Kuinka paljon harrastus saa viedä aikaa?

Moi!

Myös mun arkeen kuuluu olennaisesti liikunta, tällä hetkellä kuntosalin ja tanssimisen muodossa. Säännöllisen tanssiharrastuksen sain ekaa kertaa lapsuuden jälkeen aloitettua viime syksynä, jolloin lajiksi valikoitui ihanan energinen ja sporttinen cheertanssi. Laji oli kieltämättä haastava, mutta toisaalta motivoi kehittymään. Mua alkoi kuitenkin mietityttää, kun keväälle treenikertoja tuli yhden sijaan kaksi viikkoon ja infoissa painotettiin muutenkin aika paljon sitoutumista lajiin ja harjoitusaikatauluihin.

Kaksi kertaa viikkoon ei ole paljonkaan verrattuna vaikkapa siihen aikaan, kun nuorempana harrastin pesäpalloa ja loppuvaiheessa treenejä oli viidesti (joista yhdet juoksutreenit) viikossa. Miksi aloin kuitenkin tulla siihen tulokseen, että mun sitoutuminen ei tässä kohtaa riitä, vaan raja tuli näinkin ”helposti” vastaan, ja kuinka paljon harrastus saa viedä aikaa ylipäätään?

No, Tampereen opiskeluarjen ohella mulla on toinenkin kotikaupunki. Reissaan aika paljon Oulussa ja viivyn myös yleensä yhtä viikonloppua pidempään, eli läsnäolovaatimuksiin nähden aika huono yhdistelmä. Ja koska opiskelijan kesäloma alkaa usein vapusta, Tampereelle jääminen kauden loppuun asti sotkisi kesäsuunnitelmia jossain määrin. Jos mun elämä olisi enemmän yhdellä paikkakunnalla, voisin ehkä ajatella sitoutuvani harrastukseen hieman tiiviimmin, mutta ainakin nyt tarvitsen viikkoihini hiukan enemmän joustoa. Kasiluokalla sen sijaan oli paljon huonompiakin tapoja viettää iltoja kuin pesistreeneissä käyminen, minkä lisäksi yläasteen itsenäinen työmäärä oli tietysti vähän eri luokkaa yliopistoon verrattuna.

Elämäntilanteen lisäksi toisena tekijänä seuraa tietysti oma mielenkiinto. Pakko myöntää, etten ole oikeastaan löytänyt mihinkään lajiin sellaista intohimoa, että olisin valmis laittamaan siihen illan toisensa jälkeen. Tiedän, että harrastaminen voi tuntua toistuvalta, neutraalilta ja konemaiselta, ellei onnistumisista saa tarpeeksi irti. Joillekin se tietty tavoitteellisuus on kuitenkin luontevampaa kuin toisille ja sellaisen työn tulokset tapaavat olla hienoa katsottavaa!

Näin opiskelijan näkökulmasta täytyy tietenkin nostaa esille myös taloudellinen puoli, sillä harrastuksen hintaan vaikuttaa myös treenien määrä. Se saa uudenlaisen merkityksen, kun kausimaksut maksetaankin itse, ja laittaa ehkä kiinnittämään enemmän huomiota siihen, mitä oikeasti harrastukselta haluaa. Intohimo lajiin motivoi tietty myös maksamaan siitä, joten tästä pääsemmekin suoraan takaisin edelliseen kappaleeseen, haha.

Mun tanssahtelut jatkuu kuitenkin nyt toisen lajin parissa, sillä näin tilaisuuteni tulleen ja ilmoittauduin pitkään haaveilemaani balettiin! Sitä on kerran viikossa, tanssikoulu on lähellä ja kausi päättyy samoihin aikoihin mun lukukauden kanssa. Salilla käymistä aion jatkaa ihan normaalisti myös, onhan se helppo mahduttaa arkiviikkoihin omatoimisen luonteensa vuoksi. Näin kahden balettitunnin jälkeen oon kieltämättä ihan fiiliksissä – ehkä myöhemmin kirjoittelen siihen keskittyen vielä lisää.

Tällaisia pohdintoja syntyi näin lajinvaihdon myötä! Millaiset jutut ovat vaikuttaneet teidän harrastamiseen?

2

Vastaa