. Puhuin tuolla Instagramin puolella jo asiasta, mutta ajattelin avautua ihanasta, kamalasta eilisestä päivästäni eli keskiviikosta vielä täällä blogin puolella.
Heräsin aamulla, join smoothien, menin takaisin sänkyyn, avasin Netflixin, meni tunti ja pari, edelleen katsoin Netflixiä, tein ruokaa, katsoin taas Netflixiä ja siinä se loppupäivä vierähti, yökkäri päällä, hiukset likaisena, väsyneenä ja kaiken kukkuraksi pää kipeänä katsoin edelleen sitä h***n Netflixiä. Kuulostaako ihanalta?
Ajatuksena kyllä (lukuun ottamatta päänsärkyä) , mutta olotila oli illalla jotain ihan muuta. Hävetti, nolotti ja ajattelin, että tänään olisin voinut kirjoittaa blogia, käydä ulkona, tehdä ihan muuta kuin olla sängyssä koneen ääressä.
Koen, että aikaisemmin tämä on ollut itselle ongelma. Päivät, jolloin ei ollut suunnitelmia saattoivat mennä juuri näin ja silloin saatoin nukkua puoleen päivään asti. Ajattelin, että kun nukuin niin myöhään päivä on “pilalla” ja voin vain olla tekemättä mitään.
Jännitin, että kesästä tulee samanlainen, nukun pitkään enkä tee mitään. Noh, onneksi ei. Alkukesästä saatoin nukkua pidempiä unia, mutta ryhdistäydyin enkä jäänyt sänkyyn makaamaan (kausia on jolloin tämä edelleen toteutuu). Teen paljon sen eteen, että saisin sen tavallisen, ihanan arjen takaisin. Olen kuitenkin ylpeä siitä, että tällä hetkellä olen saanut pidettyä unirytmistä kiinni, en torkuta enää (jeeee!) sekä hankkinut kalenterin johon merkkaan omat suunnitelmat!
Eilinen opetti paljon. Se opetti, että en halua tuhlata päiviä olemalla vain sisällä ja tuijottamassa ruutua, mutta myös sen, että välillä on ihan sallittua ja ihanaa olla vaan, tekemättä yhtään mitään. Ehkä olen vain itselleni liian ankara enkä salli tällaisia päiviä sekä otan ne liian vakavasti, koska aiemmin olen kokenut sen ongelmana. Täytyy siis muistuttaa itseänikin, että joskus voi (ja vähän useammin) olla vaan tekemättä mitään.
Loppuun laitan vielä, miten ihana kihlattuni Jere kuvaili päiviä, jolloin rytmit oli “vähän“ sekaisin: heräsin 12, aloitin katsomaan TikTokkeja kahteen asti ja siinä samalla Jere odotteli nälissään milloin saa lounaansa. Elkää huoliko, Jere sai aina ruokansa 😀
– Julia Heidi Eveliina –
3
