Ulkoilusta tapa? 3+1 motivaattoria lähteä luontoon

Myönnän ihan suoraan, että en ole mikään varsinainen ulkoilijatyyppi. Kaupungilla seikkailemisesta oon aina pitänyt, mutta ulkoilulla tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että lähdetään ihan oikeasti jonnekin luontoon. Vapaapäivänä ensimmäinen suunnitelma ei ole lähteä nuotiopaikalle paistamaan makkaraa, eikä omasta kaapista löydy kumisaappaita tai ulkohousuja.

Tää ei ole mikään kasvatuskysymys, sillä kun olin lapsi, käytiin kyllä perheen kanssa ulkoilemassa ja talvella esim. pilkillä. Lisäksi mun mummolan ympärillä on luontoa vaikka muille jakaa, joten sielläkin on useammat metsälenkit tehty. Ulkoilu kuitenkin jäi siinä vaiheessa, kun tämänkaltaiset perheaktiviteetit eivät enää paljon jaksaneet kiinnostaa ja laskettelurinne oli about ainoa hyväksyttävä lokaatio käyttää ulkohousuja.

Koronapandemian takia en kuitenkaan enää voinut poistua kotoa niiden tavallisten syiden takia: salille, kirjastoon opiskelemaan, kaupoilla pyörähtämään… Ulkoilusta tuli melkein ainoa vaihtoehto lähteä välillä pois neljän seinän sisältä, joten kotiviikkojen aikana oonkin vetänyt ne ulkohousut jalkaan useampaan otteeseen. Oon käynyt lintutornilla, kiertänyt jäällä ja meren rannalla lenkkejä vanhempien ja koiran kanssa ja jopa hiihtänyt vapaaehtoisesti, mitä en ole tainnut ainakaan kymmeneen vuoteen tehdä. Inhosin koulussa hiihtotunteja, mutta rauhassa meren rantaa pitkin hiihtely olikin aika kivaa.

En tiedä, tuleeko tästä mulle vieläkään mitään tapaa Tampereen päässä ollessa – en omista edes lenkkareita siellä – mutta voi olla, että skarppaan ainakin täällä pohjoisessa käydessä. Oon nimittäin havainnut muutaman tavan, jotka madaltavat sitä ulkoilun kynnystä:

1. Lähde jonkun seurassa. Lintutornille ja takaisin kävely ei välttämättä yksin tunnu kovin merkitykselliseltä puuhalta, mutta sen sijaan se on hyvä tapa viettää aikaa perheen, ystävien tai kumppanin kanssa.

2. Ota kaakaota termospulloon. Pidempään viipyessä eväät on myös hyvä idea ja pulloon voi kaataa tietty kahvia tai teetäkin. Mun on kuitenkin vaikea keksiä parempaa motivaattoria kevättalven retkelle kuin kaakao.

3. Etsi omasta lähiympäristöstä ne tietyt kivat vakkaripaikat, joihin on helppo siirtyä. Täällä porukoilla ollessa moni ulkoilupaikka on helppo tavoittaa auton ansiosta.

+1. Hanki koira 😀 Joo tosi helppo vinkki, mutta etenkin aktiivisten koirien omistajilla on aina hyvä syy lähteä luontoon. Meidän koiruus tykkää myös juosta vapaana, mitä ei normilenkeillä pääse tekemään.

Tällaista vähän erilaista pohdintaa tänään! Millaisia ulkoilutyyppejä te olette, tuleeko laavuretket selkärangasta vai onko kaltaisiani uudelleenopettelijoita enemmän?

5

Tällä artikkelilla on 4 kommenttia

  1. Sini00

    Mä oon pienestä pitäen paljon liikkunut luonnossa, mutta jossain välissä tuli vaihe, ettei se kiinnostanut sitten yhtään 😀 Nykyään into luonnossa liikkumiseen on taas kuitenkin tullut takaisin ja on ihanaa huomata, että niin on monella muullakin. Koira ois kyllä mahtava syy lähteä aina luontoon lenkille <3

    1. jenniseveriina

      Jep on se kuitenkin aina välillä kivaa! Ennen sitä kai piti jotenkin vähän tylsänä, mutta mikäs siinä kuljeskellessa 😀

  2. Nonna

    Me ollaan nyt laitettu perheen kanssa pienet eväät ja lähdetty ulkoilemaan 🙂 On kiva evästellä sitten ulkoilun lomassa ja toi kaakaokin olis huikee!

    1. jenniseveriina

      Oi kuulostaa kivalta! Eväät tekee aina retkestä vähän spesiaalimman 😀

Vastaa