Keskenmenot.

Keskenmenot. Kaksi menetettyä mahdollisuutta. Kaksi enkeliä. 

Olipas vaikea kirjoittaa toi äskeinen. Mä oon puhunut aiheesta jonkin verran, mutta kirjottaen en ole koskaan avannut asiaa. Tää viikko on mulle ollu jo vuosia yks vaikeimmista, sillä samaan aikaan kun sunnuntaina juhlitaan äitejä niin suren sitä että niin monet ei koskaan saa tulla äideiksi. Toinen asia mikä tekee tästä viikosta erityisen vaikean, on se, että olen saanut ensimmäisen keskenmenoni tällä kyseisellä viikolla. Lauantaina.

Ironista kyllä, lauantai juuri ennen äitienpäivää on lapsettomien lauantai. 2016 toukokuussa, mä olen itse ostanut itsellesi äitienpäiväruusun ja tuijottanut sitä itkien, kun muut juhlivat äitienpäivää. Se oli aivan maailman kamalinta, tajuta että se onni josta sain nauttia nämä muutamat viikot on poissa. Valunut vessanpöntöstä alas, muistona vaan tuskaiset kivut ja tieto siitä, ettei musta tullutkaan äitiä.

Mä en ole hirveästi avannut näitä 2016 vuonna tapahtuneita keskenmenoja näin julkisesti vaikka muuten lapsettomuudesta puhunkin. Mä kuulun siihen ihmisryhmään, jonka mielestä positiivisesta raskaustestistä kertominen nopeasti on hyvä juttu ja koko ajan ei voi pelätä. Haluan jakaa uutiset ainakin ystävilleni nopeasti, koska haluan että jos jotain sattuu mulla on niitä ihmisiä kenelle voin sitten uskoutua ja saan tukea kun sitä tarvitsen.

Mä olen siis tehnyt elämässäni 3 positiivista raskaustestiä ja ne kaikki vuonna 2016. Huhtikuussa. Heinäkuussa ja joulukuussa. Kaksi ensimmäistä päättyi noin kuukausi testin tekemisen jälkeen. Spontaanisti ja ns. itsestään. Molempien keskenmenojen alettua olen soittanut neuvolaan ja kysynyt mitä tehdä. Olen mennyt terveyskeskukseen, jossa keskenmeno on todettu. Pahoiteltu ja toivotettu hyvää loppupäivää. Molempien tapahtumien jälkeen olen mennyt töihin ja yrittänyt selvitä.

Huutanut. Itkenyt. Yrittänyt selvitä. Rukoillut ja kysellyt miksi näin käy.

Mulla ei noista ajanjaksoista ole hirveän paljoa muistikuvia, sen verran itkuisia aikoja ne on olleet. Mutta molempien raskauksien muistoille mulla on äitienpäiväruusut ostettu ja ne kukkii edelleen joka vuosi meidän pihalla.

Meidän kohdalla kolmas kerta todensanoin. Aina niin ei ole. <3

 

♥ Jenni

7

This Post Has 6 Comments

  1. Vilhelmiina

    Iso halaus 🖤

    1. Jasminiitta

      <3

  2. Roosa

    Rohkea sä ❤️ En voi kuvitellakkaan miltä susta on tuntunut… Toivottavasti saat kokea onnistuneen raskauden vielä kerran ❤️

    1. Jasminiitta

      Näin minäkin toivon! 🙂

  3. Nonna

    Mäkin uskon, että vielä saatte joskus toisen pienokaisen syliin ❤️

    1. Jasminiitta

      Näin minäkin haluan uskoa! <3

Vastaa

Close Menu