Oma väripaletti – onko oikeaa tai väärää?

Terkut Oulusta! Oon hieman yllättäen jälleen täällä, sillä kaikki tulevat bileet ja koko opiskelijavappu katosivat yhtäkkiä kalenterista, tanssitreenit jäivät pois ainakin parin viikon ajalta ja viimeisenä yliopiston lähiopetus meni jäihin. Yksin Tampereelle jäämisen sijasta päätinkin ottaa heti lauantaiaamuna suunnan pohjoiseen, poikaystävää ja perhettä katsomaan.

Tähän postaukseen sain idean istuessani kampaajan tuolissa, hetkeä ennen tuota peruuntumisaaltoa. Tiedän kuitenkin, että tässä tilanteessa haluaisi lukea ja puhua välillä muustakin kuin siitä koronasta! Siksi toteutankin tämän postauksen nyt.

Kampaajan kanssa tuli puheeksi oma väripaletti. Häntä kiinnosti, onko meillä suvussa punapäitä, sillä mulla on kuulemma jotain sellaista lämmintä, ”persikkaista” pigmenttiä, ja mulle voisi sopia hieman kuparinväriset raidat. Mulla on luonnostaan aika lailla vaaleanruskeat, kampaajan sanoin ”pähkinäisen” sävyiset hiukset ja aika vaalea iho. Keskustelu saikin mut miettimään, onko ihan sattumaa, että suosin myös pukeutumisessa ja meikissä lämpimiä ja puuterisia sävyjä?

Asiaan voi vaikuttaa se, että vaaleanpunainen on mun lempiväri ja pidän myös beigestä ja kermanvaaleasta etenkin vaatteissa. Oon tosin melkeinpä koko ikäni viihtynyt paremmin punaisissa kuin sinisissä ja pidän pääsääntöisesti keltakullan värisiä koruja. Mulla on pari kivaa hopean/valkokullankin väristä, mutta käyttöä niille tulee paljon vähemmän, eli lämmin on ollut aina enemmän mun juttu. Jos kuitenkin tykkäisin enemmän kylmistä sävyistä, kokisinko ne myös sopivammiksi itselleni? Ehkä kauppoihin iskee pitkän puuterikauden jälkeen kylmien sinisävyjen trendi ja en osaakaan enää ollenkaan ostaa vaatteita, haha.

En ehkä kuitenkaan usko, että on olemassa ”vääriä” värejä, tai että jotain tiettyä väriä pitäisi totaalisesti välttää vaikkapa oman ihon ja hiusten sävyn perusteella. Jotkut värit kuitenkin varmasti korostavat kantajansa piirteitä paremmin kuin toiset, mutta ehkä sekin on vähän katsojan silmässä. Eikä tämä niin yksinkertaista olekaan, sillä myös niistä sinisistä ja punaisista kuitenkin löytyy erikseen sekä lämpimiä että kylmiä sävyjä… 😀 Kaikkien ohjenuorien ja luokittelujen keskellä pitäytyisin siis kuitenkin sellaisissa väreissä, joissa olo tuntuu omalta.

Mun vaatekaappi sisältää suomalaisittain aika vähän mustaa, sillä usein päädyn mustan sijasta valkoiseen. Mustaa löytyy kuitenkin ihan käytännöllisistä syistä sekä siksi, että se tuo sopivasti särmää mun muuten aika hempeään väripalettiin. Klassisista ”tyylivirheistä” vältän ainakin luonnonvalkoisen ja puhtaanvalkoisen sekä hopean ja kullan yhdistämistä keskenään, mutta musta ja ruskea eivät mielestäni riitele niinkään pahasti. Tosin mulla ei oikeastaan mitään tummanruskeaa ole, haha.

Ootteko huomanneet, että jotkut värit ovat ”omempia” kuin toiset? Menevätkö ne yhteen lempivärien kanssa?

1

Vastaa