Matka kohti vanhemmuutta OSA 2

Viimeksi kerroin matkastamme vanhemmiksi, eli siitä millaisia kompastuskiviä, sillä ekalla matkalla oli. Nyt tosiaan meillä on 2,5-vuotias tytär ja saammekin siitä olla erityisen kiitollisia. Mutta se krooninen vauvakuume ei koskaan kadonnut… Kun mieskin vihdoin reilu vuosi sitten näytti uudelle vauvalle vihreää valoa, päätin poistattaa kierukan tammikuussa 2019. Kuparikierukka kerkesi siis olla mulla yli vuoden ajan ja sen aikana kuukautiskierto oli ihan suhteellisen normaali, mutta poiston jälkeen menkkoja ei ole sitten omin avuin näkynytkään.

Varoitan tässä vaiheessa sinua siitä, että aion puhua asioista suoraan ja niiden omilla nimillä – tämä matka ei ole ollut helppoa ja mukavaa.

Tammikuussa siis lopetettiin ehkäisy

Maaliskuussa soitin ekan kerran neuvolaan koska menkkoja ei näkynyt

Huhtikuussa pääsin lääkäriin, jossa tutkittiin ja todettiin että ylipaino on syynä – sain käskyn laihduttaa ja mukaan annettiin terolut-lääkeresepti, jotta saataisiin minulle jonkinlainen kierto aikaiseksi.

Heinäkuussa lääkkeet loppuivat ja soitin uudestaan neuvolaan. Ajanvarauksessa sanottiin, että en ole neuvolan asiakas ja käskettiin soittamaan terveyskeskukseen. Sieltäkin ajan saaminen oli työn ja tuskan takana koska vuotta ei ollut kulunut ehkäisyn pois jättämisestä. No sain kuitenkin tälle samalle lääkärille (huoh) ajan.  Siellä hän totesi taas, että hän ei voi mitään tehdä, kun en ole laihduttanut ja mistään (verikokeet) ei löydy mitään vikaa. Pyysi ottamaan yhteyttä marraskuussa, jolloin voi tehdä tammikuulle lähetteen keskussairaalaan…

Elokuussa hakeuduin yksityiselle gynekologille, koska en uskonut kaiken olevan kunnossa. Siellä selvisi, että mulla on munasarjoissa rakkulaisuutta eli PCOS.  Gyne oli ihana ja lohdutti, että painoa olisi hyvä saada pois mutta se on hyvin hankalaa kyseisen sairauden takia. Sain lähetteen lapsettomuuspolille ja lisää teroluteja, että saataisi kierto pysymään käynnissä. Menkat ei edelleenkään tule ilman lääkitystä.

Aika sairaalaan meillä oli syyskuun lopussa, tutkimuksissa lääkäri totesi saman kuin yksityinen gynekologikin, että rakkulaisuutta munasarjoissa on ja me puhuttiin paljon painoasioista sekä elintavoista yleensä. Sain lähetteen syömishäiriöpolille koska haluttiin sulkea pois ahmimishäiriömahdollisuus. Minulle tehtiin myös sokerirasitus ja otettiin verikokeita. Kuitenkaan juuri mitään muuta poikkeavaa ei minusta tai miehestä löytynyt.

Odotettiin, odotettiin ja odotettiin.

Kunnes nyt maaliskuussa 2020 kun vihdoin painoni on pudonnut (puhun painosta erikseen toisessa postauksessa) -10kg saatiin tieto, että kesäkuussa päästään taas lapsettomuuspolille, jossa tehdään seuraavia liikkeitä vauva asioiden suhteen…

Vielä jonainpäivänä toivon saavani taas olla raskaana. Kuva: Monika Köngäs

 

Jännityksellä odotamme, mikä on seuraava askel koska kuukautisia ei edelleenkään ilman lääkitystä tule.

Matkamme kohti suurempaa perhettä siis jatkuu…

Haluankin sanoa sinulle, joka kamppailet samanlaisten asioiden kanssa että sä et ole yksin. Pidä puolesi ja vaadi tutkimuksia – älä hyväksy ympäripyöreitä vastauksia vaan pidä huoli omista oikeuksistasi. Vaikka mun kokemus terveyskeskuksesta on erityisen huono, niin kyseessä on kuitenkin vain yksi rivilääkäri. Sairaalassa vastaanotto oli hyvin ymmärtäväinen ja muhun suhtauduttiin ajatuksella ja kerrottiin, että asia selvitetään. He oikeasti halusivat auttaa. Hoitosuhde on ollut todella kannustava ja uskon, että vielä joku päivä nämä asiat selviävät.

Sinä – älä pelkää hakea apua.
Yksi viidestä ihmisestä kärsii lapsettomuudesta!

Jos siellä on ihmisiä, joita tämä asia koskettaa kuulisin mieluusti kokemuksia ja tarinoita. Jos haluat kysyä tai toivoisit minun kertovan jostakin aiheesta enemmän laita minulle viestiä. Otin ison askeleen ja halusin avata tätä matkaa ihan ja vaan sen takia että jos pystyn puhumisellani auttamaan edes yhtä ihmistä niin tällä on merkitystä. Mä en ole rohkea, enkä tee tätä saadakseni sääliä vaan auttaakseni!

 

♥ Jenni

4

This Post Has 4 Comments

  1. Nimetön

    Meillä on kaksi lasta, kumpaakin saatiin yrittää ja yrittämällä. Vajaa 14 vuotta ollaan miehen kanssa oltu yhdessä ja oon vuoden verran syöny pillereitä tuosta ajasta. Muuten on menty ilman ehkäisyä ja 5 vuoden seurustelun jälkee eka raskaus ylläri raskaus kymmenien negatestien jälkeen, joka kaikeksi onneksi sujui onnellisesti. Esikoisen jälkeen alettiin lähes heti sille linjalle, että toinen saa tulla kun on tullakseen, kolme keskenmenenoa kahdessa vuodessa kunnes kuopus sai alkunsa jälleen todella odottamattomasti. Nyt kuopus 5 v ja tämä koko aika on salaa toivottu jos vielä kolmas saataisiin. Kierrotkin on 8 vuodessa muuttuneet kellontarkoiksi, kun ennen esikoista ne olivat 28-48 välillä. Todella hidasta surutyötä teen, koska meidän aika alkaa pian olemaan ohi lapsien osalta, uralla eteneminen olisi nyt mahdollista minulla ja toisten unelmien aika , ehkä vielä joskus iltatähti jos ihmeitä tapahtuu, niin kuin nämä meidän kaksi aarrettakin ovat olleet. Tsemppiä ja onnea teidän matkallenne 💖

    1. Jasminiitta

      Kiitos viestistäsi! Pitkän matkan olette tekin kulkeneet, onneksi kuitenkin kaksi hyvin päättynyttä raskautta ❤️ ehkäpä vielä kolmannenkin aika tulee.

      Toi uran tekeminen on mullakin jo vahvasti mielessä ja siksi olen ajatellut että haluaisin tehdä lapset nuorena mutta ainahan ne asiat ei mene niin!

      -Jenni

  2. Nimetön

    Meillä on 1,5v ikäinen tytär ja nyt ollaan puoli vuotta yritetty toista. Tiedän,ei ole pitkä aika. Jokainen kuukausi ne menkat vaan alkaa säännöllisesti ja taas saan pettyä. Mulla on lyhyt luteaalivaihe ja siihen sain terolutit kans. Tosin, ne ei siihen kyllä auta joten jos ei nyt tuon kahden pakkauksen jälkeen ole tärpännyt niin sitten toinen lääkitys rinnalle. Mulla on kanssa ylipainoa, josta täytyisi nyt päästä eroon.

    1. Jasminiitta

      Moi!
      Eihän se pitkä aika ole, mutta jokainen uusi kuukausi on tossa tilanteessa kamalaa ja ärsyttävää. Toivottavasti teilläkin olisi pian plussatuulia! Kiitos kun kommentoit <3

      -J

Vastaa

Close Menu